Loppiainen (tai sen lähitienoo) on meikäläisella yleensä kulunut agikisoissa. Niin tänäkin vuonna, kun suunnattiiin Sakarin kanssa Seinäjoelle laatuaikaa viettämään. Hermanni oli yökyläilemässä Tainalla ja me ei huolittu sitä mukaan lainkaan :P Arvatkaa oliko Sakari onnellinen. No oli ja varsinkin, kun tajusi, että pääsee kisaamaan :)
Tuomarina kaikilla radoilla oli Arto Laitinen
Eka radalla taiteiltiin nolla. Ihanneaika alittui vain vajaalla kahdella sekunnilla, mutta kirjaan saatiin merkintä kuitenkin.
Toka radalla oli tuplanolla lähellä, mutta yksi rima putosi, aikaan olisi ehditty tälläkin radalla.
Kolmannelle radalle mun mukaan lähtikin sitten vallaton veikko. Just kun mä olin Miialle sanonut, että Sakari ei paljoa omiaan bongaile. Juu eipä :D
Mitään tulospaineita meillä ei todellakaan ole, pääasia on että on kivaa ja sitähän oli! Sakarin kanssa on niin rentoa mennä, kun se hoitelee omat hommansa niin tunnollisesti. Oon sanonut tämän tuhannesti, mutta ihan parasta on katsoa sen riemusta loistavia silmiä, kun se saa tehdä aksaa.
Ja millasta terapiaa mulle onkaan, kun huomaan, että edes toisen kanssa osaan ohjata oikein ;)
Saksanmakkara on vaan niin paras <3