Oppipoika ja KSKYn Vuoden Agilitykoira 2014 epistelemässä

Eilen käytiin Hermannin ja Sakarin kanssa epistelemässä Porissa Wecan epiksissä. Tarjolla oli supermöllit, 1-luokka ja avoin. Hermanni starttasi supermölleissä ja radan sai mennä kaksi kertaa. Toki käytin tilaisuuden hyväksi, tarkoituksena kun oli harjoitella lähdössä pysymistä ja vieraassa paikassa toimimista.
Olimme luokkamme ensimmäinen lähtijä, joten otin Hermannin alkulämmittelyjen jälkeen sisälle halliin ja Sakari jäi autoon odottamaan vuoroaan. Sain heti Hermannille "tolpankin", kun kisatyöntekijänä ollut mies tarjoutui auttamaan koiran pitämisessä vaihtaessani kenkiä kumppareista agilitykenkiin. Siinä sitten samalla kysyin voisiko hän pitää Hermannia rataantutustumisenkin ajan ja sopihan se. Eli saatiin harjoitusta täysin vieraasta ihmisestäkin. Ylimääräistä tilaa ei Wecan hallilla paljoa ole, mutta se ei Hermannia häirinnyt. Nyt se oli jopa hiljaa, kun tutustuin rataan, vieraskoreutta ilmeisesti. Oli kyllä kuulemma saanut rapsutuksia, mutta silti olin vähän hämmästynyt tuosta hiljaisuudesta. Hyvää treeniä!
Eka radan lähdössä jäi istumaan ja pysyi hyvin lähtölupaan saakka :) Itse radalla sähläiltiin muutaman kiellon verran ja lisäksi yksi jo suoritetun putken pään ohitus meinasi olla hankala. Selän takana taisi käydä kuononkin tuikkaamassa putkeen. Kaiken kaikkiaan keskittyi silti toimimaan mun kanssa, eikä sinkoillut minnekään omille teilleen, tai käynyt ratahenkilöitä moikkailemassa, tuskin se niitä edes huomasi.
Uusintakierroksella pysyi myös lähdössä. Tällä kertaa vain laittoi tapansa mukaan maahan. Odota-käskyllä se usein maastoutuu itsekseen. Mun puolesta lähtöasento saa olla mikä tahansa, kunhan pysyy siellä lähtölupaan saakka :) Pari kertaa nytkähti pienesti, mutta niin vähän, ettei paikka tai asento muuttunut. Mä olen jämäkkänä tuossa ollut koko ajan ja paljon treenataan muissakin tilanteissa luvan odottamista. On hienoa huomata, että työ kantaa hedelmää. Toivottavasti se kantaa sitä sitten oikeissakin kisoissa. Mutta ihan hyvällä mallilla on, koska nyt oltiin täysin vieraassa paikassa, eikä lähtövuoromme takia ehditty paljoa hengailla. Tällä kierroksella tuli myös pari esteen ohitusta, mutta muuten hyvin. Täpäkästi teki töitä, mulla oli ohjauksen kanssa sellaista varmisteluongelmaa ja siinä tuo ehti sitten mennä mun väärälle puolelle ja esteistä ohi.
Hyvät treenit saatiin ja aikaahan tässä on opetella itse toimimaan tuon kanssa. Pitkä matka on vielä sellaiseen saumattomaan yhteistyöhön, mihin Sakarin kanssa on päästy, mutta mikäs tässä on matkasta nauttiessa :)

Sakari osallistui avoimeen luokkaan, eli ehdittiin hyvin kävellä ykkösten kisaillessa. Avoimen rata oli melko haastavan oloinen, mutta tehtiin tosi sujuvasti koko rata. Mielestäni ohjasin rennosti ja uskalsin antaa Sakarille tilaa toimia, kun se kyllä osaa. Nollana päästiin siis läpi! Radalla on hienoa mennä, kun tuntuu kuin meidän välillä olisi joustava kuminauha. Yhdessä tehdään rataa, eikä mikään häiritse meitä. Kai se on se yhteinen kupla, jonka sisällä ollaan.
Tuomarina toiminut Anne Vallikin kehui meidän menon näyttäneen hienolta. Kivaa, että se myös näyttää hyvältä, eikä vain tunnu.
Kaikista säkäluokista vain me ja yksi medikoirakko teki nollana tuon radan, meille siis minien voitto samalla :)

Tänään illalla oli KSKYn kevätkokous ja koska viime vuosi oli Sakarin kanssa menestyksekäs, pokkasimme itsellemme seuran Vuoden Agilitykoira 2014- pokaalin! Tämän palkinnon saaminen ei ollut itsestään selvää, vaan sijoitusten perusteella ratkaistiin lopullinen järjestys.
Tämä vuosi onkin vielä suurimmaksi osaksi edessäpäin, jos nyt saisi pikkuhijaa kisakauttakin aloiteltua :) Kastroinnin ja omien muiden harrastusten vuoksi ei vielä oikein olla päästy vauhtiin, mutta nämä lepokaudet ovat nekin tarpeellisia sekä koiralle että ohjaajalle.