5.3. saatiin Hanna ja Unna matka-ja kisaseuraksi, kun suunnattiin Lempäälään Hermannin kanssa kisaamaan. Kisajärjestäjänä oli Takut ja kisapaikkana tuttu SDP:n halli. Kyseisessä hallissa on kuitenkin melko paljon häiriötä. Kisat pyörivät kahdella radalla yhtä aikaa, koiria ja ihmisiä vilistää ja lämmityslaite puhkuu ja puhaltaa kovaa. Pienen pojan töpö oli kuitenkin suurimman osan ajasta ylhäällä, mikä on merkki siitä ettei paljoa jännitä. Lämmittelylenkin jälkeen käytiin hallissa taas leikkimässä ja temppuilemassa sekä luomassa omaa kuplaa. Ihan pitävään kuplaan ei päästy, kun oli jo aika mennä tutustumaan ekaan rataan. Olisi siis tarvittu vielä vähän enemmän valmistautumisaikaa. Meidän lähtöpaikka oli loppupäässä, joten hetki pystyttiin tutustumisen jälkeenkin leikkimään.
Eka rata oli Helinin Jarin hyppäri. Aloitus oli varsin mielenkiintoinen kakkosluokkaan. Kepit kahden hypyn jälkeen avokulmassa, niin että kulma oli melkein 45 astetta. No mä menin lähelle keppejä ottamaan vastaan, tarkotuksena vetää koira kepeille. Muuten olis ehkä toiminut, mutta Hermanni meni ykkösvälin kautta suoraan edessä seissyttä tuomaria katsomaan. Tästä ei vielä saatu virhettä koska jatkoin kakkosvälistä enkä aloittanut alusta. Muutama este meni keppien jälkeen hyvin, mutta sitten putkelta pari kieltoa, kun jonkun matkan päässä seisoi seinän vieressä kaamea ratahenkilömörkö. Se oli pienen pojan päälle liikaa. Jatkettiin kuitenkin taas muutama este hyvin ja sitten löytyi uusi mörkö nurkasta ja sitä kohti ei vaan voinut hypätä. Monen kiellon jälkeen hylky tältä radalta, loppu rata kuitenkin selvitettiin virheittä, vaikka pientä pälyilyä ilmassa olikin.
(video tulossa)
Toka rata oli Minna Räsäsen agirata. Nyt oli jo tutumpi koira mukana. Lähdössäkin pysyi, vaikka melko lähellä ekaa estettä istui ratatyöntekijä. Tehtiin hyvää rataa. Puomin alastulon loikkasi ja kepeille viennin sössin lähtemällä liikkeelle liian aikaisin. Muuten meni kyllä piirustusten mukaan! Hienoa, että jo tällä radalla nuppi pysyi kasassa molemmilla.
Viimeisenä oli Johanna Wüthrichin agirata. Suunnittelin radan alun erilailla kuin useimmat, enkä siinä ihan suunnitelmien mukaan onnistunut. Vähän piti koiraa kalastella kolmoshypylle selän takaa, kun en osannut linjaa kertoa tarpeeksi selkeästi. Paineltiin kuitenkin hyvää vauhtia ja virheet tulivat aan ja puomin alastuloilta. Tämä oli tutun tuntuista menoa. Nuo kontaktivirheet on täysin omaa syytä. Niiden opetusmetodina on tähän asti ollut herranhaltuun. Koko ajan olen tiedostanut, että ei ole se paras tapa kontakteja opettaa, mutta laiskuudestani maksan nyt :) Täytyy tehdä ryhtiliike ja miettiä nyt niiden oikean suoritustavan kunnolla opettamista Hermannille. Pysäytyksiä en ole ajatellut niille kuitenkaan vaihtaa, vaikka se varmaan olisi paras tapa saada ne varmoiksi. No pähkäilyä ja treeniä niin eiköhän se siitä ;)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti