Tänään päästiin Sakarin kanssa taas kisaamaan. Tuntuu, että pitkästä aikaa, vaikka maaliskuun alussa oltiin Liedossa. Ehkä se tuntuu siltä, kun alkuvuonna ei ole kovin monissa kisoissa käyty. Nyt onkin sitten enää muutamat kisat ennen SM-kisoja, hui!
Tänään suunnattiin Noormarkkuun, Hilpi Yli-Jaskarin tuomaroimille radoille. Hyppärillä aloitettiin. Kokonaisuutena rata meni hyvin, mutta toiseksi viimeisellä esteellä en taaskaan (!) malttanut odottaa, joten saatiin kielto putken ohituksesta. Vitosella maaliin siis. Etenemä oli kelpo 3,98 :)Tuohon kieltoon tuhrautui n. kaksi sekuntia videolta laskien, joten etenemä olisi saattanut olla yli 4 m/s. Kiva aloitus! Tuntui hyvältä, koska mielessä on pyörinyt kastroinnin vaikutukset suorituksiin. Bonuksena olen tyytyväinen, kun ehdin hyvin loppupuolella rataa olleeseen persjättöön, enkä jäänyt Sakarin tielle.
B-radalla heti muurilta tippui palikat, mutta kepeillä kesti hyvin mun persjätön, ja mikä hienointa mä uskalsin kokeilla sitä. Kieputuksissa olin myös normaalia rohkeampi ja ohjasin kunnolla. Ehkä mäkin olen kehittynyt :) Tietysti nyt, kun ei ole mitään nollapaineita, niin uskaltaa paremmin myös kisoissa kokeilla sopiiko joku ohjauskuvio meille vai ei. Tällä radalla tuli vielä viimeinen rima alas, joten tulokseksi 10. Etenemä oli 3,96. Eli tasaista kyytiä Sakari paineli.
A-radalla oli alussa putken pään ohitus ja ne on mulle vähän paineita aiheuttavia. Ei niinkään keskellä rataa, mutta aloituksissa. Sakari helposti lipsahtaa kuljetuksessa selän takaa väärään päähän, joten nyt ajattelin mennä sinne mentävään päähän odottamaan ja tehdä pakkovalssin. Tiesin, että ajoituksen olisi osuttava nappiin tai se olisi siellä väärässä päässä. Tällä kertaa Sakari ei pysynytkään istumassa, vaan meinasi varastaa. Hetken mietin, että pyydänkö siitä mukaan vai käskenkö takaisin istumaan. Annoin lähtöluvan kuitenkin ja todennäköisesti olin tossut väärään suuntaan, eli sinne ohitettavaan päähän ja sinnehän se sitten meni. Jatkettiin kuitenkin rataa ilman mitään korjailuja, koska mun vika. Mitä sitä turhaan koiraa paineistamaan sillä korjaamisella. Koko muu rata menikin sitten mallikkaasti. Vauhtikin oli videolta laskien suurin piirtein samaa luokkaa, kuin kaksi aiempaakin. Tällä radalla toiseksi viimeisen hypyn suoritus saa mut tosi iloiseksi. Ei enää tiukemmin voisi tuota tehdä :)
Tänään ei saatu kisakirjaan merkintöjä, mutta mahtavalta tuntui yhdessä tekeminen. Ja sehän se on tärkeintä!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti