Tässä on nyt löysäilty koko alkuvuosi enemmän ja vähemmän pakon sanelemana. Sakarin kuukauden agilitytauko on venynyt kahteen. Ei siitä toki mitään haittaa ole, mutta huomaan, että on vaikeampi saada itseään takaisin ruotuun.
Olga on parantunut leikkauksen jälkeen todella hyvin. Haava parantui melkein kuin itsestään ja neidillä piisaa virtaa entistä enemmän.
Kun Olgan vointi parani, iski itselleni kauhea flunssa. Ja taas jäi Sakarin treenit ja omat kahvakuulailut väliin... Flunssa ei ole antanut periksi vieläkään, eli omat kunnonkohotuspyrkimykset saavat odottaa vielä ensi viikkoon.
Sakarin kanssa mentiin eilen kuitenkin Marjon treeneihin. Rata oli kiva, vaikka ihan omalla mukavuusalueella ei ohjausten suhteen liikuttukaan. Tehtiin sylkkäreitä ja poispäinkäännöksiä, jotka menivät hienosti. Sakari vastasi niihin oikein hyvin, vaikka ei niitä kovin paljoa ole treenailtu. Mutta kun on taitava koira niin on. Lisäksi erityinen ilon aihe itselle oli, kun radalla oli kohta jossa mentiin ensin kepit, sitten aa ja kepit uudestaan. Sakarin pystyi lähettämään aalle niin, että leijeröin kepit, eikä mitään ongelmaa. Ihanaa, kun se osaa irrota ja suorittaa itsenäisesti asioita!
Viskileikkaukset saatiin harjoitusohjelmaan, ne eivät sujuneet. Koirakin tosin väsähti tosi nopeasti, niin ettei jääty tätä hinkkaamaan. Taisi innostus treeneihin pääsystä purkautua ja energiat karkasivat riemun mukana taivaan tuuliin :)
Huomenna on ohjelmassa Sakarin silmäpeilaus ja sunnuntaina olisi tarkoitus aloittaa tämän vuoden kisailut Lempäälässä. Vihdoin! Jospa nyt päästäisiin kisoihin asti ilman yllätyksiä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti