Metsään mentiin

Lauantaina Sakarin kanssa kisat Porissa. Tuomarina Asko Jokinen. Ei ollut tuplajahtifiilis, oli kuuma ja eka rata näytti hankalalta. Alussa Sakari melkein kävi puomilla, minne ei pitänyt mennä, mutta huutamalla sain pelastettua sen sieltä pois. Neloshypyn rima tippui ja se olikin siinä sitten. Sakari vaikutti tahmealta ja loppupäässä rataa vielä kielto. Ylikaikaa yli neljä sekuntia ja ratavirheitä siis kymmenen.

Toka rata ei ollut ihan niin pahan oloinen, kuin eka. Oli sielläkin omat hauskuutensa. Ennen starttia Sakari oli haahu, ja kyttäsi ötököitä. Ilmeisesti sitä viime syksynä Nokian kisoissa pisti ampiainen palleihin ja sen jälkeen se on kytännyt peräpäätään, jos jossain surraa ötökkä. Omaa vuoroa odotellessa mulla oli siis jo ahdistunut olo, että ei tästä mitään tule. Eli aivan väärä asenne! Eikä siitä tietenkään sitten mitään tullutkaan. Mukanani vielä tahmeampi koira. Kepeiltä kielto ja loppupäässä rataa jo klassikoksi kutsuttava kielto, kun koiran pitäisi hypätä mun menosuuntaa vastaan. Plaah! Kympin ratavirheet ja reilu kuus sekuntia yliaikaa. Kiva!

Sunnuntaina herätys varttia vaille viisi ja auton nokka kohti Nakkilaa Olgan kanssa. Vuorossa siis MEJÄ-koe. Ja vaikka viikolla luvattiin sunnuntaille sadetta ja lämpötilaksi n. 16 astetta, niin aurinko paistoi koko päivän ja melkoinen tuuli kävi myös. Lämpötila pyöri lähes hellelukemissa. Jälkiarvonnasssa vetäisin meille jäljen numero neljä, eli suoritusaika siinä puolenpäivän kieppeillä. Just joo, ihan parasta tuuria. Auton sai onneksi varjoon ja luukut auki, niin tuulen vuoksi ei siellä ollut kuuma.
Mutta, mutta. Jo jäljen alussa kävi selväksi, että tänään ei Olgaa huvittanut tehdä hommia. Haisteli kyllä alkumakuun ja sitten katteli mua että mitäs sitten? Söi vähän heinää ja sellasta... Tuomari kehotti ottamaan uuden alun tuoreesta kohtaa, mutta ei niin ei. Jälki oli lisäksi oikein kunnon ryteikössä ja Olga katto mua, että meinaaks tosissas, että tonne pitäis mennä. Tuomari Tuovi Henttu kuitenkin sanoi, että mennään treeninä läpi. Ja niin me sitten mentiin. Mä yritin kannustaa Olgaa parhaani mukaan ja aina välillä se vähän haisteli jälkeä. Sain sen kulkemaan mun edellä, mitä nyt välillä eksyttiin peuranjäljille ja ojiin kahlailemaan. Makuut se söi antaumuksella eli merkkas ainakin ne. Loppupätkä jäljestä kulki voimalinjaa pitkin ja siinä porotti aurinkokin kuumasti. Lopulta suoriuduttiin sorkalle, jota Olga sai jyystää palkaksi. Yritti se sentään edes vähän. Että semonen maksettu päiväkävely. Hohhoijaa. Koeselostus saatiin, vaikkakaan pisteitä ei meille annettu.
Se kuului seuraavasti:
Ohjaten jäljelle. Koira vaikuttaa epävarmalta eikä tahdo irtaantua ohjaajasta. Edetään vähän matkaa ja otetaan uusi aloitus koiralle. Ei vauhti eikä into parane vaan Olga hakee turvaa ohjastajastaan. Lopulta tuomari toteaa ettei kaadolle päästä sallitussa ajassa ja keskeyttää kokeen. Jälki mennään harjoitellen kaadolle. Kaato kiinnosti. Makuut myös kiinnostivat ja ne syötiin. Olga kaipaa harjoittelua eri tilanteista, niin alkaa tulostakin löytyä.

Olgan puolustukseksi täytyy kyllä sanoa, ettei siellä muillakaan niin kauhean hyvin mennyt. Kokeeseen osallistui viisi koiraa (kaikki AVO-luokkaan), joista kaksi sai kolmostuloksen, muille annettiin samoin kuin meillekin possunkorvapussi lohdutukseksi.

Mä luulen nyt, että meidän kalenteri näyttää kesän ajan melkosen tyhjältä. Ens viikonloppuna käydään vielä Salossa kolmen startin verran kisaamassa Sakarin kanssa. Katotaan syksymmällä sitten uudestaan. Ja ei, en oo tyytymätön meidän saavutuksiin tai pettynyt koiriin. Alkuvuosi on ollut suorastaan loistava molempien kanssa, mutta nämä lämpimät ilmat ei kísailujen osalta ole se meidän juttu :)