Vappupäivänä lähdettiin perinteisesti Seinäjoelle kisaamaan. Ilmoitin vain Sakarin, kun Hermanni oli vielä toipumassa torstaisesta hieronnasta (jossa löytyikin jumeja selän vasemmalta puolelta koko matkalta niskasta takapuoleen ja molemmin puolin räätälinlihakset olivat juntturassa myös)
Minit kisasivat aamulla ensimäisenä kaikki kolme rataa peräperää, joten kisapäivä meni nopeasti meidän osalta. Lisäksi kisamatka oli normaalia lyhyempi, kun oltiin yötä Tainan mökillä Karviassa. Taina ja kaikki kolme muuta koiraa lähti meille kannustusjoukoiksi :) Kaikilla radoilla oli tuomarina tsekkiläinen Tomaz Glabazna, jonka tyyli poikkesi monellakin tapaa suomalaisesta. Radat syntyivät miehen päästä ilman ratapiirroksia siinä tekovaiheessa ja ne olivat aikalailla kimurantteja.
Hyppärillä aloitettiin. Me hylkäännyttiin heti esteellä nro kolme, kun sijoituin alun suoralle huonosti ja Sakari luki sijoittumiseni niin, että hyppäsi hypyn väärinpäin. Tällä radalla kepit olivat kahden putken välissä piilossa ja kohta vaikutti hankalalta. Me kuitenkiin selvittiin tuosta kohdasta kunnialla ja muukin rata meni hyvin lukuunottamatta hylkääntymiskohtaa :)
Keskimmäisellä radalla uskalsin tehdä jotain "normaalista" poikkeavaa kun leijeröin puomin lähetettyäni Sakarin suorittamaan kahta putkea, joista toinen oli puomin alla. Tällä radalla hylkäännyttiin kuitenkin keppien jälkeen, kun Sakari sujahti n. metrin-puolentoista päässä keppien lopusta olleeseen putkeen, johon ei pitänyt mennä. Sinne upposi suurin osa muistakin osallistujista. Tällä radalla osallistujia oli 30, joista Mikkilän Sari teki Sumun kanssa ainoan nollan. Tuloksiakin tehtiin ainoastaan neljä.
Viimeisellä radalla hylkäännyttiin myös, mutta tästä radasta ei ole kummoistakaan mielikuvaa, kun radan taltioinnit on vielä Tainan kamerassa... Sakari tuntui kuitenkin jo aika tahmealta, eikä ihan parasta vauhtiaan kulkenut.
Tänään lähdettiin Miian kanssa aamulla puoli seitsemän aikaan Vaasaan kisaamaan. Olin ilmoittanut Sakarin agiradoille ja Hermannin hyppärille. Sakari siis ensin vuorossa. Virtasen Anders oli tehnyt kivat radat, joilla oli kuitenkin takaakiertoja ja kipparaakin tarjolla. Kuitenkin sellaiset koiralle kivat linjat oli joka radalla. Meille tuli ekalla radalla heti radan alkupäässä keppivirhe, kun tapani mukaan ryntäilin liikkéelle liian aikaisin ja Sakari tuli kakkosväliin. Mikään kiire mulla ei tuossa kohtaa olis kyllä ollut... Heti kohta sen jälkeen kompastuttiin puomi-putki erotteluun, kun en tehnyt mitään ja Sakari meni sinne putkeen puomin sijaan. Tyypillistä tämäkin mulle :P Mutta mielestäni onnistuin valitsemaan Sakarille sopivat ohjaukset hyppysyheröihin. Tämä mielikuva on kyllä taltioitu vain mun päähän kun ei Miian kanssa kuvattu toisiamme, sillä Stella lähti ekana ja mä kolmantena :D
Toisella radalla kulki ihan hyvin, mutta Sakari loikkasi epätyypillisesti aan kontaktin ja tipautti yhden rimankin. Kympillä maaliin siis. Siellä ne SM-kisat kolkuttelee reilun kuukauden päässä ja meidän tulostaso heikkenee kovaa vauhtia :D Parit kisat olisi vielä tarkoitus Sakarin kanssa käydä kisaamassa ennen ässämmiä, jotta kisavire pysyy yllä.
Viimeisenä oli sitten hyppärin ja Hermannin vuoro. Kun rataa rakennettiin, mä meinasin nukahtaa pystyyn. Aamuviiden herätys yhdistettynä lämpimästi paistaneeseen aurinkoon sai energiatason romahtamaan totaalisesti just silloin, kun olis pitänyt olla skarpeimmillaan :) No eihän meiltä sitten tainnut sujua ykskään takaakierto, vaan Hermanni hyppäs ne kaikki mun puolelta :P Eli hylky tuli jo kakkosesteellä. Hienosti Hermanni kuitenkin oli koko päivän reippaalla mielellä, eikä turhia jännitellyt, ihanaa. Yhtään ratahenkilöäkään ei käyty tänään haukkumassa. Nämä oli ekat ulkokisat, liiemmin ei olla edes ulkona treenailtu. Äkkiseltään laskin että yhdet epikset on käyty ulkona kisaamassa ja viime elokuun gööttileirin treenit oli ulkona...
Hermannille ei ole nyt suunniteltuna kisaamista, kun ajattelin, että SM-kisoihin asti kisaan Sakarin kanssa ja niiden jälkeen se siirtyisi kisatauolle joksikin aikaa. Sitten voisi olla taas Hermannin vuoro hankkia kisakokemusta enemmän. Mutta näkee nyt miten mieli muuttuu tässä matkan varrella.
Olgakin pääsi taas "harrastamaan" kun osallistumme kolmen kerran virikejälkikurssille. Keskiviikkona käytiin ekan kerran ja on se uskomatonta miten lähes kolmen vuoden tauon jälkeen päälle laitetut valjaat saivat koiran todella hyvään työmoodiin :) Melkonen nenäkoira tuo mun Ookelo <3 .
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti