Itsenäisyyspäiväksi olin ilmoittanut Hipun kolmeen starttiin Seinäjoelle. Siellä Hipun kisat ovat aina sujuneet ja Lagulaisten järjestämiin kisoihin on muutenkin kiva mennä, kun tunnelma on ilmoittautumispisteestä saakka rento ja leppoisa.
Mitään tulospaineita ei otettu, kisaaminen Hipun kanssa on ollut niin vähäistä, että ihan treenaamaan lähdettiin muuallekin kuin omiin treeneihin.
Eka rata oli Minna Väyrysen agirata, jolla oli ansaa ansan perään, eikä liiemmälti suoria linjoja. Alku näytti meille hankalalta, mutta siitä selvittiin, tosin kolmannen hypyn Hippu kiersi eri kautta kuin yritin ohjata, mutta tuli sen jälkeen sinne minne pitikin. Aan jälkeen sitten jo hilppasi tekemään pituuden, jolle ei suinkaan pitänyt mennä. Sieltä kalastelin koiran taas jonkunmoiseen kontaktiin kanssani ja pätkän verran meni hyvin, sain sen jopa kepeille vaikka pelkäsin, että aalle se sinkoaa. Puomin jälkeen sekoilua (eikä ottanut alastulokontaktia, ylösmenosta en osaa sanoa) mutta kolme viimeistä estettä oikein. Eli paikoitellen hyvää menoa ja siinä välissä ei yhteistyöstä tietoakaan :).
Toka rata saman tuomarin hyppäri, vähän jo etenevämpääkin, mutta kyllä siellä kieputustakin riitti. Alun pyörityksissä vähän laajat kaaret, mutta Hilppa oli ohjauksessa mukana. Riskillä päätin leijeröidä renkaan jälkeen olevan putken ja Hippu haki sinne hienosti. Putki oli lyhyt ja kun ohjaajn suusta ei minkäänlaista pihausta kuulunut, ennenkuin koira oli jo hypännyt kaksi siinä kohtaa rataan kuulumatonta estettä, niin eihän se putken jälkeen voinut tietää, että piti kääntyä. Sen jälkeen mentiinkin jo pitkä pätkä hyvin, lopussa sählättiin ja rengaskin löytyi Hipun tielle toistamiseen, vaikka ei sitä ollut siihen kohtaan numeroitu.
Kolmas rata Eija Berglundin agirata. Rataa rakennettaessa päiviteltiin melko kovaan ääneen radalle tehtyä putki-puomierottelua, (jossa puomin molemmin puolin oli putkensuut ihan kiinni puomissa) jolloin tuomari huikkasi meille, että tämä on niin vanhanaikainen kuvio, että kyllä se pitäisi osata. Juu, kyllähän me ohjaajat siihen käskytykset osataan, mutta... Sanoinkin sitten, että on lottovoitto jos Hippu menee puomille. Puomi oli este numero kuusi ja alku oli suora, yhden putken kautta kiepattiin. Mutta elämä on yllätyksiä täynnä, Hippu ei meinannutkaan mennä putkeen, vaan niin se kiipesi, kun kerran käskettiin! Lottovoitto! Puomin alastulon loikkasi, mutta siinä kohtaa ei kovasti harmittanut Eikä harmittanut maalissakaan, kontaktivitonen jäi meidän ainoaksi virheeksi!!!! Wuhuuu! Me tehtiin tulos. Pari jäätävää pelastelukarjaisua ja muutama laajaksi levinnyt kaarre, mutta vitosella maaliin! Loistavaa. Meille ei nollia ole ropissut, eikä varmaan sellainen, joka tahkoaa nollavoittoja toisensa perään, osaa kuvitellakaan sitä tunnetta, mikä mulla oli kun päästiin yhdessä maaliin vain yhden virheen kera. Huippuhipanen teki töitä mun kanssa ja itsenäiset ratkaisut jäi kahdelle ekalle radalle. Voittajafiilis!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti