31.12.2019

Perinteitä kunnioittaen

Vuosikatsauksen aika!

2019 sisälsi taas paljon harrastamista, perusmeininkiä, huippuhetkiä ja tulipa meille uusi perheenjäsenkin.
Pentu ei varsinaisesti ollut suunnitelmissa, eikä sen pitänyt olla kelpie, mutta niinpä meillä asuu nyt yks huipputyyppi sitäkin lajia.
Aika laiskasti treenattiin, mutta siitä huolimatta saavutettinkin jotain. Laitetaanpa ne jälleen kerran tuohon osioon mitä oli tavoitteena ja miten ne toteutui.

SAKARI
Agikisaamista en oo sen kummemmin suunnitellut, periaatteessa vois vielä vähän höntsäämäs käydä, mutta sen näyttää aika, että käydäänkö. Seuraaviin rallykisoihin osallistuminen on jo kalenterissa ja paikkakin varmistunut. Rallyyn vois laittaa tavoitteeksi RTK1-koularin. Avoluokan korkkaaminen tuntuu vielä vähän kaukaiselta, mutta eipä sitäkään tiedä, jos vaikka treenattais sen verran, että sekin onnistuis. Sakari on kyllä alkanut olla rallytreeneistä aika tohkeissaan, nyt kun on enemmän tehty, niin voihan se olla että uskalletaan eteenpäinkin mennä :P Mutta kirjataan tähän nyt vain tuo maltillisempi tavoite, jos se ylittyy, niin sehän on vaan hienoa!
Terveyttä toivotaan edelleen, silmätarkki vois olla tulevana vuonna ajankohtainen.


Kisattiin 6 agistarttia, joista 2x hylättyä, 1x nolla, 1x yliaikanolla, 1x 5 ja 1x 10,51
Sakari jäi kisoista eläkkeelle Satakunnan Piirinmestaruuskisoissa komeasti minien Piirinmestarina! Huikea uranlopetus siis mun ihmemiehellä, yllätti vielä tässäkin. Eläkkeellejättämispäätös oli helppo, sillä olin jo ajat sitten päättänyt, että Sakaria ei uusintamitata ja mittauksen määräaika loppui kesäkuun lopussa. Meillä oli mahtava matka kisamaailmassa yhdessä ja kultaisia muistoja vaikka kuinka paljon! Jatketaan höntsilyjen parissa sillä vielä agility sujuu kuitenkin.
Rallyssä saavutettiin koulari RTK1 suoraan kolmella hyväksytyllä tuloksella. Avoluokkaa varten ei juurikaan treenailtu ennen kuin ihan loppuvuodesta, joten kisoihinkaan ei menty.
Terveyspuoli oli kaikin puolin hyvä <3. Silmätarkissa käytiin ja sieltä mukaan gööttien retinopatia diagnoosi. Ei kuitenkaan ole arjessa vaikuttanut lainkaan. HERMANNI
Kisapuolella tavoitteeksi on noussut perinteisten SM-kisojen lisäksi halliSMiin osalistuminen. Tarkoitus olisi vielä alkuvuonna kerätä lisää nollia ja sitä kautta rankingpisteitä, jotta saataisiin halliSMiin niin sanottu varma pääsy. Aiempina vuosina noihin skaboihin on tainnut lopulta saada ilmoittautua kuka vaan kolmosluokassa kisaava, mutta sinne ilmoittautuminen menee periaatteessa kuitenkin rankingin mukaan. Nyt kun ollaan jo noustu ihan kivasti rankingissa ylöspäin, niin eipä muutama lisäpiste pahaakaan tekisi...
Sitten (jos vaan terveyttä riittää) me päästään vihdoin sinne "oikeisiin" ässämmiin myös yksilökisaan! Ja siellä on tavoite nauttia mukanaolosta!
Terveyttä yritetään ylläpitää ja Hermanni jatkaakin käyntejään Lehtisen Terhillä kraniosakraalihoidoissa. Meidän onneksi omalla paikkakunnalla on mahdollisuus tähän ja hoidoista on ollut Hermannille paljon apua. Tämä voi olla myös yksi syy siihen, että kisoissa nykyään kulkee paremmin. Hermanni ei hoitojen aloittamisen jälkeen ole enää ihan niin varautunut esimerkiksi vieraita ihmisiä kohtaan, mitä aiemmin ja saattaa mennä oma-aloitteisesti kisoissakin ihan vieraita ihmisiä moikkaamaan :)


Kisattiin 59 starttia. Näistä nollia 17, nolla% 28,81% eli pieni nousu edellisvuodesta(26,67%). Hylkyjä 31, eli hylky% 52,54% (30%) Vaikka hylkyjä tulikin jälleen yli puolet starteista niin väittäisin silti, että suurin osa hyviä hylkyjä ja pieniä lipsahduksia :)
Tavoite halliSMiin osallistumisesta toteutui, saatiin rankingpisteitä riittävästi, sillä jatkettiin nollien tekemistä lähes joka kisoissa.
Kisat menivät yli odotusten, kun tehtiin tulokset kahdelta radalta kolmesta. "Oikeissa" SM-kisoissa saatiin olla myös mukana ja siitä nautittiin,toki pieni harmitus jäi, kun sorruttiin ohjaajan tyhmiin virheisiin karsintaradalla. Joukkueradalla Hermanniin iski kepeillä joku epävarmuus, eikä ylletty ihan normaaliin suoritukseen silläkään. Mutta pääasia että saatiin olla mukana!
Tavoitteisiin ei näköjään ole kirjattu hyppyvalioitumista lainkaan, mutta niin vaan piirinmestaruuskisoissa lunastettiin hyppärin nollavoitolla sekin titteli plakkariin! Mun eka kaksoisvalio <3 Piirinmestaruuskisoissa viimevuotinen joukkuehopea kirkastui kullaksi! Vähän yllättäen Hermanniin korkkasi rallyuransa ja neljän kisan jälkeen meillä on kaksi hyväksyttyä ja kaksi hylättyä tulosta kisakirjassa. Ulkokisat eivät Hermannille ilmeisestikään sovi, joten katsotaan käydäänkö yrittämässä viimeistä koulariin tarvittavaa tulosta jossain hallikisoissa. Terhillä käytiin säännöllisesti hoidettavana ja Hermanninkin terveys oli kohtuullinen. Kahteen eri otteeseen se loukkasi oikeaa etujalkaansa, mutta toipuimolemmilla kerroilla nopeasti. Terhi auttoi tässäkin.
Yritän parhaani mukaan saada ton nupin pysyyn kasas :P Tärkeintä on osata nauttia noista maailman parhaista pojista ja siitä, että mä saan niitten kans monenmoista touhuta!


Kisarintamalla olen enimmäkseen nauttinut menosta, toki välillä on mennyt heikomminkin tuon positiivisuuden kanssa :P

Sitten tulevan vuoden tavoitteet:

Sakari

Tärkein tavoite on pysyä hyvissä voimissa ja terveenä! Rallaillaan, jos löytyy ohjaajalle motivaatio

Hermanni

Jatketaan kisaamista agissa yhdessätekemisestä nauttien ja hyvillä mielin! Ehdittiin jo tämän vuoden puolella kerätä SMnollat kasaan ja tarkoitus olisi suunnata Rovaniemelle, mikäli ollaan kunnossa.
Rallyssä mietitään Hermanninkin kohdalla ohjaajan motivaation riittämistä. Terveys edelleen päätavoite. Terhin käsittelyissä käydään taas kunhan äitiyslomalainen ottaa vastaan.

Roihu

Tavoitteena kasvaa hienoksi koirayksilöksi. Agilityn saloihin aletaan perehtyä pikkuhiljaa ja mä opettelen asioita luultavasti ihan uudelta kantilta.
Kasvattaja on jo ensimmäiset paimennustreenitkin varannut, joten lampaita käydään ainakin katsomassa.



Opettelen handlaamaan tätä uudenlaista laumaa ja toivottavasti saan vielä jonain päivänä näistä kavereita keskenään.

Kisoja ja kasvua

Hävettää kun ei tule tänne enää päivitettyä asioita niin usein kun jotain tapahtuu. Ei muita mutta itseä varten tämä on hyvä throwback-paikka katsella miten asioissa on edistytty tai menty takapakkia.

Käytiin joulukuussa kahdet kisat Hermannin kanssa.
8.12. oltiin Seinäjoella Jorge A Piresin tuomaroimilla radoilla. Radat olivat tosi kivat! Eka (hyppy)rataa ei ole teknisten ongelmien vuoksi taltioituna. Siltä hylky, mutta muutama tosi makea kohta onnistui paremmin kuin luulin. En tehnyt ihan sitä mitä olin suunnitellut, mutta sain kuitenkin lennosta vaihtoehto-ohjauksen toimimaan!

Toka radalta niin ikään hylky, kun yksi ylimääräinen irtoaminen mahtui radalle.


Kolmas rata oli aika suoraviivainen ja rataantutustumisessa tuntui että vaihtuiko tasoluokka alempaan :D Tältä tehtiin nolla, joten saatiin kirjaan myös tämän tuomarin nimikirjoitus :) Samalla tehtiin meidän etenemäenkka 4,55 m/s!



28.12. suunnattiin vuoden viimeisiin kisoihin Tampereelle, tuomreina Johanna Nyberg ja Tommi Raita-aho.
Aloitettiin Johannan agiradalla, jolta hylkäys. Hermanni irtosi hienosti putkeen, mutta bongasi sen jälkeen väärän hypyn aan sijaan. Ohjaajakin olis voinu jotain tehdä tuossa kohtaa :P



Tokana Tommin agirata. Ehdittiin katsella maksien menoa ennen omaa vuoroa ja ajatus oli, että täytyy olla tyytyväinen jos onnistuu edes parissa kphdassa. No mitäpä sitten tapahtuikaan, onnistuttiin joka kohdassa :) Eli nollalla maaliin ja sijoituskin 3. On mulla taitava poika!



Vielä suunnattiin Johannan hyppärille, tehtiin nolla tälläkin ja siinä samalla kauden kolmannen tuplan myötä saatiin kasaan SM-nollat! Eli Rovaniemelle lähtö on tuloksien puolesta varmistettu.



Aika on kulunut Roihua sosiaalistaen, erilaisissa paikoissa käyden ja ihmisiä tavaten. Ja lenkkeillen! Lenkitän pennun erikseen ja isot pojat sitten omalla ajalla. Päivässä tulee siis lähdettyä lenkille 5-6 kertaa. No se näkyy mukavasti myös vaa'alla käydessä. N.7 kg on tullut kadotettua tässä loppuvuoden aikana. Laumana ei vieläkään olla, mutta koko ajan parempaan suuntaan ollaan päästy, kun äidin avustuksella on käyty lenkkeilemässä myös yhdessä. Ehkä jonain päivänä saan lenkkeiltyä koko porukan kanssa yhtäaikaakin :P

Roihu on kasvanut kohisten ja nyt 15 viikkoisena se alkaa jo näyttää ihan kelpieltä ja koiralta.
Hallilla on käyty leikkimässä, keskittymässä ja tutustumassa putkeen. Myös lähdössä odottamista on treenattu. Hallilla on myös säkämitta ja mittaustulokseksi saatiin 38 cm. Iso poika näyttäis olevan kasvamassa, mutta omaan silmään niin kauniin sopusuhtainen mittasuhteiltaan.

2.12.2019

Roihu

Meille muutti 8.11. pentukatraasta Roihu, virallisesti Boom-Shakalaka Agostino. Kasvattaja oli antanut Roihu-nimen työnimeksi ja päätin piää sen myös kutsumanimenä, kun mikään itseni pyörittelemä nimi ei oikein istunut omaan suuhun.
Yhteiseloa takana reilu kolme viikkoa ja Roihulla tuli eilen ikää mittariin 11 viikkoa. Roihu on reipas, utelias ja tasapainoisen oloinen kelpienalku. Kaikki uudet asiat on otettu mutkattomasti häntä heiluen ja avoimesti vastaan. Ihmiset on ihania, leikiminen on kivaa ja namit maistuu. Ollaan käyty pentupaineissa, kaverien luona leikkimässä muiden pentujen kanssa, koulun raksapuolen hallilla pari kertaa, Kauppakeskus Puuvillassa Porissa, omalla hallilla leikkimässä sekä itsekseen, että episten ja treenien aikaan. Kaikilla kerroilla on Roihu keskittynyt myös leikkimään ja temputtelemaan kanssani, vaikka hurjan kiinnostavaa on ollut myös seurata ihmisiä ja koirien tekemisiä. Käytiin myös Royal Canin Sport Centerin hallilla leikkimässä ja temputtelemassa, kun viime lauantaina olin treeneissä Hermannin kanssa siellä.
Roihu osaa jo istua, mennä maahan, odottaa lupaa ruokakupille, tulla luo metsässä, käsikosketuksia, irrottaa lelusta irti-käskyllä ja ottaa kiinni ota-käskyllä. Hätäasiat tehdään pääosin ulos, mutta vielä ei osaa itse pyytää, vaan mä oon ollu viemässä kun näyttää siltä, että hätä on tulossa.

Laumauduttu ei vielä olla, Hermannin takia olen pitänyt koirat erillään. Isotkin pojat on tappeluiden välttämiseksi olleet päivät erillään, yöt ollaan kuitenkin nukuttu samassa huoneessa. Roihu omassa tilassaan ja Sakari ja Hermanni mun kanssa sängyssä. Hermannia jännittää pennun touhut jonkun verran ja olen päättänyt antaa sille aikaa tottua uuteen elämänmenoon kaikessa rauhassa, se kun stressaa uusia juttuja kovasti ja sitten on pinnakin kovin lyhyt. Pentua se kuitenkin seurailee ilman murinoita tms., joten ehkä jonain päivänä nekin vielä voi yhteen laittaa.
Yksinolojen harjoittelut sujuu vaihtelevasti. Olen tehnyt niin, että aamuisin tehdään ulkoilukävely pennun kanssa tuossa lähimetsässä aamuruoan ja leikkihetken jälkeen, jonka jälkeen on päästy isojen kanssa pidemmälle lenkille pennun jäädessä nukkumaan. Aluksi tämä onnistui myös iltaisin, mutta nyt on alkanut Roihu täydestä unesta herätä huutamaan perään, kun ollaan isojen kanssa lähdössä. Huutamalla ei ole saanut seuraa, mutta silti sitä pitää testata uudestaan ja uudestaan.

Pentu on ihana pakkaus, mutta kyllä tämä rankkaa on. Kaikki pyörii tällä hetkellä koirien ympärillä ja tuntuu että mä oon koko ajan kävelemässä joko pennun tai isojen kanssa. Ja jos en ole, niin leikitän ja temputan pentua tai vahdin ettei hampaat ole kiinni väärissä paikoissa. Toivottavasti nyt tehty työ kuitenkin tulevaisuudessa palkitsee ja mulla on kolmaskin hieno mies talossa :)

8.11.

11.11.

17.11. 9 viikkoa

24.11. 10 viikkoa

27.11. 10,5 viikkoa

30.11.

1.12. 11 viikkoa