Eilen lähdettiin maaliskuun viimeisiin kisoihin Lietoon Jaanan, Saimin ja Hermannin kanssa. Alunperin nämä kisat ei kuuluneet kisasuunnitelmaan, mutta viimeisenä ilmopäivänä kysyin vielä Jaanalta, että lähdettäiskö? Jaana oli heti valmis ja niinpä sitten lähdettiin pitkäperjantain viettoon ATTlle. Hermanni on käynyt tuossa hallissa kerran pikkupentuna, joten kovin tuttu paikka ei tällä kertaa ollut kyseessä.
Kakkosten kaikki radat tuomaroi Reetta Pirttikoski ja hyppärillä aloitettiin. Hermannilla ei ollut paras vauhti päällä, mutta se oli jo heti kisapaikalle päästyä reipas, eikä jännittynyt. Edistystä siis tapahtuu pääkopan kanssa. Lämppäesteilläkin se toimi hyvin, vaikka siinä vieressä oli lauma maksiohjaajia valmistautumassa rataantutustumiseen. Hermanni pystyi keskittymään mun kanssa toimimiseen, jee!
Hyppärillä kuitenkin parissa kohtaa keskittyminen herpaantui. Ensin piti käydä haukkumassa yksi ratahenkilö, joka istui putken takana ja sitten kepeille meno ei sujunut, kun yleisö oli ihan vieressä. Yliaikakympillä (13,14) maaliin. Tällä sija 4.
Toka rata oli jouheva agirata. Tälläkin vauhti hakusessa. Sama ratahenkilö samassa paikassa piti taas käydä haukkumassa, ja karjaisinkin Hermannille tässä kohtaa rumasti. Myöhemmin Hermanni livahti putken väärään päähän ennen puomia, joten hylky napsahti. Puomin kontaktikaan ei mennyt ihan oppikirjan mukaan, mutta siitä ei enää tullut hylyn jälkeen mainintaa kirjoihin tai kansiin.
Viimeisenä jälleen agirata. Puomin jälkeen moni koira lipsahti putken väärään päähän ja siinä mäkin ihan varmuuden vuoksi ärjäsen, vaikka Hermanni ei kyllä sinne ollut menossakaan. Päästiin sille putkelle, missä joka radalla oli tarvinnut ratahenkilö käydä haukkumassa, niin nyt se meni oikein! (Pikkusen oli tämä ihminen siirtänyt paikkaansa, niin ettei ollut ihan putken suun takana, kiitokset hänelle :)) Isot sanalliset kehut koiralle ja jatkettiin loppuratakin puhtaasti maaliin :)
Tämä oli minien ainoa puhdas rata, joten voittonollalla LUVA kirjattiin kisakirjaan. Kaikissa säkäluokissa (34 koirakkoa) tehtiin tällä radalla ainoastaan kaksi nollaa, makseissa yksi bortsu ja sitten me! Oli hieno kisapäivän lopetus ja saatiin me ihan oikea pääsiäimunakin palkinnoksi, startti- ja ruokalahjakortin lisäksi.
Seuraavat kisat kisataankin sitten tuttuakin tutummassa Noormarkun hallissa parin viikon päästä. Molemmat pojat pääsee kaksi rataa kipaisemaan. Jännä nähdä, kykeneekö Hermanni siellä liikkumaan treeneistä tutulla draivilla, kun näissä vieraissa paikoissa vauhti vielä uupuu. Eiköhän asia korjaannu, kun varmuutta saadaan lisää. Meidän nollaradan etenemä oli 3,78 m/s. Kyllä sekin riittää, mutta tiedän että paukkuja löytyy kovempaankin vauhtiin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti