Perjantaina siis pakattiin autoon molempien tavarat, kisakaverit Nipsu ja Sakari sekä turistilapset Stella ja Hermanni. Auto olikin melkoisen täynnä. Matka sujui joutuisasti rupatellessa ja muutaman pysähdyksen taktiikalla. Perille saavuttiin n. kuuden maissa ja Nallikari löytyi puhelimen navigaattorin avulla helposti. Pieni nauruntirskahdus taisi päästä molemmilta, kun nähtiin meidän mökki. Onneksi sisätilat oli ulkokuorta paremmat :) Heitettiin tavarat sisään ja melkein saman tien lähdettiin etsimään kisapaikkaa. Reitti mökin ja kisapaikan välillä tulikin tutuksi viikonlopun aikana.
Käytiin ilmoittautumassa jo valmiiksi kisaan ja bongattiin paikalta Aino, joka majoittui meidän mökkiin yhdeksi yöksi koirineen. Ilta kuluikin rattoisasti kuulumisia vaihtaen, koska Aino on Kankaanpään jättänyt jo useampi vuosi sitten, eikä ole monesti nähty sen jälkeen.
Ensimmäinen yö on mulle vieraassa paikassa aina sellainen, etten oikein saa nukutuksi. Niin nytkin. Koiratkin olivat vähän levottomia ja sekin vaikutti. Lauantaiaamuna noustiin kuitenkin reippaana ylös ja Aino lähti kisapaikalle vähän ennen meitä valmistautumaan kisasuoritukseensa seuransa joukkueessa. Me mentiin Miian kanssa perässä kannustamaan. Aamupäivä vietettiin kisapaikalla ja sitten mentiin mökille vähän lepäämään. Illansuussa mentiin katselemaan joukkueitten viimeisten koirien suorituksia ja viideltä Sakarin Otso-isän omistaja Susanna tuli hakemaan meidät yhteislenkille. Susanna johdatti meidät isoille hiekkakuopille, jossa koirat sai olla vapaana. Tehtiin parin tunnin lenkki ja koirat nautti vapaana olosta ja Sakari pääsi uimaan. Voi riemua!
Hermannille kävi hassusti, kun lähti veteen Sakarin perässä ja sitten iskikin järkytys, kun se olikin VETTÄ! Kamera oli mukana ja sain taltioitua ipanan järkyttyneen ilmeen. Kuvia tuli muutenkin otettua melko lailla, tässä niistä muutama:
Uimamaisteri
Sakari ja Otso
Iso kiitos Susannalle vielä kerran kun sekä ihmiset, että koirat pääsivät tälle rentouttavalle lenkille. Lenkkeilyn jälkeen haettiin vielä ruokaa ja sitten mentiinkin nukkumaan ja valmistautumaan kisapäivään.
Sunnuntai koitti kauniin aurinkoisena. Mun vuoro oli vasta neljännessä rataantutustumisryhmässä vähän ennen yhtätoista ja Miia oli kuudennessa n. klo yksi. Ehdittiin siis aamulla katsoa rataa jo mökillä streamin kautta. Rataprofiili näytti melko helpolta ja sitten alkoikin vähän jännittää. Rata kun oli sellainen että siitä pitäisi pystyä suoriutumaan ihan kunnialla. Ei muuta kuin kisapaikalle hyvissä ajoin koiraa lämmittämään ja katselemaan muiden suorituksia. Oman vuoron odottaminen tuntui tosi pitkältä, mutta kun pääsi lähtökarsinoihin vuoroa odottamaan katosi jännityskin. Siinä kohtaa ajattelin vain, että parhaamme mennään tekemään ja se riittää mihin riittää.
Alussa oli kolmen esteen suora, pituus oli toisena esteenä. Sakari oli kaatanut viimeisen palikan ja kompuroi sitten sen verran, että kaatoi kolmosena olleen hypyn ja kaatui itsekin. Tuo pituuden kaatuminen selvisi vasta, kun katsoin rataa videolta. Jostain syystä meille ei oltu tuloksiinkaan merkattu muuta, kuin vitonen ja yliaikaa tuli 0,72. Muu rata meni siis puhtaasti vaikka jännitin, että kuinka Sakari hakee kepit, kun ne oli tosi lähellä edellistä hyppyä ja vähän siivekkeen takana piilossa. Hyvin kuitenkin haki ne ja muutkin esteet. Olin aika paljon edellä monessa kohtaa. Siksi tuntuikin, että Sakari ei ihan parasta vauhtiaan kulkenut. Yllätys olikin melkoinen kun selvisi, että olisi ehditty ihanneaikaan (etenemä 4,2), jos Sakari ei olisi kaatunut. No virheitäkin tuli, joten ei finaalipaikkaa. Pieni jossittelu saa kuitenkin mielen hyväksi, jos se ei olisi kompuroinut, olisi mekin päästy finaaliin 85 muun nollan tehneen koiran kanssa. Vaikka finaali jäikin kokematta, olin suoritukseemme todella tyytyväinen. Viime vuoden tulos parani ja näin kisoihin asetettu tavoite tehdä tulos ja parantaa sitä edellisvuodesta, toteutui hienosti!
Miia ja Nipsu tekivät myös hienon radan, mutta kolmosesteellä Nipsu tuli esteestä ohi, joten kieltovitonen ja korjaamisesta johtuen hienoinen parin sekunnin ihanneajan ylitys. Käytiin kävelemässä pitempi lenkki, eikä Sakari näyttänyt ottaneen itseensä kaatumisen seurauksena. Ravasi ja liikkui puhtaasti.
Jäätiin vielä katselemaan kaikki finaaliradat ja nautittiin mahtavasta tunnelmasta.
Maanantaiaamuna pakattiin kimpsut kasaan ja yhdeksän aikaan aamulla lähdettiin ajamaan kotia kohti. Matka meni jälleen hyvin ja Oulussa edellisiltana alkanut sadekin lakkasi jossain vaiheessa matkaa.
Kiva retki oli ja paljon hauskoja muistoja saatiin. Kiva oli kyllä palata kotiinkin :) Puolentoista viikon päästä suunnataan sitten Jyväskylään Sakarin kanssa MM-karsintoihin. Huomenna Sakari hierotaan, jotta saadaan mahdolliset kaatumisen aiheuttamat jumit selville ja hoidettua. Muuten otetaan sinne saakka rennosti, mitä nyt Hermannin kanssa on aikomus tehdä vähän jotain pientä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti