Kv & Kv

Perjantaina oli Seinäjoella perinteisten vappukisojen eka päivä. Kolmosille iltakisana kaks rataa.
A rata oli hyppäri, tuomarina Anne Tammiksalu. Näytti ensin radan reunalle melko kimurantille, mutta olikin sitten ihan kivasti vietävissä. Etenemävaatimus oli tasan 4m/s. Pari välistävetokohtaa ja keppien jälkeen hypylle tarkka vienti. Sain kerrankin omat ajoitukset kohdalleen ja Sakari teki rataa mallikkaasti aina neljänneksi viimeiselle esteelle saakka. Siinä kävi tekemässä vasta seuraavana vuorossa olleen putken. Koutsi-Marjon kannustamana mäkin yritin kipittää parhaani mukaan. Aika jäi nyt sitten saamatta, joten en tiedä olisiko ehditty aikaan. Alku oli hitaahko. Tyytyväisin mielin olin kuitenkin, kun selvittiin kaikki pahat paikat kunnialla.
B rata oli Anne Saviojan tuomaroima KV-rata. Tälle radalle etenemävaatimuksena 3,6. Radalla oli kieputusta jonkun verran ja tarkkoja paikkoja, mutta selvittiin niistä. Mä oon tainnu oppia jo ohjaamaan Sakaria jotenkin :) Nollalla ei kuitenkaan maaliin selvitty, vaan ensimmäisellä aan alastulolla nousi tuomarin käsi. No ei se mitään, aikaan ehdittiin ihan hyvin. Sakarin etenemä oli 3,89. Ihan ok kieputuksiin nähden. Kepitkään ei ollu ihan nopeimmasta päästä. Ja kaikki rimat pysy tällä kertaa. Kivat kisat vaikkakin ilta meni vähän myöhäiseksi, kun aamulla oli tiedossa aikainen lähtö Tampereelle näyttelyyn, kotona oli puoli yhdentoista jälkeen.



Aamulla siis seitsemän jälkeen otin Mahlamäen Justiinan Iskun kanssa kyytiin ja suunnattiin Tre Kv- näyttelyyn. Mulla oli Hermanni mukana. Oltiin paikalla todella hyvissä ajoin, mutta eipä tuo haitannut. Mieluummin niin, kuin myöhässä. Paikalla ei ollut oletettua ruuhkaa, joten päästiin kehän laidalle odottelemaan. Hermanni oli kehän ensimmäinen koira, kun kehä kymmeneltä alkoi. Sitä ennen ehdin hetken treenata kehässä olemista, seisomista ja pöydällä oloa. Kaikki sujui hyvin. Pikkuhiljaa paikalle alkoi tulla tuttujakin, kun sisaruksia oli paikalla kolme Hermannin lisäksi. Kiva oli nähdä, millaisiksi tyypit on kasvaneet, ja kyllä ne toisensa selkeästi tunnistivat :) Tytöistä paikalla olivat Tuisku, Rauha ja Edda. Kaikilla sattui vielä olemaan juoksu jossain vaiheessa. Hermannilla vähän hormonit pöhisivät siis myös, mutta kehässä sujui silti ihan hyvin. Heti pöydällä tuomari kehui, ettei tyyppi ollut moksiskaan kopeloinneista. Lattialla seisotuksissa oli vähän rauhaton, kun ihmiset ja koirat jäivät takapuolelle. Tuomari kehui Hermannia, mutta totesi sen vielä tarvitsevan aikaa. Junnu-uroksia esitettiin kaksi muutakin ja ne olivat selvästi valmiimpia, mutta ne olivatkin täyttäneet maaliskuussa jo vuoden.
Kirsi Honkanen antoi pitkän ja hyvin Hermannia kuvaavan arvostelun sekä laatuarvosanan Erittäin Hyvä:
"Sopivan kokoinen, iänmukaisesti vielä kehitysvaiheessa. Oikealinjainen pää, sukupuolileima saa vielä iän myötä vahvistua. Hyvät korvat ja kaula. Vielä hieman pehmeä selkä. Eturinta ja rintakehä saavat vielä täyttyä. Niukat etukulmaukset, pystyt olkavarret. Riittävät takakulmaukset. Liikkeissä riittävä askelpituus. Edessä vielä pentumaista löysyyttä. Hyvä karvapeite. Hyvä lihaskunto. Miellyttävä käytös. "
JUK EH3 oli siis tulosrimpsu.

Justiinalla oli ohjelmaa kolmeen saakka, joten hengailtiin Hermannin kanssa näyttelypaikalla. Välissä käytiin ulkona kävelemässä pieni lenkki. Mulla oli mukana ihan älyttömän reipas poika, joka ei välitänyt ihmis- tai koiramäärästä, hälystä tai mistään muustakaan. Shoppailtiin Hermannille uus panta ja koko laumalle reilu kaks kiloa puruluita, kun halvalla sai :)