Eilinen lauantaiaamu alkoi sääennusteen mukaisesti sateisena ja hyvin tuulisena. Taisi olla viikon ainoa päivä, jolle oli luvattu kurjaa keliä. Kalenteriin oli kuitenkin merkattu AK-6:n järjestämät lähikisat Noormarkussa. Puolen tunnin ajomatka on niin luksusta, että sinne tietysti lähdin Sakarin kanssa. Muita seurakavereita ei tällä kertaa lähtenyt mukaan, mutta kisapaikalta löytyy kyllä aina tuttuja. Mukavaa, kun ei tarvitse yksin pähkäillä ja kuvaajankin saa tallentamaan radat.
Varasin mukaan kunnolla varusteita ja matkaan lähdin kumisaappaat jalassa. Sade kuitenkin lakkasi ennen kuin pääsin kisapaikalle, vain kova tuuli jäi. Iltapäivästä pilkahteli jo aurinkokin. Aamun sade oli kuitenkin jättänyt isot lammikot kisakentän yhteen kulmaan. Järjestävän seuran talkooväki ahkeroi kuitenkin kovasti ja pahimmat lammikot oli lanattu pois kisojen alkaessa. Toki vettä ja kuraa oli vielä radalla, mutta omat tossut säilyivät kuivina. Keinu otettiin radalta pois, kun tuuli heilutteli sitä niin, että alapää nousi kymmeniä senttejä ilmaan. Olosuhteet ei siis olleet ihan hallitasoa, mutta kaikille kuitenkin samat.
Kaikki radat tuomaroi Johanna Wüthrich, joka oli tehnyt kivat jouhevat radat.
A-kisassa Sakarille tuli pieni epäröinti kurakohdassa, mutta ei saatu kieltoa kuitenkaan, kun sain vinkaistua sille hyppykäskyn ajoissa. Loppuosassa rataa olisi kuulunut mennä aalle, mutta koira tuli kuuliaisesti mun ohjauksen mukaisesti putkeen. En korjannut vaan jatkoin loppuun saakka vastatuuleen juosten. Ei meinannut päästä edes omaa normaalia vauhtia, joten meno näyttää tosi hitaalta :)
B-radalla sain tehtyä varman tuntuisen ohjauksen kautta koko radan ja pitkästä aikaa päästiinkin nollalla maaliin :) Radan jälkeen tuomari ohi kävellessään onnitteli ja sanoi että "Hienosti meni!" No tulostaululla sitten selvisikin, että radalla tulikin vain kaksi nollaa. Meille ja meidän jälkeen viimeisenä lähteneelle koirakolle. Mukavasti kävi vielä niin, että me oltiin toisia ja voittajakoirakko sai SERTin. Me ei olisi voitu sitä vastaanottaa ja koska osallistujia oli vain 10 se ei olisi siirtynyt kakkoselle. Voittajaa onnitellessa selvisi, että kuusi vuotta oli SERTiä jahdattu, joten heille sen kuuluikin mennä :)
C-rata oli hyppäri ja nytkin sain varman tuntuisesti ohjattua. Maalissa luulin, että nolla tuli tästäkin, mutta yksi rima olikin pudonnut, joten 5 oli oikea tulos. Pääasia kuitenkin, että nyt tehtiin rataa yhdessä helpon oloisesti. Kummasti viikossa muuttuu asiat. Viime vuonnakin käytiin Sastamalassa tekemässä pahan mielen kisat ja sen jälkeen asiat loksahtivat oikeisiin mittasuhteisiin ja tulosta alkoi syntyä. Tänä vuonna taisi käydä samoin. Omasta pääkopasta on kuitenkin niin paljon kiinni!
Nyt tuli kyllä onnistumisen tunne oikeaan paikkaan, kolme viikkoa ja SM-kisat on taputeltu, HUI! Vielä on harkinnassa käydäänkö ennen niitä kisaamassa yhdet kisat.
24.5.2015
16.5.2015
Tuloksetonta tunarointia
Tällä viikolla on käyty kisaamassa peräti kahdet kisat. Helatorstaina suunnattiin Nokialle Kirsin ja Miian kanssa. Tarjolla kaksi rataa, tuomarina Jari Helin. Melkoiset kiemurat oli Jari kehitellyt kolmosten pään menoksi.
A-rata näytti tältä:
Meillä meni Sakarin kanssa ihan hyvin esteelle 9 saakka. Siellä kieputin ja enkä lähtenyt liikkeelle tarpeeksi ajoissa ja Sakari kävi hyppäämässä esteen nro 12. Tää oli selkeesti mun sijoittumisesta johtuvaa.
B-rata oli hyppäri ja siellä riittikin kurvia ja kieputusta, niin että pelkäsin jo unohtavani radan. Este nro 14 mentiin kuvasta poiketen toisesta suunnasta.
Tällä radalla alku meni kivasti ja erityisen iloinen olin kepeistä, kun itse pystyin menemään reilusti edellä ja Sakari teki ne silti hyvin loppuun asti. Ja sitten jostain syystä jo mainitulla esteellä nro 14 Sakari ei tullut mun kieputukseen mukaan, vaan singahti 16 putkeen 14 hypyn puoleisesta päästä. Korjasin tekemään oikein ja loppusuoralla ehdin tehdä kaks persjättöökin. Tosin rima tippu hypyltä 19.
No tässä vaiheessa ei ottanut vielä päähän, vaan siirsin odotukset tulosten tekemisestä tälle päivälle Sastamalan kisoihin. Kolme rataa, keskimmäinen rata oli hyppäri. Kaikki tuomaroi Reetta Pirttikoski.
Kivat radat oli Reetta tehnyt ja näiltä olisi voinut olla jopa nollat tehtävissä, vaan eipä ollut meidän päivä :( Eka radalla sijoituin kepeille viennissä huonosti ja kakkosväliin. Loppuradalla tuli myös ohi pituudesta putken jälkeen, kun pingoin edellä. Ei löytänyt putken suuta vaikka sinne oli suora linja. Lähti mun perään ja menikin putken sijaan puomille. Se putken suu ei meinannut sen jälkeen löytyä lainkaan. Teki vielä aivan jäätävän lentokeinun. Keinu ei ehtinyt laskea lainkaan ja tuli sieltä sitten onneksi jaloilleen maahan. Loistava aloitus kisapäivälle siis.
Hyppärillä oli pari haastavaa ansapaikkaa ja medeille sateli hylkyjä. Menivät siis ennen minejä. Este nro 2 oli kepit ja siellä etsittiinkin Sakarin kanssa sitä oikeaa aloitusväliä kolmen kiellon eli hylyn arvoisesti. Myöhemmin tuli muurista ohi, kun en sille ohjannut kovin hyvin. Loppurata taisi mennä virheittä.
Kolmas rata oli nopsa ja kivan oloinen. Yritin nostattaa omaa sisua ja tehdä nollan, mutta ei! Sakari löysi ennen aata olleen putken väärän pään ja hylky taas. Tällä radalla teki sentään muuten kaikki oikein ja kepitkin osasi nyt.
Olin yksi liikenteessä, ja otin koko koiralauman mukaan. Päivän parasta antia olikin hyvä seura kentän laidalla ja Hermannin kanssa onnistuneesti tehty lähdössäodottamistreeni lämppäesteillä. Se pysyi nyt hyvin ja pääsin palkkaamaan paikallapysymisestä. Häiriötä oli kuitenkin melkoisesti, kun koiria ja ihmisiä meni ja tuli. Poika ei kuitenkaan häiriintynyt, vaan teki pyydetyt työt mun kanssa.
Vielä on yhdet kisat ensi viikonloppuna Porissa ennen kesäkuun isoja kisoja. Kiva olis saada onnistunen alle ennen kuin matkataan Ouluun. Tosin jos Porin kisat menee tähän tyyliin, niin Ylöjärvellä olisi yhdet kisat viikkoa ennen ässämmejä. Saa nähdä, fiilikset ei just nyt oo kovin katossa.
Videoitakin on, mutta nähtäväksi jää julkaisenko niitä koskaan.
A-rata näytti tältä:
Meillä meni Sakarin kanssa ihan hyvin esteelle 9 saakka. Siellä kieputin ja enkä lähtenyt liikkeelle tarpeeksi ajoissa ja Sakari kävi hyppäämässä esteen nro 12. Tää oli selkeesti mun sijoittumisesta johtuvaa.
B-rata oli hyppäri ja siellä riittikin kurvia ja kieputusta, niin että pelkäsin jo unohtavani radan. Este nro 14 mentiin kuvasta poiketen toisesta suunnasta.
Tällä radalla alku meni kivasti ja erityisen iloinen olin kepeistä, kun itse pystyin menemään reilusti edellä ja Sakari teki ne silti hyvin loppuun asti. Ja sitten jostain syystä jo mainitulla esteellä nro 14 Sakari ei tullut mun kieputukseen mukaan, vaan singahti 16 putkeen 14 hypyn puoleisesta päästä. Korjasin tekemään oikein ja loppusuoralla ehdin tehdä kaks persjättöökin. Tosin rima tippu hypyltä 19.
No tässä vaiheessa ei ottanut vielä päähän, vaan siirsin odotukset tulosten tekemisestä tälle päivälle Sastamalan kisoihin. Kolme rataa, keskimmäinen rata oli hyppäri. Kaikki tuomaroi Reetta Pirttikoski.
Kivat radat oli Reetta tehnyt ja näiltä olisi voinut olla jopa nollat tehtävissä, vaan eipä ollut meidän päivä :( Eka radalla sijoituin kepeille viennissä huonosti ja kakkosväliin. Loppuradalla tuli myös ohi pituudesta putken jälkeen, kun pingoin edellä. Ei löytänyt putken suuta vaikka sinne oli suora linja. Lähti mun perään ja menikin putken sijaan puomille. Se putken suu ei meinannut sen jälkeen löytyä lainkaan. Teki vielä aivan jäätävän lentokeinun. Keinu ei ehtinyt laskea lainkaan ja tuli sieltä sitten onneksi jaloilleen maahan. Loistava aloitus kisapäivälle siis.
Hyppärillä oli pari haastavaa ansapaikkaa ja medeille sateli hylkyjä. Menivät siis ennen minejä. Este nro 2 oli kepit ja siellä etsittiinkin Sakarin kanssa sitä oikeaa aloitusväliä kolmen kiellon eli hylyn arvoisesti. Myöhemmin tuli muurista ohi, kun en sille ohjannut kovin hyvin. Loppurata taisi mennä virheittä.
Kolmas rata oli nopsa ja kivan oloinen. Yritin nostattaa omaa sisua ja tehdä nollan, mutta ei! Sakari löysi ennen aata olleen putken väärän pään ja hylky taas. Tällä radalla teki sentään muuten kaikki oikein ja kepitkin osasi nyt.
Olin yksi liikenteessä, ja otin koko koiralauman mukaan. Päivän parasta antia olikin hyvä seura kentän laidalla ja Hermannin kanssa onnistuneesti tehty lähdössäodottamistreeni lämppäesteillä. Se pysyi nyt hyvin ja pääsin palkkaamaan paikallapysymisestä. Häiriötä oli kuitenkin melkoisesti, kun koiria ja ihmisiä meni ja tuli. Poika ei kuitenkaan häiriintynyt, vaan teki pyydetyt työt mun kanssa.
Vielä on yhdet kisat ensi viikonloppuna Porissa ennen kesäkuun isoja kisoja. Kiva olis saada onnistunen alle ennen kuin matkataan Ouluun. Tosin jos Porin kisat menee tähän tyyliin, niin Ylöjärvellä olisi yhdet kisat viikkoa ennen ässämmejä. Saa nähdä, fiilikset ei just nyt oo kovin katossa.
Videoitakin on, mutta nähtäväksi jää julkaisenko niitä koskaan.
8.5.2015
Miehistymistä
Hermanni Hertsyygeli Hertsileijaa täyttää jo 10 kk ja alkaa näyttää jo ihan isolta mieheltä, ainakin kuvissa ;) Pentumaisuus pilkahtelee esiin kyllä vielä. Hurmaava on edelleen. Vielä ollaan vältytty pahimmalta murrosiältä ja järkeä on tullut lisää päähän.
Kuvatessa töpö jää alas, kun keskittyminen menee namin tuijottamiseen :D
Kuvatessa töpö jää alas, kun keskittyminen menee namin tuijottamiseen :D
3.5.2015
Kv & Kv
Perjantaina oli Seinäjoella perinteisten vappukisojen eka päivä. Kolmosille iltakisana kaks rataa.
A rata oli hyppäri, tuomarina Anne Tammiksalu. Näytti ensin radan reunalle melko kimurantille, mutta olikin sitten ihan kivasti vietävissä. Etenemävaatimus oli tasan 4m/s. Pari välistävetokohtaa ja keppien jälkeen hypylle tarkka vienti. Sain kerrankin omat ajoitukset kohdalleen ja Sakari teki rataa mallikkaasti aina neljänneksi viimeiselle esteelle saakka. Siinä kävi tekemässä vasta seuraavana vuorossa olleen putken. Koutsi-Marjon kannustamana mäkin yritin kipittää parhaani mukaan. Aika jäi nyt sitten saamatta, joten en tiedä olisiko ehditty aikaan. Alku oli hitaahko. Tyytyväisin mielin olin kuitenkin, kun selvittiin kaikki pahat paikat kunnialla.
B rata oli Anne Saviojan tuomaroima KV-rata. Tälle radalle etenemävaatimuksena 3,6. Radalla oli kieputusta jonkun verran ja tarkkoja paikkoja, mutta selvittiin niistä. Mä oon tainnu oppia jo ohjaamaan Sakaria jotenkin :) Nollalla ei kuitenkaan maaliin selvitty, vaan ensimmäisellä aan alastulolla nousi tuomarin käsi. No ei se mitään, aikaan ehdittiin ihan hyvin. Sakarin etenemä oli 3,89. Ihan ok kieputuksiin nähden. Kepitkään ei ollu ihan nopeimmasta päästä. Ja kaikki rimat pysy tällä kertaa. Kivat kisat vaikkakin ilta meni vähän myöhäiseksi, kun aamulla oli tiedossa aikainen lähtö Tampereelle näyttelyyn, kotona oli puoli yhdentoista jälkeen.
Aamulla siis seitsemän jälkeen otin Mahlamäen Justiinan Iskun kanssa kyytiin ja suunnattiin Tre Kv- näyttelyyn. Mulla oli Hermanni mukana. Oltiin paikalla todella hyvissä ajoin, mutta eipä tuo haitannut. Mieluummin niin, kuin myöhässä. Paikalla ei ollut oletettua ruuhkaa, joten päästiin kehän laidalle odottelemaan. Hermanni oli kehän ensimmäinen koira, kun kehä kymmeneltä alkoi. Sitä ennen ehdin hetken treenata kehässä olemista, seisomista ja pöydällä oloa. Kaikki sujui hyvin. Pikkuhiljaa paikalle alkoi tulla tuttujakin, kun sisaruksia oli paikalla kolme Hermannin lisäksi. Kiva oli nähdä, millaisiksi tyypit on kasvaneet, ja kyllä ne toisensa selkeästi tunnistivat :) Tytöistä paikalla olivat Tuisku, Rauha ja Edda. Kaikilla sattui vielä olemaan juoksu jossain vaiheessa. Hermannilla vähän hormonit pöhisivät siis myös, mutta kehässä sujui silti ihan hyvin. Heti pöydällä tuomari kehui, ettei tyyppi ollut moksiskaan kopeloinneista. Lattialla seisotuksissa oli vähän rauhaton, kun ihmiset ja koirat jäivät takapuolelle. Tuomari kehui Hermannia, mutta totesi sen vielä tarvitsevan aikaa. Junnu-uroksia esitettiin kaksi muutakin ja ne olivat selvästi valmiimpia, mutta ne olivatkin täyttäneet maaliskuussa jo vuoden.
Kirsi Honkanen antoi pitkän ja hyvin Hermannia kuvaavan arvostelun sekä laatuarvosanan Erittäin Hyvä:
"Sopivan kokoinen, iänmukaisesti vielä kehitysvaiheessa. Oikealinjainen pää, sukupuolileima saa vielä iän myötä vahvistua. Hyvät korvat ja kaula. Vielä hieman pehmeä selkä. Eturinta ja rintakehä saavat vielä täyttyä. Niukat etukulmaukset, pystyt olkavarret. Riittävät takakulmaukset. Liikkeissä riittävä askelpituus. Edessä vielä pentumaista löysyyttä. Hyvä karvapeite. Hyvä lihaskunto. Miellyttävä käytös. "
JUK EH3 oli siis tulosrimpsu.
Justiinalla oli ohjelmaa kolmeen saakka, joten hengailtiin Hermannin kanssa näyttelypaikalla. Välissä käytiin ulkona kävelemässä pieni lenkki. Mulla oli mukana ihan älyttömän reipas poika, joka ei välitänyt ihmis- tai koiramäärästä, hälystä tai mistään muustakaan. Shoppailtiin Hermannille uus panta ja koko laumalle reilu kaks kiloa puruluita, kun halvalla sai :)
A rata oli hyppäri, tuomarina Anne Tammiksalu. Näytti ensin radan reunalle melko kimurantille, mutta olikin sitten ihan kivasti vietävissä. Etenemävaatimus oli tasan 4m/s. Pari välistävetokohtaa ja keppien jälkeen hypylle tarkka vienti. Sain kerrankin omat ajoitukset kohdalleen ja Sakari teki rataa mallikkaasti aina neljänneksi viimeiselle esteelle saakka. Siinä kävi tekemässä vasta seuraavana vuorossa olleen putken. Koutsi-Marjon kannustamana mäkin yritin kipittää parhaani mukaan. Aika jäi nyt sitten saamatta, joten en tiedä olisiko ehditty aikaan. Alku oli hitaahko. Tyytyväisin mielin olin kuitenkin, kun selvittiin kaikki pahat paikat kunnialla.
B rata oli Anne Saviojan tuomaroima KV-rata. Tälle radalle etenemävaatimuksena 3,6. Radalla oli kieputusta jonkun verran ja tarkkoja paikkoja, mutta selvittiin niistä. Mä oon tainnu oppia jo ohjaamaan Sakaria jotenkin :) Nollalla ei kuitenkaan maaliin selvitty, vaan ensimmäisellä aan alastulolla nousi tuomarin käsi. No ei se mitään, aikaan ehdittiin ihan hyvin. Sakarin etenemä oli 3,89. Ihan ok kieputuksiin nähden. Kepitkään ei ollu ihan nopeimmasta päästä. Ja kaikki rimat pysy tällä kertaa. Kivat kisat vaikkakin ilta meni vähän myöhäiseksi, kun aamulla oli tiedossa aikainen lähtö Tampereelle näyttelyyn, kotona oli puoli yhdentoista jälkeen.
Aamulla siis seitsemän jälkeen otin Mahlamäen Justiinan Iskun kanssa kyytiin ja suunnattiin Tre Kv- näyttelyyn. Mulla oli Hermanni mukana. Oltiin paikalla todella hyvissä ajoin, mutta eipä tuo haitannut. Mieluummin niin, kuin myöhässä. Paikalla ei ollut oletettua ruuhkaa, joten päästiin kehän laidalle odottelemaan. Hermanni oli kehän ensimmäinen koira, kun kehä kymmeneltä alkoi. Sitä ennen ehdin hetken treenata kehässä olemista, seisomista ja pöydällä oloa. Kaikki sujui hyvin. Pikkuhiljaa paikalle alkoi tulla tuttujakin, kun sisaruksia oli paikalla kolme Hermannin lisäksi. Kiva oli nähdä, millaisiksi tyypit on kasvaneet, ja kyllä ne toisensa selkeästi tunnistivat :) Tytöistä paikalla olivat Tuisku, Rauha ja Edda. Kaikilla sattui vielä olemaan juoksu jossain vaiheessa. Hermannilla vähän hormonit pöhisivät siis myös, mutta kehässä sujui silti ihan hyvin. Heti pöydällä tuomari kehui, ettei tyyppi ollut moksiskaan kopeloinneista. Lattialla seisotuksissa oli vähän rauhaton, kun ihmiset ja koirat jäivät takapuolelle. Tuomari kehui Hermannia, mutta totesi sen vielä tarvitsevan aikaa. Junnu-uroksia esitettiin kaksi muutakin ja ne olivat selvästi valmiimpia, mutta ne olivatkin täyttäneet maaliskuussa jo vuoden.
Kirsi Honkanen antoi pitkän ja hyvin Hermannia kuvaavan arvostelun sekä laatuarvosanan Erittäin Hyvä:
"Sopivan kokoinen, iänmukaisesti vielä kehitysvaiheessa. Oikealinjainen pää, sukupuolileima saa vielä iän myötä vahvistua. Hyvät korvat ja kaula. Vielä hieman pehmeä selkä. Eturinta ja rintakehä saavat vielä täyttyä. Niukat etukulmaukset, pystyt olkavarret. Riittävät takakulmaukset. Liikkeissä riittävä askelpituus. Edessä vielä pentumaista löysyyttä. Hyvä karvapeite. Hyvä lihaskunto. Miellyttävä käytös. "
JUK EH3 oli siis tulosrimpsu.
Justiinalla oli ohjelmaa kolmeen saakka, joten hengailtiin Hermannin kanssa näyttelypaikalla. Välissä käytiin ulkona kävelemässä pieni lenkki. Mulla oli mukana ihan älyttömän reipas poika, joka ei välitänyt ihmis- tai koiramäärästä, hälystä tai mistään muustakaan. Shoppailtiin Hermannille uus panta ja koko laumalle reilu kaks kiloa puruluita, kun halvalla sai :)
29.4.2015
Kukin treenaa vuorollaan
Mä oon tällä viikolla harrastanut aksaa oikein urakalla :) Sunnuntaina oli Hermanni Marjon valmennuksessa, maanantaina Sakari pääsi viettämään mun kans laatuaikaa, eilen Hermannilla omatoimitreenit ja tänään kävin vielä omatoimiajalla kaikkien neljän (Hippu on päivähoidossa Tainan ollessa koulussa) kanssa hallilla. Perjantaina on vielä kisat Seinäjoella :D No, tää on viimenen viikko ennen töitten alkamista, joten piti ottaa ilo irti. Koiria ei silti oo rasitettu liikoja, kun on useempi treenikaveri.
Tämä rata on ollut jokaisella treenikerralla työn alla, alkaa ohjauskuviot painua munkin päähän :D
Aloitetaan Hermannin sunnuntain valmennuksesta. Ipana tekee ikänsä mukaan, eli treenit on melko lyhyitä ja sen jaksamista seurataan tarkasti. Väsymisen näkee siitä, että alkaa keittää yli. Kierrokset lisääntyy ja korvat menee lukkoon. Eikä luonnollisesti pysty keskittymään, varsinkaan tottelemiseen.
