Eilen aamuvarhaisella pakattiin jälleen auto täyteen koiria, ihmisiä, häkkejä ym. kisoissa tarpeellista tavaraa, kun lähdettiin Seinäjoelle Miian ja Stellan sekä Justiinan ja Nalan kanssa. Mulla oli molemmat pojat ilmotettu kaikkiin startteihin. Minien tuomarina oli Anders Virtanen ja tykkäsin radoista kovasti.
Jälleen arpa oli arponut poikien lähtöjärjestykseksi Hermannin alkupäähän ja Sakarin loppuun. Se on oikein hyvä ja toimiva järjestys. Saan Hermannin heti alta pois ja Sakari kerää intoa odotellessa vuoroaan. Hermanni oli halliin mennessä tällä kertaa taas vähän jännittynyt, enkä oikein saanut lämppäesteilläkään siihen parasta mahdollista kontaktia. Oltiin kisapaikalla vähän normaalia lyhyemmällä valmistautumisajalla, joten kuplan rakenteluun jäi liian vähän aikaa. Lämmittelyt ehdittiin kyllä hyvin tehdä, mutta siihen hallissa yhdessä hömpöttelyyn tarvitsisin Hermannin kanssa enemmän aikaa, jotta sen jännitys laantuisi ennen startteja.
Mielentila ei siis ekalle radalle lähtiessä ollut paras mahdollinen ja sen huomasi sitten tekemisessä. Mua jännittää, kun Hermanni jännittää, eikä se yhtälönä ole mikään paras mahdollinen. Mun pitäis tollasessa tilanteessa pystyä olemaan se rauhallinen osapuoli, mutta vaikeeta on :/
No, rämmittiin rata kuitenkin läpi... Hermanni bongaili taas radan ulkopuolisia ääniä, jännitti tuomaria ja ratahenkilötkin häiritsivät. Eli ei pystynyt keskittymään meidän yhteiseen tekemiseen juuri lainkaan. Meiltä puuttui se oma kupla ja se on harmittavaa, koska mä tiedän jo, millaista meidän yhteistyö voi parhaimmillaan olla. Radan positiivisiin puoliin kuuluu se, että puomin kontakti oli kerrassaan bueno!
Sitten Sakarin kanssa radalle. Sen kanssa ei tarvitse murehtia muusta, kuin omasta ohjaamisesta, se hoitaa tonttinsa kyllä. Ennen starttia juteltiin, että rimat vois pitää, niin mä sitten ohjaan kunnolla. Kakkoshypyllä en ollut tarpeeksi selkeä niistossa, niin kiersi esteen eri kautta mitä mä meinasin, mutta ei siinä muuta palanut kuin aikaa. Ei virheitä maaliin tullessakaan, mutta aika ei ihan nollaan riittänyt, vaan yliaikaa 1,75
B-rata oli Hermannin kanssa jo edellistä parempi yhteistyön kannalta. Ennen AAta kuitenkin koira pienen hetken selän takana ja kielto siitä, myöhemmin radalla tuli myös yhdestä hypystä ohi, enkä sitä palannut korjaamaan, joten hylky. Mutta puomin kontakti tälläkin kertaa hienosti! Treeneissä Hermanni bongailee esteitä hyvinkin kaukaa ja irtoaa ja sitten kisoissa (ainakin näissä) ei suorita kohdallekaan osuvia esteitä... Ihan eri koira on hyppysissä, enkä osaa riittävästi reagoida ohjausvalinnoissa tähän. Toisaalta en kisoissakaan haluaisi saatella sitä esteille tai varmistella liikaa
Sakarille jälleen ennen rataa pyyntö pitää rimat ja tällä kertaa muistutin myös vauhdista, että kulkeakin saa :)
No kulkihan se! Tehtiin nolla ihanneaika parilla sekunnilla alittaen. Tällä radalla ehdin ajatella jopa sitä, kuinka rennosti Sakarin kanssa voikaan mennä. Esimerkiksi puomilla ei tarvi jännittää osuuko vai ei, kun pääsääntöisesti se juostaan alas asti :)
Lopuksi vielä hyppäri. Alku meni Hermannin kanssa ihan hyvin, mutta kämmäilyä keppien jälkeisillä hypyillä... En tiedä häiriintyikö se siinä kohtaa ratahenkilöstä niin paljon, ettei kyennyt suoraan edessä olevaan hyppyä hyppäämään? Mun ohjaaminen lopahti sen jälkeen, enkä ehtinyt lyhyen putken jälkeiseen persjättöönkään, joten koira singahti väärälle hypylle.
Mua ei oikeestaan harmita nuo hylkääntymiset, vaan se, että mä tiedän koiran olevan paljon taitavampi, mitä se kisoissa esittää. Onhan se nuori, mutta kun se on väläytellyt sitä osaamistaan kuitenkin ulkokisoissa. Halliahdistuksesta pitäisi jollain konstilla päästä eroon... Toki ymmärrän, että nyt jo ollaan Hermannin kanssa paljon pidemmällä, kuin Sakarin kanssa sen ollessa saman ikäinen. Mä taidan olla vaan liian malttamaton jälleen kerran. Tämä blogi on siitä hyvä, että tänne kirjoittaessa tulee pohdittua myös ongelmien syitä ja kirjoittamisen lomassa kokee ahaa-elämyksiä, miten niistä ehkä voisi päästä yli.
Vielä oli Sakarin vuoro astella lähtöviivalle. Ennen rataa kuiskuteltiin keskenämme ja kysyin Sakarilta, että lupaako se tehdä tuplan? Hetken se mietti ja anto sitten pusun <3 Rennoin mielin radalle ja Sakari teki, minkä lupasi. Saatiin se tupla pois kuleksimasta ja nyt on poikien nollasaldot tasoissa. Tai Hermannilla on yks hyppärinolla enemmän, mutta sitä ei lasketa SM-kisoja varten.
Pari irtonollaa siis pitää molempien poikien vielä tehdä, Hermannin pitää onnistua agiradoilla ja Sakari saa yhden tehdä hyppäriltäkin. Hyvä malli on siis noitten kanssa, kun puoli vuotta on aikaa keräillä niitä. Ylihuomenna mennään Tampereelle tutustumaan samalla Tamskin uuteen halliin ja ne on myös meidän tämän vuoden viimeiset kisat.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti