Kisavuosi polkaistiin perjantaina reippaasti käyntiin Porin perinteikkäissä loppiaiskisoissa ja lauantaina jatkettiin Seinäjoella. WeCA on kisaurani ajan järjestänyt loppiaiskisoja Noormarkussa ja siellä on moni koira kisauransa aloittanut. Valitettavasti Hermanni ei päässyt tuolla aloittamaan, kun kisa-ikä jäi muutamaa päivää vaille viime vuonna. Yleensä kisat ovat olleet alemmille luokille, mutta kun niissä osanottajamäärät on olleet pieniä, niin tänä vuonna oli kolmosetkin otettu mukaan. Oikein kiva ratkaisu ja niinpä molemmat pojat pääsivät kisaamaan.
Aamulla paukkui Kankaanpäässä kipakka pakkanen, mutta Poriin lupasi alkullaksi lauhtuvaa ja lupaus piti. Pakkasta oli enää kymmenkunta astetta, kun matkaan lähdettiin. Lisäksi halli on lämpöeristetty ja vaikka se ei ole lämmitetty, oli siellä ihan hyvät kisaolosuhteet.
Aloitettiin Helinin Jarin hyppärillä. Hermanni starttasi radalle heti kakkosena, mutta paikalla oli tuttuja, joita pystyi käyttämään tolppana rataantutustumisen ajan. Me ei olla joulukuun puolenvälin jälkeen tehty mitään agilityyn liittyvää ja lenkitkin on oman sairastelun ja muiden erinäisten syiden jälkeen olleet vähän heikonlaisia. Oli siis tiedossa, että virtaa saattaa olla vähän ylimääräistäkin. Hermanni tosiaan sitten singahtikin radalle nopeampana kuin oletin. Ei paljon ehtinyt ympäristöäkään huomioida, kun agilityradalle pääsi. Ihan mahtavaa! Mähän jäin ku tikku pa***an ja en ihan ehtinyt suunnittelemiini ohjauksiin. Hetken sain pelasteltua, mutta radan loppupuolella olisi pitänyt mennä pimeään putkikulmaan, Hermanni meni putkensuusta ohi ja sinne väärään päähän, joten hylky. Ei harmittanut siltikään, se tekemisen ilo oli niin mahtavaa :)
Sakari teki mielestäni ihan hyvällä draivilla nollan. Meno oli sujuvaa, mutta aika ei siltikään riittänyt. Etenemävaatimus oli 3,8 m/s ja kyllä Sakari tuntui kulkevankin, mutta meille oli kuitenkin kellotettu 3,5 etenemä ja yliaikaa saatiin 2,52. Hyvä fiilis kuitenkin mun varmasta luimukorva-aksaajasta :)
Sitten saman tuomarin agilityradan vuoro. Puomi loisti poissaolollaan :D Mun kohdalle on nyt osunut useampikin tällainen puomiton rata, enkä mä sitä pahakseni pistä :)
Tälläkin radalla oikein mukava draivi ja yhteistyö, Hermanni ehti vaan bongata ja hypätä yhden ylimääräisen hypyn :D Pienestä oli aginolla kiinni, mutta ehtiihän sitä. Tuo mielentila on niin tervetullut myös kisaradoille. Alkaa koira tuntua siltä kuin treeneissäkin, I-H-A-N-A-A!
Sakari teki myös tasaisen varmaa työtä, mutta kun mä tein keinulla persjätön, niin jätkä vetäsi "komean" lentokeinun. Mä en sitä nähnyt, mutta kuulin yleisön kohahduksen, niin tiesin ettei sitä sääntöjen mukaan suoritettu. Tällä radalla olisi aikakin riittänyt ja hyvin vähästä jäi se viimeinen SM-nolla saamatta.
Lauantaiaamuna aikaisin startattiin sitten kohti Seinäjokea. Tällä kertaa mukana oli vaan Hermanni. Tuomarina mineillä oli Minnä Väyrynen ja radat olivat hyvin virtaavat. Etenemätkin sitten radoilla melko kovat, 3,8m/s vaadittiin agiradoilla, hyppärin etenemävaatimusta en tiedä.
Hermanni oli aamusta saakka loistavssa mielentilassa. Sitä ei jänskättänyt ja kun käytiin lämppäesteillä, ei vieressä touhunneet radanrakentajatkaan aiheuttaneet mitään keskittymisen herpaantumista, toisin kuin edelliskerralla joulukuussa. Oli kyllä niin eri koira matkassa tällä kertaa. En pistä pahakseni.
Ekalla agiradalla Hermanni paineli varman oloisesti ja kovaa vauhtia. Kepeille menossa olin jäljessä ja kääntyi mua katsomaan, niin siitä vitska. Loppuradalla en ohjannut lainkaan yhtä hyppyä ja tuli siitä ohi, joten hylky.
B-rata vedettiin myös hyvällä draivilla! Neloseste suoritettiin nurjalta puolelta, muuten mentiin suunnitelman mukaan. Ja melkein paras fiilis tulee tuosta kohdasta, kun mennään Aalta putkeen: siinä istuu ratahenkilö ihan putken suun vieressä, eikä jätkä edes huomaa sitä! Lisäks se kääntyy kivasti, eikä paljoa kaarrattele.
Hyppärin rataantutustumisessa mua alkoi väsy painaa ja tuntui etten saa rataa painettua päähän kunnolla. No niinhän siinä sitten kävi, että rata unohtuu hetkeksi puolen välin paikkeilla ja Hermanni ehtii hypätä yhden hypyn väärinpäin. Lopussa vielä yksi hyppy eri puolelta kuin piti, mutta ihan upetsua että koira toimii.
Tätä yhteistyön nostattamaa fiilistä kun vois pullottaa! Sais sitä sitten siemailla, kun ei kulje niin hyvin. Eihän se tulostilastoissa tai kisakirjassa näy, mutta luo ihan hirmusesti toivoa, että kyllä me vielä onnistutaan niitä nolliakin saamaan.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti