Yksilötasolla tarkasteltuna vuosi meni jotakuinkin näin:
(Blogger ei tahdo taipua tänään mun kappalejakoihin... Eli kursivoidut on viime vuonna asetetut tavoitteet ja niitten pitäis olla omina kappaleinaan...)
Olgalle onnellisia, kivuttomia päiviä. Lenkkeilyä, myyränkolojen kaivamista, temppuja ja aktivointilelujen tyhjentämistä. Poikien ruodussa pitämistä unohtamatta.
Olgalla on ollut hyviä päiviä, vaikka on se mut muutaman kerran pelästyttänytkin, että joko on tullut aika päästää se pois, mutta vielä olen onneksi sen saanut vierelläni pitää <3. Neiti kantaa mulle joka päivä aktivointipallonsa täytettaväksi, että saa sitä sitten lattialla pyöritellä tyhjäksi. Hermannia kohtaan se osoittaa aika ajoin jopa hellyyttä, taitaa alkaa näin vanhemmiten pehmetä <3. Kaikki aistit pelaa, eikä dementiakaan taida vaivata. Tässäkin yks päivä lupasin sille mummulassa, että saa kotona maksamakkaraa kongiin. No enhän mä sitä sitte enää muistanu. Käytiin lenkillä ja istuin pöydän viereen lukeen lehtee. Siihen tuli sitte Olga viereen ja katto mua aika vaativan näkösenä. Jopas muistin mitä olin luvannu. Ei auttanu muuta ku laittaa maksamakkarat kongeihin nuoltavaks ja pahotella Olgalle huonomuistisuuttani :D Sakari toivon mukaan pysyy edelleen terveenä ja saa jatkaa kisaamista. Voi olla, että tarvitsen terapiakisakoiraa, kunhan Hermannin kanssa aloitetaan kisaaminen. Alkuvuosi menee todennäköisesti vähän vähemmillä starteilla, mutta yksi tavoite olisi saada vielä se nollavoitto karsintoja varten. SM-kisoihin osallistuminen on kalenteriin merkitty. Kisaamisen vastapainona Sakari saa höntsätä metsässä vapaana, tehdä aivojumppaa ja nukkua mun kainalossa.
Sakari on ollut terveenä ja kisoissakin on käyty. Vähän vähemmän startteja sen kanssa, verrattuna edellisvuosiin, kun olen keskittynyt opettelemaan kisaamista Hermannin kanssa. Tällä hetkellä on kuitenkin jo ensi kesän SM-nollat yhtä vaille kasassa. Se puuttuvakin olisi, jos ohjaaja ei olis niin hyvä töpeksimään... Nollavoittoa ei karsintoja varten saatu, joten viimevuotiset karsinnat olivat meidän once-in-a-lifetime- juttu, mutta onpahan kuitenkin se kertakin päästy. SM-kisoihin osui hyvä vire päälle! Ensimmäistä kertaa meidän seurasta saatiin joukkue kasaan ja poika pääsi joukkueeseen. Se tekikin omalla vuorollaan nollan ja kun kaksi muutakin koirakkoa pääsi virheittä maaliin, niin meidän piskuinen seura jätti taakseen isoja ja nimekkäitä seuroja ja sijoituttiin sijalle 6./77!!! Ihan huikeeta ja vieläkin tuntuu ihan unelta, mutta totta se on :D Seuraavana päivänä yksilökisat käytiin hyvin märissä olosuhteissa. Minien rata oli pääosin yhtä isoa lammikkoa, mutta siitäkin huolimatta tehtiin puhdas rata pienellä yliajalla. Loppujen lopuksi meidän sijoitus oli 70./272. Joka vuosi on onnistuttu edellisvuodesta parantamaan, ens vuonna se voi olla jo vaikeeta ;) Gööttimestaruuskisoissa onnistuttiin myös ensimmäistä kertaa molemmilla radoilla ja Sakari olikin mestiskisassa pronssilla. Kaikkiaan Sakari starttasi 39 kertaa, teki 14 nollaa ja 12 hylkyä eli nollaprosentti 35,90% ja hylkyprosentti 30,77%
Kisaamisen vastapainoksi Sakari on saanut höntsäillä metsässä ja se onkin saattanut lukuisia keppejä tiensä päähän tai ainakin silpunnut ne pieniksi tikuiksi :) Ja iltaisin se tulee kainaloon mua lämmittämään <3 Hermanni aloittaa kisauransa. Treeniä, treeniä ja treeniä. Jatketaan ainakin huhtikuun loppuun asti joka toinen viikko Marjon valmennuksessa. Treenaamisen ja kisaamisen vastapainona tietenkin myös metsähöntsäilyt ja lepopäivät, sekä temppujen ja aivojumpan harrastaminen. Ja jospa tuo teiniangstaaminenkin olisi vuoden kuluttua enää muisto vain.
Hermanni aloitti kisauransa suunnitellusti tammikuun puolivälissä ja nousi kakkosiin helmikuun alussa Seinäjoella triplanollalla. Kakkosissa oltiin vähän kauemmin, mutta huhtikuulla kuitenkin pompahdettiin kolmosiin. Aloiteltiin kolmoset käymällä muutamilla hyppäreillä harjoittelemassa samalla kun Sakari valmistautu ässämmeihin. Eka nolla kolmosista saatiin elokuussa ja tupla tehtiin hienosti Tampereella gööttien agimestaruuskisoissa. Tällä tuplalla saavutettiin Gööttien agimestaruuskultaa sekä agiradalta saatiin vielä eka SERT-Akin. Nyt on SM-nollia kasassa kahta aginollaa vaille vaaditut, mutta eiköhän nekin kasaan saada. Yllättävän paljon ollaan tänä ensimmäisenä vuonna saavutettu, ottaen huomioon, että ollaan kamppailtu häiriönsietokykyongelmien lisäksi puomin alastuloongelmien kanssa :D Joskus on näköjään kuitenkin onnistuttukin... Startteja Hermannilla on kaikkiaan 59 (kolmosissa 36) nollia 12 (6) ja hylkyjä 28 (22) eli kokonaisnollaprosentti on 20,34% kolmosten starttien osalta nolla% on 16,67% kaikkien starttien hylkyprosentti 47,46% ja kolmosissa 61,11% Aika karua kieltä, mutta se onnistuminen on joskus niin pienestä kiinni. Ja kaiken kaikkiaan täytyy olla tyytyväinen mitä kaikkea on jo nyt saavutettu :D Treenattukin ollaan, mutta koska mun mielestä kisoista palautumiseen tarvitaan aikaa, niin on sitten lähinnä treenattu sitä kisaamista :P Teiniangstailu on alkanu lopultakin helpottaa, mutta kyllä se vielä muistissa on. Jonkin verran on kuitenkin tapahtunut edistystä siinä, ettei pinna napsahda ihan sekunnin sadasosassa poikki... Ihanan herttainen se kyllä osaa myös olla. Se puoli alkaa mukavasti tulla yhä enemmän esiin.
Hippu pääsee treeneihin mukaan höntsäämään, mutta sen kanssa tuskin enää kisataan.
Hipun kanssa ei kisattu enkä juuri treenannutkaan, mutta on se vielä silloin tällöin päässyt hallille Tainan kanssa aggista tekemään. Virtaa on vieläkin entiseen malliin <3 Minä pidän parhaani mukaan koiristani huolta ja itsestäni myös. Jospa kunto pysyis tässä menossa entisellään :)
Juu, tää on toteutunu. Olisko kunto jopa vähän parempi kun Hermanninkin kanssa ehdin ja Sakari aon alkanut tuntua hitaalta :D
Ja sitten ne tavoitteet:
OLGA
Murulle hyviä päiviä ja mielellään paljon!!!
SAKARI
Kisaillaan ja höntsäillään. Ainakin Lappeenrannassa käydään vielä SM-kisoissa katsomassa mihin rahkeet riittää. Sakarille olen suunnitellut myös Kaverikoiran uraa, alkuvuodesta pitäisi asian nytkähtää eteenpäin. Terveitä päiviä!
HERMANNI
Kovimmat paineet on tällä heebolla. Ekat SM-kisat olis tarkotus käydä kokemassa, sinne ei kuitenkaan aseteta vielä kovin suuria tulospaineita. Muutama Serti voitais saada. Agilityvalion titteliin olis syksyllä mahdollisuus... Ehkäpä me voitais sitä tavotella enkä mä niitä hyppysertejäkään pahakseni panisi. Mutta jos kuitenkin saatais sitä varmuutta paljon lisää, niin tuon kanssa on kyllä mahdollista saavuttaa vielä vaikka mitä. Se on niin huikee ja taitava. Puomin kontaktiin varmuutta myös. Ja ihan kaikista ensiks, terveyttä me toivotaan!
MÄ
Jatkan samoilla linjoilla ;)
Upeeta uutta vuotta kaikille!
Minna Juustovaaran ottamia kuvia Sakarista SM-kisojen joukkueradalla:
ja loppuun vielä koko lauma :D
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti