Ensin kisoihin. Otsikon luupää viittaa allekirjoittaneeseen. Miks mä en vaan opi tiettyjä asioita? Niinku, että koiraa ohjataan siellä radoilla myös helpoissa paikoissa. Tai että joka kohdassa ei vaan ole kiire. Tuplanollaa tässä yritetään metsästää, mutta kun ei luupää opi, niin ei kai me sitä tuplaakaan saada.
Eka rata oli ulkona ja tuomariharjoittelijana Kermisen Petteri. Ilma oli jo aamusta lämmin ja aurinko paistoi. Rata oli kiva, sisältäen pari kinkkisempää kohtaa. Ja pääosin menikin ihan hyvin. Yksi rima tippui ja kepeillevienti ei onnistunut. Treenilistalle sylkkärillä kepeille viennit! Maalissa siis kympillä ja ihanneajan ylityksellä, joka tuli sieltä keppien korjailusta.
Toka rata sisällä hallissa oli Tuija Kokkosen käsialaa. Ja hui hirveä miltä se näytti radan reunalle. No ei muuta kuin tutustumaan ja sitten suorittamaan. Vähän kyllä oli epäilyksiä mielessä, ettei tältä radalta ainakaan nollaa saada. Eikä saatukaan, vaan hylky. Mutta ei tietenkään mistään vaikeasta kohdasta, ne selvitettiin oikein hyvin. Sitten en vaan ohjaa ja Sakari hyppäsi yhden hypyn nurinpäin. Läksy itselle: ohjaa sitä koiraa!!!
Kolmas rata oli Petterin hyppäri, jälleen ulkona. Lämpötila oli arvatenkin noussut aamukymmenen lukemista ja hiki virtasi. Rata näytti jälleen kivalta ja melko helpoltakin. Ja meno olikin toiseksi viimeiselle esteelle saakka ihan sujuvaa, joskin lämpö vähän verotti kummankin vauhtia. Siellä toiseksi viimeisellä esteellä sorruin perisyntiini hätäilyyn. Siitä niistosta ei saa lähteä Sakaria vastaan, ennen kuin se on jo hyppäämässä tai sieltä tlee kielto. Ei ollut ensimmäinen tämäntyylinen mun moka. Luupää, mikä luupää. Argh! Ja kiellon seurauksena lopputuloksessa myös yliaikaa.
Neljännelle radalle ei sitten ollut enää mitään tulospaineita. Ja päätin, että nyt ei varmistella, vaan täysillä mennään ja kokeillaan mihin meistä on. Otti päähän nuo yliajatkin. Kyllä meidän pitäisi päästä 3,5 etenemään vaikka siellä radalla jotain sattuisikin. Vaan ilman virheitä olis päästy ehkä just ihanneaikaan. Plaah.
No mutta tälle viimeiselle radalle sain itsestäni irti sen tsempin, mikä pitäisi saada joka radalle. Mä juoksin ja mä ehdin. Ehdin jopa paremmin ja enemmän kuin ikinä olisin kuvitellut. Oon niin tyytyväinen tuohon puomi-putki-putki-hyppy kohtaan että se vähän edes piristi mieltä. Radan lopussa kuitenkin taas vähän oletan, että Sakari menee putkeen, mutta kiellon arvoisesti se siitä tulee ohi. Kiellosta huolimatta me ehdittiin siihen ihanneaikaankin. Niin sitä pitää! Ja nyt mun pitää oppia vetämään aina tolla tsempillä, eikä sohia, löntystää, jättää ohjaamatta tai hätäillä. Siinäpä sitä on läksyä kerrakseen!
Sitten näyttelyraportti. Kannustusjoukoiksi sain Tainan, Olgan ja Hipun. Ilmoitin Sakarin Rauman ryhmikseen, koska tuomarina gööteillä oli Pekka Teini. Kerran aikaisemmin ollaan Pekan arvioitavana oltu ja tykkäsin kovasti. Aikataulujen ilmestyttyä kävi vielä ilmi, että Sakari oli ainoa rotunsa edustaja. Sehän tiesi sitten sitä, että jos Sakari on tuomarin mieleen, niin se saa sitten koko potin. Ja olihan se :) Antoi ERIn ja SAn, joten Sakari sai SERTin, oli paras uros 1 ja tietysti ROP!
Arvostelu kuului näin:
Sukupuolileima vahva, hyvillä rungon mitoilla varustettu. Hyvä kuono-osa ja otsapenger ja melko järeä kallo. Tyypillinen ylälinja, riittävän pitkä runko. Töpöhäntä. Hyvät kulmaukset, hieman kapea reisi.
Sakari esiintyi hienosti. Se on hauska, kun ennen kehää se on nenä maassa ja mulla on sellanen tunne, ettei tuu mitään. Sitten kehässä se käyttäytyy hienosti ja osaa jopa vähän esiintyä :)
Ryhmäkehästä ei tullut muuta kuin kokemusta, mutta en kyllä muuta odottanutkaan. Onhan tuossa litaniassa jo kylliksi :).
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti