Eilen osallistuttiin Hermannin kanssa historian ensimmäisiin EO-karsintoihin Tampereella. Aamusta oli hetken aikaa sellainen tunne, että mitä me täällä tehdään, mutta kisojen alettua tunne hälveni pois. Oma kantapää tuli tiistain treenien jälkeen älyttömän kipeäksi ja itse tehdyn diagnoosin mukaan plantaarifaskiitti siellä kiusaa... Keskiviikko-aamuna en meinannut päästä sängystä ylös, kun jalalle varaaminen sattui sen verran. "Hevosgeeliä", kipulääkettä ja kompressiosukkia sitten hoidoksi ja lisäksi venyttelyä ja puupallon päällä jalkapohjan hierontaa. Ei ehtinyt "hoidot" auttaa, mutta kisoihin oli silti päästävä. Hyvä kun lähdettiin, tuli hyvä mieli!
Hermanni oli aamusta alkaen rento. Toki se haukkuu ja möykkää ja touhottaa, kun kierrokset nousee, mutta se paniikki-ilme pysyi poissa. Se touhotti töpö tötteröllä kisapaikalla ja meidän keskinäinen kontakti toimi koko päivän! Huikeeta!
Eka radalle lähtiessä mullakin siis oli rento mieli. Päästiinkin puomille saakka hyvällä vauhdilla edeten ja jouhevasti kulkien. Mä osasin ajoittaa ohjaukset ja Hermanni oli kaikessa upeasti mukana. Tää tuntui sulavalta menolta, eikä se videollakaan niin pahalta näytä ;) Puomi oli kuitenkin jostain syystä liian jännä. Ensin kielto ja sitten, kun sain jätkän puomille, niin bongasi keskellä suoraa osuutta ilmeisesti avustavan tuomarin ja päätti, että nyt pois. Loikkasi sieltä alas, eikä sitten enää suostunut puomille kiipeämään. Puomin jälkeen jatkettiin rataa ja jätkähän teki aivan mahtavat kepit siinä yleisön silmien alla. Mä irtosin sivusuunnassa useemman metrin ja ipana pysyi kepeillä silti ja tosiaan yleisö oli siinä antamassa painetta. Ei se tainnut yleisöä edes huomata. Keinua ei tehnyt, enkä sitä siinä vaatinut, vaan ohitettiin ja rallateltiin loppurata maaliin.
Toka rata oli hyppäri. Ei niitä pelottavia kontaktiesteitä kiusaamassa. Tää rata oli mun mielestä päivän paras. Yks rima kyllä tipahti ja loppupäässä rataa mä en vaan ehtinyt yhdellä takaakierrolla tehdä enää siihen suunniteltua persjättöä. Sitä seuraavalle esteelle Hermanni ajautu esteen ohi ja hyppäs sen sitten väärinpäin. Mutta on kyllä mahtava tunne, kun yhdessä tehdään ja se kuminauha on meidänkin välille kasvamassa. Mä rakastan tätä lajia just siks, kun saa näitä onnistumisen fiiliksiä siitä, että koiran kanssa ollaan samalla aaltopituudella siinä vauhdin hurmassa!
Kolmannelle radalla oletin, että rata kosahtaa viimeistää puomin kohdalle, mutta alussa jäti yhden valssin tekemättä ja renkaasta ohi. Kepeille taipui hienosti! Ja kyllähän ipana suoritti sen puominkin. Vähän varoen, mutta ei kieltäytynyt menemästä sitä :) Keinu oli sitten liikaa ja se oli vielä siinä yleisön vieressä. Loppurata vähän sinne päin, aakin jäi suorittamatta.
Kaiken kaikkiaan jäi tosi kiva fiilis. Mä tiedän,että vielä tulee päivä, kun koko rata sujuu samanlaisessa flowssa, kuin näiden kisojen parhaat pätkät. Kunhan tuo kantapää vielä paranis, että pystyttäis treenaamaankin. Kisatauko on tähän nyt suunniteltu maaliskuun loppuun , mutta olis treenattavia juttuja aika pitkä lista tehtävänä...
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti