Eilinen lauantaiaamu alkoi sääennusteen mukaisesti sateisena ja hyvin tuulisena. Taisi olla viikon ainoa päivä, jolle oli luvattu kurjaa keliä. Kalenteriin oli kuitenkin merkattu AK-6:n järjestämät lähikisat Noormarkussa. Puolen tunnin ajomatka on niin luksusta, että sinne tietysti lähdin Sakarin kanssa. Muita seurakavereita ei tällä kertaa lähtenyt mukaan, mutta kisapaikalta löytyy kyllä aina tuttuja. Mukavaa, kun ei tarvitse yksin pähkäillä ja kuvaajankin saa tallentamaan radat.
Varasin mukaan kunnolla varusteita ja matkaan lähdin kumisaappaat jalassa. Sade kuitenkin lakkasi ennen kuin pääsin kisapaikalle, vain kova tuuli jäi. Iltapäivästä pilkahteli jo aurinkokin. Aamun sade oli kuitenkin jättänyt isot lammikot kisakentän yhteen kulmaan. Järjestävän seuran talkooväki ahkeroi kuitenkin kovasti ja pahimmat lammikot oli lanattu pois kisojen alkaessa. Toki vettä ja kuraa oli vielä radalla, mutta omat tossut säilyivät kuivina. Keinu otettiin radalta pois, kun tuuli heilutteli sitä niin, että alapää nousi kymmeniä senttejä ilmaan. Olosuhteet ei siis olleet ihan hallitasoa, mutta kaikille kuitenkin samat.
Kaikki radat tuomaroi Johanna Wüthrich, joka oli tehnyt kivat jouhevat radat.
A-kisassa Sakarille tuli pieni epäröinti kurakohdassa, mutta ei saatu kieltoa kuitenkaan, kun sain vinkaistua sille hyppykäskyn ajoissa. Loppuosassa rataa olisi kuulunut mennä aalle, mutta koira tuli kuuliaisesti mun ohjauksen mukaisesti putkeen. En korjannut vaan jatkoin loppuun saakka vastatuuleen juosten. Ei meinannut päästä edes omaa normaalia vauhtia, joten meno näyttää tosi hitaalta :)
B-radalla sain tehtyä varman tuntuisen ohjauksen kautta koko radan ja pitkästä aikaa päästiinkin nollalla maaliin :) Radan jälkeen tuomari ohi kävellessään onnitteli ja sanoi että "Hienosti meni!" No tulostaululla sitten selvisikin, että radalla tulikin vain kaksi nollaa. Meille ja meidän jälkeen viimeisenä lähteneelle koirakolle. Mukavasti kävi vielä niin, että me oltiin toisia ja voittajakoirakko sai SERTin. Me ei olisi voitu sitä vastaanottaa ja koska osallistujia oli vain 10 se ei olisi siirtynyt kakkoselle. Voittajaa onnitellessa selvisi, että kuusi vuotta oli SERTiä jahdattu, joten heille sen kuuluikin mennä :)
C-rata oli hyppäri ja nytkin sain varman tuntuisesti ohjattua. Maalissa luulin, että nolla tuli tästäkin, mutta yksi rima olikin pudonnut, joten 5 oli oikea tulos. Pääasia kuitenkin, että nyt tehtiin rataa yhdessä helpon oloisesti. Kummasti viikossa muuttuu asiat. Viime vuonnakin käytiin Sastamalassa tekemässä pahan mielen kisat ja sen jälkeen asiat loksahtivat oikeisiin mittasuhteisiin ja tulosta alkoi syntyä. Tänä vuonna taisi käydä samoin. Omasta pääkopasta on kuitenkin niin paljon kiinni!
Nyt tuli kyllä onnistumisen tunne oikeaan paikkaan, kolme viikkoa ja SM-kisat on taputeltu, HUI! Vielä on harkinnassa käydäänkö ennen niitä kisaamassa yhdet kisat.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti