Osteopaatilla

Hermannin selän muutoksista johtuen olen miettinyt jo jonkun aikaa, että olisi hyvä saada se osaavien käsien alle, ennen kuin selkä alkaa oireilla. Välttämättähän se ei koskaan oireile, mutta meidän lajin huomioon ottaen, ei ennaltaehkäisy ja pidempi hoitohistoria pahaksikaan ole. Lisäksi ajattelen, että mahdollisiin oireisiin on helpompi kiinnittää huomiota, kun joku on konkreettisesti tutustunut Hermannin kroppaan nuoresta iästä alkaen.
Niinpä sitten lähdin yrittämään saamaan hoitoaikaa osteopaatti Maaria Kaiperlalle, kun saatiin Olga jälleen kuntoon, eikä sen tila enää aiheuta jatkuvaa huolta. (Olga on tällä hetkellä reipas ja elämäniloinen. Kontrolliverikokeiden tuloksetkin kertoivat sen vastanneen hyvin tyroksiinilääkitykseen :) )

Lopulta pääsimmekin Kaiperlan vastaanotolle todella nopeasti, kun hänelle tuli peruutusaika. Olin varautunut viikkojen tai kuukausien jonoon, mutta jo eilen ajelimme Janakkalaan "tuomiolle". Tyypilliseen tapaansa Hermannia jännitti alkuun todella paljon. Kaiperla haastatteli meitä ja kartoitti näin tilannetta ennen käsittelyn aloittamista. Totesi siinä samalla Hermannin käytöksestä, että se on melko tyypillistä kipukoiran käytöstä, kuitenkin niin, että se ei välttämättä liity välilevyjen tilaan.

Käsittely oli tarkoitus tehdä niin, että Hermanni istuisi selkä Kaiperlaan päin, mutta siitähän ei tullut mitään, kun jännitti niin. Keikautettiin sitten poika kyljelleen ja pikkuhiljaa alkoi silmät lupsahdella käsittelyn edetessä. Nähtävästi tuntui hyvältä. Lannerangasta löytyi kiertymä oikealle. Se on todennäköistä seurausta jostain törmäyksestä, esim. Sakarin kanssa. Meno metsässä on ajoittain villiä ja törmäyksiä sattuu aika paljon. Ne pitäisikin saada kiellettyä, sillä kalkkeumien takia Hermannin välilevyissä ei ole tarpeeksi joustoa ottamaan sen tyyppisiä iskuja vastaan. Agilityn harrastamiselle ei näytetty punaista valoa, vaan saadaan jatkaa tilannetta tarkkaillen eli kuten tähänkin saakka on tehty. Liikunta ja hyvä lihaskunto on tärkeää selän kannalta. Syviä vatsalihaksia olisi hyvä saada vahvistettua ja siihen saatiinkin hyviä vinkkejä.

Hermanni kiepautettiin toiselle kyljelle ja se olikin paljon kivuttomampi puoli. Silmät kiinni poika nautti käsittelystä :) Etupään Kaiperla totesi olevan hyvässä kunnossa ja siellä oli mukavasti joustoa.
Käsittelyn jälkeen huoneessa oli ihan toisenlainen koira, jonka silmistä oli pakokauhuinen ilme kadonnut :) Kaiperlan jaloissakin käytiin istumassa ja töpö viipotti pystyssä.
Jotta käsittely saa rauhassa vaikuttaa, pidetään nyt reilun viikon tauko agilityssä, muuten saadaan jatkaa normaalia eloa. Reilun kuukauden päästä mennään uudelleen katsomaan kuinka Hermannin kroppa on käsittelyyn vastannut.