Viime viikonloppuna oltiin koko viikonloppu kisaamassa Porissa. Ilmoitin Hermannin molemmille päiville, kun kisat oli tuossa lähellä. Eli kuusi rataa oli kirmattavana.
Sakarikin pääsi lauantaina Heini-Marian kanssa kolmelle radalle.
Kaikki radat tuomaroi Yli-Jaskarin Hilpi ja molempina päivinä oli tarjolla kaksi agirataa ja yksi hyppäri. Kisat ei olleet suuren suuret, minien määrä jäi alle kymmenen sekä lauantaina että sunnuntaina.
Lauantain ekalla agiradalla oli vähän alkukankeutta sekä koiralla, että ohjaajalla. Yksi kielto ja hylkäännyttiin, kun Hermanni meni puomin sijasta alla olleeseen putkeen. Muuten meno tuntui aika sujuvalta.
Toka radalla loikkasi puomin kontaktin ja hylky, kun putki imaisi pojan väärässä kohtaa sisäänsä.
Hyppärille lähtiessä olin sitä mieltä, että nyt on tehtävä se nolla! Helppo rata oli nimittäin tarjolla ja ajattelin, että kyllä ottaa päähän, jos tämänkin osaan sössiä :P Ja niin siinä kävi, että tehtiin se nolla! JEE!!!
Koko päivän meno tuntui sujuvalta ja rennolta, joten kirsikkana kakun päällä vähän täytettä kisakirjaan, kylläpä tuntui mukavalta!
Hein-Maria ja Sakari tekivät heti eka radalta varman nollan, kahdelta muulta radalla sitten hylyt, mutta pienestä oli kiinni onnistumiset niilläkin.
Sunnuntaina jälleen matkaan. Tällä kertaa pääsin seurakaverin kyydissä, joten ei tarvinnut itse ajaa, luksusta! Fiilis oli rento ja luottavainen, kun oli edellispäivänä lopetettu hyvään onnistumiseen.
Eka radalla loikkasi puomin kontaktin ja hylkäännyttiin, kun Hermanni hyppäsi eri hypyn, mitä oli tarkoitus.
Tokaa rataa rakennettaessa repesi taivas ja saatiin vettä niskaan oikein huolella! Onneksi aamulla otin vedenpitävän takin mukaan :) Kun hain Hermannin autosta valmistautumaan radalle, se pyyhki tassuilla silmiään, kun niihin meni vettä. Kuin ihmeen kaupalla sade hellitti juuri, kun oli meidän suoritusvuoro. Tehtiin sujuva ja helpon oloinen veto ja puomin kontaktiinkin osui hienosti koiran jalat, joten viikonlopun toinen nolla oli totta!!! Aivan mahtavan huikee tunnelma!
Hyppärille oli sitten pienet paineet lähteä tekemään tuplaa... Sain kuitenkin pääni kasattua, sillä olin asettanut viikonlopun tavoitteeksi kaksi nollaa ja nehän meillä oli jo. Sain ohjattua Hermannin virheettömään suoritukseen, vaikka tämän radan meno tuntuikin vähän kankealta jännityksestä johtuen. Mutta TUPLA tuli ja paha peikko on nyt tulostavoitteista pois :) Kertakaikkisen huikeeta!
Viikonlopun saldona KOLME!!! NOLLAA!!! (Ja sijoitukset 2.,3. ja 2.) Eli nyt on SM-nollista tehtynä puolet. Kaksi on agi- ja kaksi hyppärinollaa, joten samanlainen satsi olis vielä kerättävänä, kun uudet kriteerit on 8 nollaa, joista neljä saa olla hyppäreiltä ja neljä agiradoilta ja tietenkin se tupla sisällytettynä noihin.
Tästä on hyvä jatkaa viikon päästä oleviin piirinmestaruuskisoihin, joissa starttaan yksilöissä molempien poikien kanssa ja joukkueessa Hermannin kanssa. Sakari on toisessa joukkueessa Heini-Marian ohjauksessa!
31.8.2018
12.8.2018
Liki liippaa, mutta osu ei
Nimittäin nollat meidän kohdalle... Eilen oltiin kisa(ja treeni)tauon jälkeen kisaamassa Sastamalassa kolme starttia Hermannin kanssa.
Oli oikein kivat radat!
Ekana olleen hyppärin tuomaroi Johanna Wüthrich
Tällä radalla tapahtui Hermannin kisauran ensimmäinen lähdöstä varastaminen. Lähdössä pysyminen on ollut ainoita varmoja asioita meidän uralla ja mun ylpeyden aihe... Enää ei sitten ylpeillä silläkään.
Mutta enpä ymmärtänyt reagoida niin, että olisin palauttanut takaisin, vaan ensimmäinen mieleen tullut asia oli kuitenkin yrittää ohjata keppien alku oikein. Se onnistui, mutta keppien loppupäässä Hermannin keskittyminen herpaantui ja siitä sitten radan ainoa virhe. Ärsytti kyllä, sillä rata meni muuten hyvin ja vauhtiakin oli kivasti.
Tokalle ja vikalle agiradalle vaihtui tuomariksi Pirttikosken Reetta.
Tykkäsin näistäkin radoista.
Näistä ensimmäisellä tipahti heti eka rima ja sitten sössin kiirehtimällä keppien aloituksen, muuten ihan mukavasti meni tämä rata. Yliaikaa saatiin kyllä, mutta kepeillä tuhraantui aikaa.
Viimeisellä radalla onnistuttiin tekemään puhdas ratasuoritus, mutta voi harmituksen harmitus: saatiin yliaikaa vähän vaille kaksi sekuntia... Plaah! Aina vaan on tiukassa nollat, tällä radalla Hermannin nenä meni putken jälkeen hetkeksi maahan ja siihen kosahti. Voihan viiksi, sanon minä!
Sijoituttiin tällä toiseksi. Saatiin siis edes jotain kotiintuomista mukaan.
Pienestä se on kiinni... Yritän kovasti löytää positiivisia puolia ja nauttia tekemisestä, mutta kyllä se tässä lajissa vaan on niin, että niillä nollilla on todella iso merkitys ja kun niitä ei tule tai jää tosi vähästä kiinni, täytyy sitä motivaatiota jatkamiseen alkaa kaivella jo jostain todella syvältä. Varsinkin kun tämä mun ja Hermannin tekeminen ei tunnu kuitenkaan etenevän sillä tavalla kuin toivoisin. Nyt kun mennään samaa rataa noin niinkuin suurinpiirtein niin sitten ei ole vauhtia (Treeneissä on eri draivi)
Tässä kuitenkin ne asiat joissa mielestäni onnistuttiin:
*Tehtiin kaikilta radoilta tulos -ei ole meille mikään itsestäänselvyys.
*Valitsin meille sopivimmat ohjaukset ja ehdin niihin/ tein niinkuin olin suunnitellut.
*100% osumat kaikilla kontakteilla!!!
Oli oikein kivat radat!
Ekana olleen hyppärin tuomaroi Johanna Wüthrich
Tällä radalla tapahtui Hermannin kisauran ensimmäinen lähdöstä varastaminen. Lähdössä pysyminen on ollut ainoita varmoja asioita meidän uralla ja mun ylpeyden aihe... Enää ei sitten ylpeillä silläkään.
Mutta enpä ymmärtänyt reagoida niin, että olisin palauttanut takaisin, vaan ensimmäinen mieleen tullut asia oli kuitenkin yrittää ohjata keppien alku oikein. Se onnistui, mutta keppien loppupäässä Hermannin keskittyminen herpaantui ja siitä sitten radan ainoa virhe. Ärsytti kyllä, sillä rata meni muuten hyvin ja vauhtiakin oli kivasti.
Tokalle ja vikalle agiradalle vaihtui tuomariksi Pirttikosken Reetta.
Tykkäsin näistäkin radoista.
Näistä ensimmäisellä tipahti heti eka rima ja sitten sössin kiirehtimällä keppien aloituksen, muuten ihan mukavasti meni tämä rata. Yliaikaa saatiin kyllä, mutta kepeillä tuhraantui aikaa.
Viimeisellä radalla onnistuttiin tekemään puhdas ratasuoritus, mutta voi harmituksen harmitus: saatiin yliaikaa vähän vaille kaksi sekuntia... Plaah! Aina vaan on tiukassa nollat, tällä radalla Hermannin nenä meni putken jälkeen hetkeksi maahan ja siihen kosahti. Voihan viiksi, sanon minä!
Sijoituttiin tällä toiseksi. Saatiin siis edes jotain kotiintuomista mukaan.
Pienestä se on kiinni... Yritän kovasti löytää positiivisia puolia ja nauttia tekemisestä, mutta kyllä se tässä lajissa vaan on niin, että niillä nollilla on todella iso merkitys ja kun niitä ei tule tai jää tosi vähästä kiinni, täytyy sitä motivaatiota jatkamiseen alkaa kaivella jo jostain todella syvältä. Varsinkin kun tämä mun ja Hermannin tekeminen ei tunnu kuitenkaan etenevän sillä tavalla kuin toivoisin. Nyt kun mennään samaa rataa noin niinkuin suurinpiirtein niin sitten ei ole vauhtia (Treeneissä on eri draivi)
Tässä kuitenkin ne asiat joissa mielestäni onnistuttiin:
*Tehtiin kaikilta radoilta tulos -ei ole meille mikään itsestäänselvyys.
*Valitsin meille sopivimmat ohjaukset ja ehdin niihin/ tein niinkuin olin suunnitellut.
*100% osumat kaikilla kontakteilla!!!
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)