Hoksusta kotosin

Hermanni on kyllä ihan älyttömän nopea oppimaan asioita. Sen on pakko osata yhdistää näkemiään asioita omaan tekemiseensä. Hyvänä esimerkkinä on kepit. Pikkuhiljaa ajattelin niitä sille alkaa opettamaan, mutta se vaan tuntuu tietävän miten niillä toimitaan. Ihan aluksi kokeilin ohjata ihan vaan kädellä näyttäen, mutta siitä ei tullut mitään. Jätkä oli ihan liian liukas ja mä ihan liian hidas. Sitten laitoin ohjurit, mutta ei onnistunut niilläkään. Poika ehti hyppiä yli ja tulla ali ennen kuin ehdin tehdä mitään. No, laitoin sen sitten hihnaan ja kuusi keppiä tehtäväksi. Siltä seisomalta se pujotteli ne. Mä en sitä ohjannut, enkä paljoa jarrutellutkaan. Voitte kuvitella, että mulla oli silmät ymmyrkäisenä ja suu auki. Miten se tiesi, mitä sen pitää tehdä. Kun ei nää tietääkseni periydy :D

No näin treenattiin muutama kerta ja sitten laitoinkin sille jo kaikki 12 keppiä. Palkkana lelu keppien päässä. Ja ne meni kuin vettä vaan. Toki oon joutunu sitä jarruttamaankin, ettei mene väärin, mutta hyvin se tietää kuinka lelulle pääsee. Tällä viikolla pälkähti päähän kokeilla, mitä tapahtuu kun hihna otetaan pois. Juu mä tiedän, että oon hätänen, mutta aina sen hihnan saa takasin. Ja yritän välttää myös sitä, ettei hihnan häivyttämisestä tule isoa ongelmaa. Kaks ihmistä oli samoissa treeneissä näkemässä kun tämän kokeilun tein ja kaks kertaa virheittä lelulle! Sitten Vilma otti puhelimen esille kuvatakseen tämän edistysaskeleen, niin eipäs enää mennyt ilman hihnaa.

Kävin hallilla toisena päivänä kameran kanssa ja sain todisteet ikuistettua. Ensin tein hihnassa, sitten ilman hihnaa pari virheellistä suoritusta, mutta sitten oikein! Paljon on vielä matkaa kisakeppeihin, mutta hyvällä mallilla ollaan. Siemen on itämässä ja hyvin ehditään tehdä tuolle hyvät kepit ennen kisaikää. Tässä vaiheessa haluan korostaa että videolla näkyy 12.treenikerta. Toistoja ei tehdä kerralla montaa, eikä näitä treenata kuin 1-2 kertaa viikossa



Meidän murheenkryyni eli keinukin alkaa olla mallillaan. Jauhemaksapihvi palkkana on tehnyt ihmeitä. Kuvasin tämänkin ihmeen todisteeksi lähinnä itselle. Eilen siinä vaiheessa, kun keräsin esteitä pois, Hermanni kävi vielä itsekseen tekemässä keinun, kun oli Sakarin kanssa hallissa vapaana. Eli ei ole enää kauhun paikka.



Tuntuu hyvältä, että vaikeimmat esteet on jo tässä vaiheessa tuolla mallilla. Ehditään paneutua ohjaamisasioihin huolella, sillä siellä sitä haastetta sitten riittääkin näillä mun juoksunopeuksilla :)

Mutta kauhean vaikeaa on tietää, onko edennyt esteopetuksessa liian nopeasti ja olisko pitänyt antaa tuon kasvaa pitempään ilman treeniä. Toisaalta meidän treenit on lyhyitä, vain muutamia toistoja kerrallaan ja tosiaan 1-2 kertaa viikossa tapahtuvia. Mä luulen, että rajumpaa on se ralli, mitä se vetää Sakarin kanssa vapaana ollessaan. Gööttien tapaan myös kaikenlainen taklaaminen ja toisen töniminen vauhdissa on ihan huippukivaa. Kamalaa on kuitenkin se pelko, jos omalla toiminnallaan rikkoo koiransa... Mutta sen näyttää sitten luustokuvat aikanaan. Koska kristallipalloa mulla ei ole vieläkään, täytynee luottaa siihen ettei näillä treenimäärillä saa kovin kamalaa tuhoa aikaseks.

Huomenna jätkä täyttää 8kk. Juhlakalu on matkoilla, koska lähtee mun ja Sakarin mukaan Lietoon kisoihin. Saa siellä sitten katsella, kuinka niitä ratoja suoritetaan ;).