Tehtiin radasta esteet 1-8. Pussin oikeaa suoritustapaa palauteltiin aluksi mieleen, että meni suoraan, eikä kääntynyt mun jalkoihin. Alku tehtiin niin, että ohjaaja meni 2 ja 3 esteen väliin ja sitten kakkoselle ja kolmoselle molemmille persjättö. Toimi hienosti, kun vaan muistin ohjata myös kolmosen pienellä askeleella :) Alun pussitreenien jälkeen irtosi hyvin vitoselle, vitos-kutosväliin flippi ja hyvin luki senkin. Treenilistalle saatiin poikittaisten hyppyjen treenaamista ja lisää eteen irtoamista. Eteenmeno on kyllä jo parantunutkin, mutta vielä ajoittain jää kattelemaan mua. Marjo palkkas muurille irtoamisesta, että sain tehtyä takaaleikkauksen siihen. Pieni poika on kyllä melkoisen pätevä ja vauhtiakin löytyy.
Maanantaina meillä on kouluttajien omat treenit ja samalla rakennetaan viikon treenirata valmiiksi. Rata saa olla hallilla keskiviikkoon saakka ja kun itse on tehnyt koiran kanssa rataa, on helpompi kouluttaa muita. Tällä kertaa en ottanut mukaan muita kuin Sakarin. Hipun yleensä otan näihin treeneihin myös. Sakari kuitenkin sai nyt laatuaikaa ja kyllä se tykkäsikin!
Se on jo niin taitava, että sen kanssa tekeminen saa hymyn huulille. Jos virheitä tulee, on ne mun huonosta ohjauksesta johtuvia. Alku meni loistavasti. Sakari lukee esteitä hyvin ja mä pääsin etenemään reippaasti alta pois. Flippi meni hyvin, mutta kepit ei meinanneet aluksi löytyä vaan irtosi putkeen nro 11. Pari kertaa otin pelkästään muurilta ja sitten alkoi löytyä kepit kovastakin vauhdista. Takaaleikkauksen kepeillä kesti hyvin. Kepeille on tullut huimasti lisää vauhtia ja varmuutta verrattuna esim. viime kevääseen. Hypylle 16 irtosi tosi hyvin, ei tarvinnut käydä saattelemassa. 18 hypyn jälkeen taas flippi putkelle, putken jälkeen hypylle sylkkäri ja sitten saikin painattaa radan loppuun. Sakari on kyllä sellanen luottokaveri, jonka kanssa saa treenata omaa ohjaamista, kun tietää että se tekee mitä pyydetään :)
Tiistaisin mä vedän treenit ryhmälleni ja olen ottanut niitten päälle omatoimiajan Hermannia varten. Aikaa on puolisen tuntia ja treenikaverina on ollut Hermannia muutaman kuukauden vanhempi Hemmo-russeli, jonka omistaja Vilma on ryhmässäni. Pennut ovat samaa tahtia opetelleet asioita ja on hauska huomata, kuinka samanlaisia ne ovat. Molemmilta löytyy samanlainen tekemisen palo ja molemmat ovat nopeita oppimaan. Ikäväkseni Vilma muuttaa Kuopioon toukokuun jälkeen, eikä me sitten enää saada treenata yhdessä. Tässä pätkä Hermannin tekemistä:
Ohjaaja ei vaan ehdi kunnolla ohjaamaan, lisää juoksutreeniä tarvitsisin :)
Tänään sitten tosiaan varasin tunnin omatoimiaikaa. Seniorit saivat virkistyspäivän. Olgan kanssa tehtiin matalilla rimoilla hyppyjä ja putkia. Toinen oli innoissaan ja teki hommia antaumuksella. Pari kertaa tehtiin lyhyttä pätkää, niin että muut koirat teki välissä.
Hipun kanssa tehtiin kaksi kertaa koko rata, mutta matalilla rimoilla. En sitäkään ole maksirimoilla hyppyyttänyt, kun pääasia on kuitenkin hauskan pitäminen. Hippu lukee nykyään ohjausta hyvin, eikä nytkään ollut paljoa korjailtavaa. Hippu haki yllätyksekseni kepitkin heti kerrasta oikein :) Hipunkin suoritusten välissä oli tauko muitten kanssa tehdessä.
Sakari teki taas loistavaa rataa. Sen kanssa myös kaksi kertaa samalla metodilla.
Hermannin treeni oli kokeilla muutama kerta keppejä. Päätin sittenkin laittaa ohjurit, kun aluksi mietin opettaa hihnalla. Hihnan kanssa Hermanni on opetellut miten kepit suoritetaan, mutta koska haluan, että se oppii tekemään ne itsenäsesti, niin laitoin ohjurit. Aiemmin niitä jo kokeilin, mutta se meni täysin niitten yli hyppimiseksi, vaikka oli hihnakin tukena. Nyt kuitenkin hoksasi, ettei niitten yli kuulu hyppiä. Keppitreeni ei kuulu vielä varsinaisesti ohjelmaan, mutta sen verran on kokeiltu, että tietää mitä niillä kuuluu tehdä. Ja kovin nopeasti on hoksannut idean.
Tämä rata on ollut jokaisella treenikerralla työn alla, alkaa ohjauskuviot painua munkin päähän :D
Aloitetaan Hermannin sunnuntain valmennuksesta. Ipana tekee ikänsä mukaan, eli treenit on melko lyhyitä ja sen jaksamista seurataan tarkasti. Väsymisen näkee siitä, että alkaa keittää yli. Kierrokset lisääntyy ja korvat menee lukkoon. Eikä luonnollisesti pysty keskittymään, varsinkaan tottelemiseen.
Tehtiin radasta esteet 1-8. Pussin oikeaa suoritustapaa palauteltiin aluksi mieleen, että meni suoraan, eikä kääntynyt mun jalkoihin. Alku tehtiin niin, että ohjaaja meni 2 ja 3 esteen väliin ja sitten kakkoselle ja kolmoselle molemmille persjättö. Toimi hienosti, kun vaan muistin ohjata myös kolmosen pienellä askeleella :) Alun pussitreenien jälkeen irtosi hyvin vitoselle, vitos-kutosväliin flippi ja hyvin luki senkin. Treenilistalle saatiin poikittaisten hyppyjen treenaamista ja lisää eteen irtoamista. Eteenmeno on kyllä jo parantunutkin, mutta vielä ajoittain jää kattelemaan mua. Marjo palkkas muurille irtoamisesta, että sain tehtyä takaaleikkauksen siihen. Pieni poika on kyllä melkoisen pätevä ja vauhtiakin löytyy.
Maanantaina meillä on kouluttajien omat treenit ja samalla rakennetaan viikon treenirata valmiiksi. Rata saa olla hallilla keskiviikkoon saakka ja kun itse on tehnyt koiran kanssa rataa, on helpompi kouluttaa muita. Tällä kertaa en ottanut mukaan muita kuin Sakarin. Hipun yleensä otan näihin treeneihin myös. Sakari kuitenkin sai nyt laatuaikaa ja kyllä se tykkäsikin!
Se on jo niin taitava, että sen kanssa tekeminen saa hymyn huulille. Jos virheitä tulee, on ne mun huonosta ohjauksesta johtuvia. Alku meni loistavasti. Sakari lukee esteitä hyvin ja mä pääsin etenemään reippaasti alta pois. Flippi meni hyvin, mutta kepit ei meinanneet aluksi löytyä vaan irtosi putkeen nro 11. Pari kertaa otin pelkästään muurilta ja sitten alkoi löytyä kepit kovastakin vauhdista. Takaaleikkauksen kepeillä kesti hyvin. Kepeille on tullut huimasti lisää vauhtia ja varmuutta verrattuna esim. viime kevääseen. Hypylle 16 irtosi tosi hyvin, ei tarvinnut käydä saattelemassa. 18 hypyn jälkeen taas flippi putkelle, putken jälkeen hypylle sylkkäri ja sitten saikin painattaa radan loppuun. Sakari on kyllä sellanen luottokaveri, jonka kanssa saa treenata omaa ohjaamista, kun tietää että se tekee mitä pyydetään :)
Tiistaisin mä vedän treenit ryhmälleni ja olen ottanut niitten päälle omatoimiajan Hermannia varten. Aikaa on puolisen tuntia ja treenikaverina on ollut Hermannia muutaman kuukauden vanhempi Hemmo-russeli, jonka omistaja Vilma on ryhmässäni. Pennut ovat samaa tahtia opetelleet asioita ja on hauska huomata, kuinka samanlaisia ne ovat. Molemmilta löytyy samanlainen tekemisen palo ja molemmat ovat nopeita oppimaan. Ikäväkseni Vilma muuttaa Kuopioon toukokuun jälkeen, eikä me sitten enää saada treenata yhdessä. Tässä pätkä Hermannin tekemistä:
Ohjaaja ei vaan ehdi kunnolla ohjaamaan, lisää juoksutreeniä tarvitsisin :)
Hipun kanssa tehtiin kaksi kertaa koko rata, mutta matalilla rimoilla. En sitäkään ole maksirimoilla hyppyyttänyt, kun pääasia on kuitenkin hauskan pitäminen. Hippu lukee nykyään ohjausta hyvin, eikä nytkään ollut paljoa korjailtavaa. Hippu haki yllätyksekseni kepitkin heti kerrasta oikein :) Hipunkin suoritusten välissä oli tauko muitten kanssa tehdessä.
Sakari teki taas loistavaa rataa. Sen kanssa myös kaksi kertaa samalla metodilla.
Hermannin treeni oli kokeilla muutama kerta keppejä. Päätin sittenkin laittaa ohjurit, kun aluksi mietin opettaa hihnalla. Hihnan kanssa Hermanni on opetellut miten kepit suoritetaan, mutta koska haluan, että se oppii tekemään ne itsenäsesti, niin laitoin ohjurit. Aiemmin niitä jo kokeilin, mutta se meni täysin niitten yli hyppimiseksi, vaikka oli hihnakin tukena. Nyt kuitenkin hoksasi, ettei niitten yli kuulu hyppiä. Keppitreeni ei kuulu vielä varsinaisesti ohjelmaan, mutta sen verran on kokeiltu, että tietää mitä niillä kuuluu tehdä. Ja kovin nopeasti on hoksannut idean.
25.4.2015
Junnu
Tänään koitti Harjavallan ryhmänäyttelypäivä. Pikkumies ekaa kertaa junnuluokassa eli tästä eteenpäin tulokset tulevat myös KoiraNettiin ja tarpeeksi hyvällä laatuarvostelulla on mahdollisuudet myös SERTeihin. Ollaan siis matkalla kohti muotovalioutta :D . No siihen on pitkä matka, eikä tänään hankittu muuta, kuin kokemusta ja hyvä arvostelu :)
Ilma oli kaunis ja kehä ulkona, mikäpä sen mukavampaa, kuin auringonpaisteessa höpistä hyvässä porukassa. Hermanni sai myös harjoitusta kuinka käyttäytyä juoksunarttujen seurassa, kun kahdella junnunartulla oli juoksu. Tuisku-siskolla aika herkullisessa vaiheessa ja Susannan Hileellä juuri alkaneena. Poika käyttäytyi hienosti, eikä tyttöjen läsnäolo häirinnyt liikoja. Lisäksi turha kommentointi oli jäänyt pois, ihanaa!
Hermanni oli ensimmäinen göötti kehässä, joten päästiin nopeasti pälkähästä. Esiintyminen oli mun mielestä aavistuksen ujoa. Ihan niin rinta rottingilla ei esiintynyt, kuin taannoin mätsärissä, mutta todella hyvin kuitenkin :)
Saatiin tuomari Markku Mähöseltä laatuarvosanaksi EH ja seuraavanlainen arvostelu:
Oikeat mittasuhteet. Pää saisi olla jo nyt voimakkaampi. Hyvät silmät. Hyvä kaula, lupaava eturinta. Nyt jo hyvä runko. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvät edestakaiset liikkeet. Taka-askelien pituus saa parantua. Hyvä karva. Erittäin miellyttävä käytös.
Junnu-uroksia oli 4 ja yhdelle ERI, muille EH, kilpailuluokassa meille viimeinen sija eli 4. Taisi poika olla tuomarin mielestä vielä liian kakara. No eipä tuomari ERIn suhteen ollut kovin antelias muutenkaan. 16:sta koirasta kolme sai ERIn, yksi junnu-uros, avo-uros ja avo-narttu. Uroksille taisi molemmille antaa SAn.
Eli häpeämään me ei jäädä vaan viikon päästä suunnataan Tampereelle KV-näyttelyyn :)
Ilma oli kaunis ja kehä ulkona, mikäpä sen mukavampaa, kuin auringonpaisteessa höpistä hyvässä porukassa. Hermanni sai myös harjoitusta kuinka käyttäytyä juoksunarttujen seurassa, kun kahdella junnunartulla oli juoksu. Tuisku-siskolla aika herkullisessa vaiheessa ja Susannan Hileellä juuri alkaneena. Poika käyttäytyi hienosti, eikä tyttöjen läsnäolo häirinnyt liikoja. Lisäksi turha kommentointi oli jäänyt pois, ihanaa!
Hermanni oli ensimmäinen göötti kehässä, joten päästiin nopeasti pälkähästä. Esiintyminen oli mun mielestä aavistuksen ujoa. Ihan niin rinta rottingilla ei esiintynyt, kuin taannoin mätsärissä, mutta todella hyvin kuitenkin :)
Saatiin tuomari Markku Mähöseltä laatuarvosanaksi EH ja seuraavanlainen arvostelu:
Oikeat mittasuhteet. Pää saisi olla jo nyt voimakkaampi. Hyvät silmät. Hyvä kaula, lupaava eturinta. Nyt jo hyvä runko. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvät edestakaiset liikkeet. Taka-askelien pituus saa parantua. Hyvä karva. Erittäin miellyttävä käytös.
Junnu-uroksia oli 4 ja yhdelle ERI, muille EH, kilpailuluokassa meille viimeinen sija eli 4. Taisi poika olla tuomarin mielestä vielä liian kakara. No eipä tuomari ERIn suhteen ollut kovin antelias muutenkaan. 16:sta koirasta kolme sai ERIn, yksi junnu-uros, avo-uros ja avo-narttu. Uroksille taisi molemmille antaa SAn.
Eli häpeämään me ei jäädä vaan viikon päästä suunnataan Tampereelle KV-näyttelyyn :)
19.4.2015
Kruisailua Kauhajoella
Muokattu 20.4. Lisätty kuvia
Tuli korkattua ulkokisakausi ja uusi kisapaikkakin, kun tänään lähdettiin Kauhajoelle kisaamaan. Matkaseurana oli Justiina ja Nala, mun ryhmässä aiemmin treenanneet, nyttemmin Joensuussa asuvat kolmosluokan korkkaajat. Meillä oli siis tietysti kova keskinäinen kisa, kumpi voittaa kumman :)
Kisat olivat pienet ja mukavan leppoisat, tuollaisesta kisatunnelmasta mä kyllä niin tykkään, taitaa olla pohojammaa-efekti. Miniluokissa starttasi ekassa 10 ja kahdessa muussa 11 osallistujaa. Mentiin maksi-medi-mini- järjestyksellä. Makseja taisi olla 14 ja medejä 7.
Justiina ja Nala starttasivat kolmansina ja me Sakarin kanssa kuudensina. Heti eka radalla meinasivat tehdä nollan, mutta toiseksi viimeisen hypyn Nala hyppäsi nurinpäin, joten hyl. Meni ohjaajan piikkiin.
Meillekin tuli hyl. Sakari veti korvat luimuun ja nupit kaakkoon, päästeli menemään vähän minne sattuu :) Noin vallaton se harvoin on, taisi ulkokisailu tuntua pitkästä aikaa hyvältä :) Keinulta vetäisi turvalleen, mutta onneksi ei loukannut!
Hermanni oli mukana hengailemassa ja käyttäytyi melko hyvin. Sillä on tapana haukahdella ja ilmoitella olemassaolostaan, mutta tänään oli jopa ajoittain hiljaa. Se on varmaan sitä Teinin Pekan näyttelyarvosteluun kirjoituttamaa määrätietoisuutta. Pikkumies ei todellakaan nyhjää mun lähellä tai jännitä mitään, vaan tutkailee reippaana ja tarkkana, mitä ympärillä tapahtuu.
B- radalta Justiinalle ja Nalalle tulokseksi keppivitonen ja meille sitten taas kahden ensimmäisen riman tippumisen ja puomin alastulon loikkauksen vuoksi 15. Eli tämän kisan voitti nuorempi sukupolvi :) Tulostaululla mun leuka kopahti polviin, kun näin meidän etenemän, 4,27! Toki radalla oli paljon suoraa, millä sai painattaa, mutta silti. Sakari oli tämän kisan minien nopein tuloksia tehneistä, joten ykköspallille olis ollu asiaa ilman virheitä. Mä olin niin tyytyväinen, en olis uskonu, että Sakari kulkee noin kovaa, viime keväänä ei tahdottu päästä edes 3,5 etenemiin. Kehitystä, JES! Tällä radalla olen erityisen tyytyväinen keppien tarkkaan suorittamiseen ja renkaalle kääntymiseen. Oli sellainen kohta, jossa monella oli vaikeuksia ja monenlaista ohjaustapaa tuohon kokeiltiinkin.
C-rata oli hyppäri. Jsutiinalle ja Nalalle tulokseksi 15, yksi rima alas ja tokavikalla hypyllä kaks kieltoa, kun Justiina ei ehtinyt persjättöön.
Keppien jälkeisillä hypyillä mua mietitytti, että kuinka oikein ohjais. Moni teki tuplasylkkärillä, mutta mä päätin kierrättää pitemmän kautta. En sitten osannut tehdä kyseisessä kohdassa mitään ja Sakari meinas tulla kokonaan ohi, sain kuitenki pelastettua. Yks rima tippui jo kuitenkin ennen tätä. Videolla näkyy toinenkin rima maassa, mutta se on tuulen tiputtama. Ajoittain tuuli niin kovaa että esteitä meni sen voimasta nurinkin. Lopun persjättöönkin ehdin koutsi-Marjon kannustamana :) Meille siis tulos 5, tämä erä meille. Tasoihin jäätiin, täytyy ottaa revanssi Justiinan kanssa joskus :) Mutta tälläkin radalla Sakari meni myös lujaa, etenemä oli 4,28!! Ja vielä tuo pieni kuprukin mun takia.
Sanna Kääpä oli ottanut kisoissa kuvia:
Tästä kelpaa kyllä jatkaa, seuraavaksi vappupäivänä Seinäjoella :)
Tuli korkattua ulkokisakausi ja uusi kisapaikkakin, kun tänään lähdettiin Kauhajoelle kisaamaan. Matkaseurana oli Justiina ja Nala, mun ryhmässä aiemmin treenanneet, nyttemmin Joensuussa asuvat kolmosluokan korkkaajat. Meillä oli siis tietysti kova keskinäinen kisa, kumpi voittaa kumman :)
Kisat olivat pienet ja mukavan leppoisat, tuollaisesta kisatunnelmasta mä kyllä niin tykkään, taitaa olla pohojammaa-efekti. Miniluokissa starttasi ekassa 10 ja kahdessa muussa 11 osallistujaa. Mentiin maksi-medi-mini- järjestyksellä. Makseja taisi olla 14 ja medejä 7.
Justiina ja Nala starttasivat kolmansina ja me Sakarin kanssa kuudensina. Heti eka radalla meinasivat tehdä nollan, mutta toiseksi viimeisen hypyn Nala hyppäsi nurinpäin, joten hyl. Meni ohjaajan piikkiin.
Meillekin tuli hyl. Sakari veti korvat luimuun ja nupit kaakkoon, päästeli menemään vähän minne sattuu :) Noin vallaton se harvoin on, taisi ulkokisailu tuntua pitkästä aikaa hyvältä :) Keinulta vetäisi turvalleen, mutta onneksi ei loukannut!
Hermanni oli mukana hengailemassa ja käyttäytyi melko hyvin. Sillä on tapana haukahdella ja ilmoitella olemassaolostaan, mutta tänään oli jopa ajoittain hiljaa. Se on varmaan sitä Teinin Pekan näyttelyarvosteluun kirjoituttamaa määrätietoisuutta. Pikkumies ei todellakaan nyhjää mun lähellä tai jännitä mitään, vaan tutkailee reippaana ja tarkkana, mitä ympärillä tapahtuu.
B- radalta Justiinalle ja Nalalle tulokseksi keppivitonen ja meille sitten taas kahden ensimmäisen riman tippumisen ja puomin alastulon loikkauksen vuoksi 15. Eli tämän kisan voitti nuorempi sukupolvi :) Tulostaululla mun leuka kopahti polviin, kun näin meidän etenemän, 4,27! Toki radalla oli paljon suoraa, millä sai painattaa, mutta silti. Sakari oli tämän kisan minien nopein tuloksia tehneistä, joten ykköspallille olis ollu asiaa ilman virheitä. Mä olin niin tyytyväinen, en olis uskonu, että Sakari kulkee noin kovaa, viime keväänä ei tahdottu päästä edes 3,5 etenemiin. Kehitystä, JES! Tällä radalla olen erityisen tyytyväinen keppien tarkkaan suorittamiseen ja renkaalle kääntymiseen. Oli sellainen kohta, jossa monella oli vaikeuksia ja monenlaista ohjaustapaa tuohon kokeiltiinkin.
C-rata oli hyppäri. Jsutiinalle ja Nalalle tulokseksi 15, yksi rima alas ja tokavikalla hypyllä kaks kieltoa, kun Justiina ei ehtinyt persjättöön.
Keppien jälkeisillä hypyillä mua mietitytti, että kuinka oikein ohjais. Moni teki tuplasylkkärillä, mutta mä päätin kierrättää pitemmän kautta. En sitten osannut tehdä kyseisessä kohdassa mitään ja Sakari meinas tulla kokonaan ohi, sain kuitenki pelastettua. Yks rima tippui jo kuitenkin ennen tätä. Videolla näkyy toinenkin rima maassa, mutta se on tuulen tiputtama. Ajoittain tuuli niin kovaa että esteitä meni sen voimasta nurinkin. Lopun persjättöönkin ehdin koutsi-Marjon kannustamana :) Meille siis tulos 5, tämä erä meille. Tasoihin jäätiin, täytyy ottaa revanssi Justiinan kanssa joskus :) Mutta tälläkin radalla Sakari meni myös lujaa, etenemä oli 4,28!! Ja vielä tuo pieni kuprukin mun takia.
Sanna Kääpä oli ottanut kisoissa kuvia:
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)