Eilen oli Unelmanpäivä. Entisessä elämässä sillä oli erilainen merkitys kuin nyt, asiakkaille tarjottiin kaakaota ja pullaa ja pelättiin ympäripyöreitä päiviä töissä. Aina kuitenkin jaksettiin, kunnes päätettiin tulla järkiimme ja alkaa elää myös omaa elämää.
Siispä ei ollut ongelmia järjestää Sakarin kontrollikäyntiä Mäntsälään. Reissu pelotti vielä paljon ensimmäistä enemmän. Yhtään en osannut arvella olisiko mitään muutoksia parempaan havaittavissa, kun koira on ollut koko ajan samalainen. Siis ennen ja jälkeen löydösten. Lääkekuuri syötiin hyvin, eikä Oriprimistäkään tullut mitään sivuoireita. Hormonin syöttämisen aiheuttaman kisakiellon käsittelin mielessäni, eikä enää harmita oikeastaan yhtään. Toukokuussa päästään tuplajahtiin ja silloin näkyy kisoja olevan hyvin tarjolla. Ja jos ei päästä, niin sitten se on niin.
Mutta eiliseen. Tällä kertaa houkutusnarttuna oli tärpeillä ollut berninpaimenkoira, joka tuli progetestiin. Näyte saatiin pikaisesti purkkiin, kun oli niin hemaisevan tuoksuinen tyttö tarjolla :) Näyte ei ollut lainkaan veristä, mikä kertoi siitä, että eturauhanen oli pienentynyt. Näyte viljellään sekä klinikalla Mäntsälässä, että Kuopioon Eviraan lähti myös satsi tutkittavaksi ureaplasman varalta. Jos ureaplasma löytyy, niin se on antibiooteilla hoidettavissa.
Kysyin eläinlääkäriltä myös mahdollisesta siitoskäytöstä, eikä hän nähnyt sille estettä. Herpes Sakarilla voi olla, ja jos sitä vielä joskus käytetään, niin nartulle pitää antaa herpesrokote. Tätä ei pystytä testaamaan, kun herpes aktivoituu ja passivoituu. Jos siittimeen tulee rakkuloita, niin se on merkki herpeksestä. Ja rakkulavaiheessa ei kannata antaa astua.
Haave Sakarin pojasta sai siis jatkoaikaa, mutta uskallanko Sakaria enää antaa jalostuskäyttöön, onkin sitten taas ihan oma juttunsa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti