11.4.2016

Tätä se mun uneni tiesi

Eilen koitti odotetut Noormarkun kisat. Kasasin itselleni pienet onnistumisen paineetkin Hermannin kanssa, kun päätin että se nousunolla saataisiin. Edellisyönä näin jo untakin että nolla saatiin ja noustiin :) Paineet ei olleet pakottavia, onhan tuolla aikaa, mutta kun kisat pidettiin tutussa hallissa, ajattelin, että nyt häiriöt olisivat normaalia pienemmät. Esteosaaminen ja ohjausten lukutaito ovat kuitenkin todella hyvällä mallilla. Mun vastuulla on sitten ohjata koiraa niin, että se tietää mitä on ohjelmassa seuraavaksi.

Kisat käytiin perinteisessä järjestyksessä taso- ja säkäluokka kerrallaan. Tunnelma oli leppoisa ja tuttuja vilisi kisapaikalla. Kisat olivat melko reippaasti etuajassakin, mutta koska oltiin paikalla hyvissä ajoin, ei lämppäämisissäkään tullut silti liian kiire. Kaikilla radoilla oli tuomarina Asko Jokinen. Aloitettiin agilityradalla A. Hermanni oli reipas ja meno oli normaalia. Puolivälin paikkeilla jäin turhaan odottelemaan koiraa putkesta ja seuraavaksi aiottu valssi myöhästyi reippaasti. Niinpä koira vilahti selän takaa aalle, enkä saanut käännettyä tarpeeksi ajoissa keinulle niin kuin suunnitelmissa oli. Hylky siis tästä. Kerran piti haukahtaa ratahenkilölle puomin jälkeen, mutta matka jatkui radan mukaisesti ilman, että olisi käynyt henkilön luona :) Hyvä fiilis tästä radasta!



Toka rata oli hyppäri. Radalla oli useampi este jotka mentiin kahteen kertaan niin, että välissä tehtiin yksi muu. Niinpä sitten seiskaesteen jälkeen olin jo viemässä koiraa kymppihypylle. Tajusin siinä onneksi nopeasti, että nyt ollaan menossa väärälle esteelle ja ehdin korjata tilanteen ennen kuin ehti tapahtua mitään vääjäämätöntä :) Korjauksen jälkeen oli kyllä omat pasmat hetken ihan sekaisin, mutta ilmeisesti reagointikyky kuitenkin vielä pelaa, koska selvittiin lopulta virheittä maaliin. Sitten jännitettiinkin hetken aikaa mihin suoritus riitti. Osallistujia oli 9, joten kahdelle ensimmäiselle oli LUVA tarjolla. Meidän suoritus oli lopulta porukan nopein, joten voitolla käytiin pokkaamassa SERTiruusuke ja palkinnot. Se on nyt sitten ipana 1v 9kk iässä kolmosluokkalainen. Kisatahti kevenee nyt ja treenaillaan asioita kuntoon. Lähinnä puomin alastulokontakti vaatii vielä paljon työtä sekä kepeillä saisi olla vauhtia lisää. Puhumattakaan mun ohjaustarkkuudesta ja siitä että opitaan lukemaan toisiamme saumattomasti.


Hermanni sai palkinnoksi oman turvalonkeron :)



Hyvin aloitetun päivän kruunasi rallattelut Sakarin kanssa <3 Aloitettiin myös agilityradalla A. Tarjolla oli ansaesteitä useammassakin kohtaa. Sakarin kanssa meno on kyllä nykyään helppoa ja meillä onkin keskinäinen diili. Sakari pitää rimat ja mä ohjaan huolella. Diili piti tänäänkin mainiosti! Aan jälkeiselle hypylle en ihan tuollaista ohjausta suunnitellut, mutta kilttinä poikana Sakari suoritti esteen kuitekin oikein :) Jos mun osuuteni sopimuksesta vähän petti tässä kohtaa, niin Sakarille voisi kyllä laittaa listaan vielä lähdössä pysymisen. Useampaan kertaan jouduin käskemään odottamaan lähtölupaa, kun hiipii ja hiipii vaan. Puomin kontakti oli hiinä ja hiinä, mutta tuomarin käsi ei kuitenkaan virheen merkiksi noussut, joten nollalla pingottiin sijalle 6./28

Päivän lopuksi vielä hyppärille B. Tälläkin radalla lähinnä nautittiin yhteistyön hurmasta ja tuplanolla (jälleen) plakkarissa. Tässäkin hiipii lähdössä perään, mutta katsomosta huudettiin mulle "lähti", joten sain sen pysymään lupaan saakka ykkösesteen takana. Tämä oli meidän viides tupla tällä SM-nollien keruukaudella, yksittäisiä nollia on kerättynä neljä. Joskus on tuplan tekoa voivoteltu ja tuskasteltu, nyt niitä vaan plompsahtelee noin vain. Kyllä mun kelpaa, kun saan vain nautisekella radoilla Sakarin kanssa. Luottopakki <3. Tämä suoritus riitti sijaan 4./27

Melko onnistunut kisapäivä takana ja mulla hymy korvissa :D Tunnen syvää kiitollisuutta siitä, että mulla on näin mahtavat pojat!

Ei kommentteja :