Vihdoin!

Viimeinkin sain aikaiseksi päivittää kuulumiset tännekin. Monta kertaa on pitänyt, mutta aina on joku muu asia vienyt voiton tai sitten ei yksinkertaisesti ole huvittanut.. Agirodun jälkeen ollaan kisattu Raumalla, Lempäälässä ja Sastamalassa sekä osallistuttu Kim Kurkisen valmennukseen. Käyty epistelemässä ja mätsäröimässä sekä molemmat pojat on hierottu. Muutamia kertoja on käyty omalla hallilla omatoimitreenaamassa ja tietenkin ollaan sitten ihan vaan lenkkeilty ja oltu.

No mutta, pieni katsaus menneisiin tapahtumiin.
Raumalla agipitseiltiiin 24.7. Hermannin kanssa kolmen startin verran. Päätin, että sillä kertaa tehdään ainakin yksi tulos. Ja kas, niin tehtiin. Heti eka radalla puomin alastulovitonen oli ainoa virhe :) Toka radalla ei oikein löytynyt yhteistä linjaa tekemiseen, joten hylkyihin johtaneita virheitä useampiakin. Kolmannella radalla jätin itse yhden valssin tekemättä, typerys, ja koira ehti ihan oikein tulkita ohjauslinjaa ja mennä yhden suoraan mentävän hypyn takaakiertona. Jos en olisi ollut niin iloinen siitä, että vihdoin aletaan tehdä kisaradoillakin yhteistyötä, niin vähän olisi voinut sapettaakin. Valssin tekemättä jättäminen nimittäin todennäköisesti maksoi meille menetetyn nollan, kakkossijan ja agisertin... No oma vika ja koira toimi hienosti!

25.7. ajeltiin poikien kanssa Hämeenkyröön hierojalle. Hermanni oli huomattavasti paljon paremmassa kunnossa, kuin edellisellä kerralla ja vähäiset jumit saatiin tällä kerralla helposti pehmiteltyä. Sakarilla ei mitään isompia jumeja ollut, lähinnä takareisissä oli kireyttä.

27.7. Hermanni esiintyi upeasti Porissa järjestetyssä mätsärissä. Voitti parinsa ja pääsi vielä punaisten kehässä kahdeksan parhaan joukkoon. Pieniä aikuisia oli paljon ja punaisten nauhan saaneiden kehässä oli 22 osallistujaa :) Tuomarilta Hermanni sai erityiskehuja esiintymisestään liikkeessä. Sen se kyllä hoitelee hienosti ihan itse, mä vähän remmistä ohjaan suuntaa mihin pitää mennä.

3.8. Käytiin epistelemässä Paha-Cupissa, siellä Hermanni tekaisi kivan nollan ja päästiin palkinnoillekin :)

6.8. Kim Kurkisen valmennuksessa pingoin jalkani niin hapoille kuin olla ja voi, mutta sainkin sitten kehuja peräänantamattomuudesta ja rohkeasta ohjaamisesta. Hermannia Kim kehui hyvällä mallilla olevaksi ja lähinnä pienten juttujen hiomista saatiin kotiläksyksi :) Oli kyllä tosi kiva valmennus, josta jäi hyvä maku ja antoi todella paljon itseluottamusta mulle meidän tekemisen suhteen.

7.8. sitten suunnattiin Lempääläään molempien poikien ja mun tönkköjen jalkojen kanssa. Pitkän viileän kauden jälkeen kisakentälle osui kunnon lämpöaalto ja kentällä taisi helleraja paukkua ihan kunnolla. Päivän parasta antia oli tuttujen tapaaminen ja kuulumisten vaihtaminen ;) Sakari oli löysä ja hidas. Rimoja lenteli, eikä meidän suoritusvarmuudesta ollut tietoakaan. Eka radalta virheitä 15 (2xrima ja puomin alastulo) sekä hieman yliaikaa.
Hermannille tältä radalta haahuiluhylky, kun se jäi heti alussa haaveilemaan edellisenä menneen Saara-göötin perään...
Toka rata nurmella ja Sakarille putken ohituskielto, rima ja yliaikaa. Hermannin kanssa saatiin oikein tulos taisteltua... Rima, 2xkielto ja puomin alastulovirhe +yliaikaa. No joo, toinen kielto viimeiseltä esteeltä, mutta korjasin sen kuitenkin, enpä tiedä oliko mitään hyötyä X)

Tänään suunnattiin Sastamalaan Ellivuorigames-kisoihin Hermannin kanssa. Sakaria en ilmottanut, koska ihan kentän vieressä oli järvi ja mulla epäilys, että noinkohan olis jätkä ollu mieluummin uimassa :D Matka-ja kisaseuraksi saatiin Jaana Saimin ja Maisan kanssa. Saimi kisasi minikakkosten radat ollen ekassa startissa 3. ja voittaen toisen :D Nollia ei tällä kertaa, kun vauhti ei ollut ihan parasta Saimia. Palkintoja kuitenkin autonperä täyteen :)
Matkalla kisoihin juttelin Jaanan kanssa, kuinka kiva olisi viimein onnistua Hermannin kanssa kisoissakin tekemään ehjä suoritus. Treenatessa se taipuu vaikka mihin, mutta kisatilanteessa jännitys nousee, eikä se pysty toimimaan niin kuin se oikeasti osaa. Eka radalla oli kuitenkin tänään se treeneistä tuttu tyyppi mukana radalla ja sitten mä onnistuin pieneksi hetkeksi hukkaamaan koiran selän taa, jolloin se kävi hyppäämässä yhden ylimääräisen hypyn, joten hylyllä aloitettiin kisat. Samoin Maisalle hylky.


Toka rata oli hyppäri, jolla rataantutustumisaika tuntui loppuvan vähän kesken... Muutama kinkkinen kohta oli tiedossa. Maisalle keppien aloituksesta vitonen, mutta muuten oikein mallikas rata.
Radan vaikeimmat paikat omasta mielestäni olivat seuraavat: Heti alkupäässä piti onnistua tekemään kunnon putkijarru kolmosputkella, ettei koira ajaudu hypylle viisi nelosen sijaan. Onnistui :)
Putkihässäkästä piti päästä liikkeelle niin että ehtii tehdä persjätön suoran putken jälkeen ennen rengasta. Onnistui :) Kepeille vienti oli pahin paikka tällä radalla ja siinä suurin osa teki virheen/virheitä. Mä päätin luottaa siihen, että pienellä tyrkkäsyavulla Hermanni osaa mennä avokulmasta sisään ja jatkaa pujottelua oikein. Onnistui :) Sitten vielä oli toiseksi viimeisenä hyppynä sellainen poikittain oleva takaakierto, joista Hermanni on monesti juossut mun liikkeen mukana suoraan ohi. Onnistui :) Melkoiset tuuletukset päästelin maalissa ja riemu oli rajaton. Oltiinhan me tehty meidän eka kolmosten nolla! Jihuu!!! Tällä radalla kaikkien säkäluokkien 51 koirakosta kuusi teki nollan ja me oltiin siinä joukossa! Huikeeta!! Kaiken kukkuraksi oltiin minien toiseksi paras Kulmalan Johannan supernopean Ulpu-villakoiran jälkeen. Hermannin etenemä oli 4,27 eli ei ihan hidaskaan :) Palkintojen jaossa tuomari Jari Helin kehui hyvää hermojenhallintaa. Vielä autolle kävellessä saatiin kehuja Mäkelän Markolta upean näköisestä radasta ja mielettömän hienosta yhteistyöstä! Ihan huippua, me onnistuttiin vihdoin kisoissakin!!!

Kuinkas sitten kävikään?

Viime viikonloppuna oli tämänvuotinen Agirotu Teivon raviradalla. Ilmoitin Hermannin lauantaille kahteen tarjolla olleeseen starttiin, jotta tottuisi hälinään ennen sunnuntain joukkueviestiä. Vähän jännitti etukäteen, että kuinkahan tuo ipana moisessa häiriössä toimisi, mutta ei kai sitä voi kotiinkaan jäädä, jos meinaa saada sen tottumaan kisapaikkojen ääniin ja vilinään. Heti aamuksi suunnattiin paikalle ja sain kyllä yllättyä positiivisesti heti ensimetreillä, kun ihan reippaana poika kulki töpö tötteröllä :) Vietiin tavarat ja häkki jo paikalla olleeseen seuramme telttaan ja sitten kisakenttien reunoille hengailemaan. Toisessa päässä nurmialuetta oli hyvin vapaata tilaa ja kävin Hermannin kanssa siellä heittelemässä palloa ja vähän verkkaesteillä hyppimässä, kun oli ensin lämmitelty. Päästiin omaan kuplaan ja saatiin heti hyvä mielentila molemmille kun yhdessä touhuiltiin muista välittämättä :)
Aamun rata oli Mika Moilasen tuomaroima, melko suoraviivainen rata. Meidän starttivuoro oli jossain 40. koirakon paikkeilla. Aikataulu vähän paukkui, kun tuomariakin jouduttiin rataantutustumisten jälkeen odottelemaan radalle. Toisaalta meille pitkä odotusaika on hyväkin, kun vain saadaan kupla pidettyä puhkeamatta. Radalle lähdin rennoin mielin, tavoitteeksi olin asettanut lähdössä pysymisen ja edes jonkun kohdan sulavan suorittamisen. Mutta eikä mitä, mehän tehtiin se rata yhdessä! Oli yksi parhaista kisasuorituksista Hermannin kanssa, vaikka hylky saatiinkin Loppupäässä rataa Hermanni ohitti yhden hypyn ja sen jälkeen hyppäsi sen nurinpäin. Lähdössä pysyi hyvin, ja kepeille meno oli oikein hieno! Kelpo jätkä :)



Sitten olikin aikaa oleskella, kun toinen rata oli vasta illalla. Ehdittiin hyvin seurata avo-SM-radat. Hermanni lepäili omassa häkissään ja siellä se oli nukkunut ihan rauhassa, kertoi seurakaveri kun oli ollut teltassa huilaamassa itsekin.

Illan Arto Laitisen tuomaroimalle radalle mentiin yhtä rennoin mielin, kuin aamullakin. Samat tavoitteet pidettiin. Heti alussa poika irtosi komeasti putkeen kepeille kääntymisen sijaan ja loppupään hypyllä aan jälkeen ei kestänyt mun takaaleikkausta, mutta muuten varsin kivaa menoa :) Tällä radalla olin erityisen tyytyväinen alussa tekemääni pakkovalssiin, kerrankin osasin ajoittaa sen oikein. Lopussa nauratti kun muutama tuttu alkoi maalin tultuamme taputtaa ja Hermanni kääntyi katsomaan, että "saanko mä oikein aplodeja?" :D Vauhtikin oli jo ihan hyvää tällä radalla


Ajeltiin yöksi kotiin ja mä hyrisin tyytyväisyydestä, kun koko päivänä Hermanni ei jännittänyt mitään eikä mikään aiheuttanut sille panikointia. Ilmeisesti oli jo niin isot häiriöt, että paras oli hengailla mun kanssa kaikessa rauhassa. Ehkäpä se jännitys helpottaa sitten pienemmissäkin kisoissa, kun tuoltakin hengissä selvittiin.

Sunnuntaina kurvailtiin kisapaikalle vasta iltapäiväksi. Nyt oli Sakarikin mukana. Ensimäiseksi osallistuttiin pukukulkueeseen ja mä esiinnyin Sakarin joukkueessa lehmänä. Pikkasen oli lämmin puvun kanssa, mutta onneksi sen sai riisua ennen radalle menoa. Sakari starttasi oman joukkueen kolmantena ja tehtiin sen kanssa puomin alastulovitosen arvoinen suoritus. Jätkä veteli korvat luimussa hyvällä ilmeellä. Kilpailevien minien rata oli hauska putkirallattelu keinulla ja puomilla höystettynä. Just sellanen rata, mikä mun mielestä tollasessa leikkimielisessä taistossa pitääkin olla :) Sakarin kanssa on niin hauska mennä kun se tekee ne jutut mitkä sille on ohjeistettu, vaikka mä ehdinkin olla sitä aika paljon edellä, vois sanoo että se on kyllä varma tekijä nykyään :)



Hermanni oli äidillä vahvistetussa sisarusjoukkueessa, mutta Rauhan aloitettua juoksut sen paikalla kisasi varakoira Zippi. Hermanni sai kunnian olla meidän joukkueen ensimmäinen lähtijä (mun pyynnöstä, kun en tiedä miten lentävä lähtö sen kanssa olisi sujunut) Vauhti oli edellispäivästä vähän hiipunut, mutta yhdessä tehtiin tämäkin rata :) Yksi rima tuli alas ja pituudesta ponnistettiin vähän vauhtia, mutta muuten selvittiin virheittä. Jos Hermannilta vauhdista puuttui se viimeinen vauhti, samaa ei todellakaan voi sanoa Tuisku-siskosta, joka starttasi heti meidän perään. Mahdotonta kyytiä se kyllä painelee!



Oli kyllä kiva viikonloppu! Tietenkin ne joukkue- ja sisaruskuvat jäi ottamatta, mutta tärkeintä on se upea onnistumisen fiilis, joka Hermannin kanssa saatiin, puhukoon tuloslistat sitten mitä tahansa! Seuraavaksi kisataan Rauman agipitseillä viion päästä sunnuntaina.

Pikkupoika 2-v

Meidän rääppöö, nökkönen, ipana, Hertsi Hertsyygeli Hermansson täyttää tänään kokonaista kaksi vuotta. Se tuntuu ja näyttää aina vaan pieneltä, mutta kun Tainan kanssa otettiin poseerauskuvat kaksivuotiaasta, niin kyllä siinä jo miehistymisenkin merkkejä näkyy :) Koskaan ennen ei kuvaaminenkaan ole sujunut niin helposti kuin tänään, siinä se tonotti kun käsky kävi eikä hötkyillyt yhtään. Kuvaamissession päätteeksi meni vielä reen viereen, että täällähän vois kans pari kuvaa ottaa :) No mehän sitten tehtiin niin :)

Synttärilahjat ipana sai etukäteen kun facen yhdestä ryhmästä sain ostettua kaksi BoT-takkia, toinen on fleeceloimi ja toinen perusBoT. Huomenna ja ylihuomenna suunnataan auto Ylöjärvelle ja käydään kokeilemassa Agirodussa, kuinka kisaaminen noin isoissa ympyröiisä sujuu. Parit epikset on saatu alle ja niissä onkin kuljettu kovaa, viimeksi tiistaina Wecan epiksissä mölliradalla yhden ylimääräisen esteen suorittamisesta huolimatta etenemä oli 4,55m/s. Laskin, että ilman ylimääräistä kieppausta etenemä oli 5,19m/s. Toki rata oli hyvin suoraviivainen eikä siellä ollut keppejä tai keinua, mutta siitä huolimatta ihan kelpo vauhtia mentiin :)

Onnistumiset oikeassa paikassa

Nokian kisaraportti kesäkuun alusta on kirjoittamatta, vaikka siellä kisattiin viimeistelykisat ennen tämän vuoden SM-kisoja. Sakari kisasi agiradoilla ja Hermanni hyppärillä. Kisoissa oli ysäriteema ja teemaan sopivasti pukeuduin Mighty Ducks- collegeen ja Tainalta lainattuun verkkapukuun. Tyyli ennen kaikkea :D Näytin muuten aivan hirveältä :D :D Ulkoisesta habituksesta huolimatta fiilis oli hyvä ja Sakarille tulokset 5 (puomin alastulokontakti) ja nolla (-1,01, sija 5.)! Eli oikein hyvä kenraali ennen arvokisoja. Hermannille hyppäriltä hylky, mutta ihan hyvääkin menoa jo paikoitellen. Kisojen äänimaailma sai pojan jälleen jännittämään, mutta siihen nähden toimi oikeinkin hyvin.

Vihdoin koitti odotettu SM-viikonloppu, ja töiden jälkeen startattiin Miian ja koirien kanssa kohti Nastolaa. Yhden pissapysähdyksen taktiikalla oltiin majapaikassa vähän kahdeksan jälkeen. Kun oltiin saatu avaimet, lähdettiin vielä käymään kisapaikalla ilmottautumassa viikonlopun kisoihin. Iltatoimien ja pienen kävelyn jälkeen olikin aika mennä nukkumaan, että oltaisiin aamulla pirteinä Sakarin kanssa starttaamassa joukkuekisassa seuramme ensimmäisenä koirakkona. Kuten osasin aavistaakin, en juurikaan nukkunut, mikä on tyypillistä mulle vieraassa paikassa.

Aamulla kuudelta soitti kello ja hyvissä ajoin oltiin kisapaikalla. Mukavasti saatiin autokin urheilukeskuksen omalle parkkipaikalle.
Minien joukkuekisan tuomarina toimi Jari Helin, joka olikin piirtänyt kivan radan meidän tehtäväksemme. Muutama tarkka paikka, mutta jouhevasti etenevä rata. Kisasimme n. kolmantenakymmenentenä eli hetken saimme rataantutustumisen jälkeen odotella vuoroamme. Sakarin kanssa tehtiin nolla (-2,66) pohjaksi muulle joukkueelle ja loppupäivä saatiinkin nauttia rennosti muiden katselemisesta.
Toisena koirakkona seuraamme edustivat Minna ja Taika tehden myös hienosti nollan (-0,33)! Siinä vaiheessa alkoi jo vähän jännitys nousta, vaikka mitään tavoitteita ei oltu asetettukaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun seuramme osallistui myös joukkuekisaan ja osallistuminen oli se tärkein juttu.
Kolmannelle kierrokselle starttasivat Sonja ja Aida, jotka tykittivät upealla vauhdilla radan läpi, mutta yhdessä kohtaa Aida puski Sonjan selän takaa yhden hypyn väärinpäin, joten tälle parille hylky.
Se tiesi vähän lisäpainetta Miialle ja Stellalle ankkuriosuudelle, jolle startattiin sijalta 15! Ihan uskomaton sijoitus tässä vaiheessa kisaa ja olimme jo tyytyväisiä tähän. Täytyy myöntää, että kyllä jännitti katsella parivaljakon menoa, varsinkin kun samalla kuvasin rataa. Varmasti ja tarkasti Miia ja Stella tekivät hienon nollan (-5,70), joten meidän seuralla oli tulos! Sitten pitikin jännittää hetken sitä mihin se riitti... Kukaan meistä ei tainnut uskoa korviaan, kun Sonjan mies kertoi sijoituksemme olevan 6.!!! Ihan uskomatonta! Pienen seuran koirakot jättivät taakseen huippukoirakoita ja isoja seuroja. Huikeet oli tunnelmat ja illalla sihahti majapaikassa siiderit menestyksen kunniaksi! Käytiin myös saunassa ja leviteltiin koko päivän sateesa lionneita vaatteita kuivumaan.


Aamulla puoli kuudelta soitti kello, jotta ehdittiin pakata tavarat kasaan ja autoon ennen kisapaikalle lähtöä. Miia ja Stella starttasivat Lee Gibsonin hyppärille numerolla 28. Sade oli tehnyt kentästä yhden ison lätäkön, mutta säälle ei mitään voi ja ulkokisoissa kaikki on mahdollista. Stella viiletti kurasta huolimatta kovaa, mutta kepeiltä bongasi putken umpikulman ja solahti sinne kesken keppien.
Seuraavana oli vuorossa Nipsu numerolla 99. Ratavirheetön rata, mutta reilu kuusi sekuntia yliaikaa. Miia meinasi lopussa viedä Nipsun väärälle esteelle, mutta ehti korjata ennen kuin mitään peruuttamatonta ehti tapahtua.
Sakari starttasi numerolla 165. Jo rataantutustumisessa olin sellaisella mielellä, että nolla tehdään, kunhan vain mun keskittyminen pysyy yllä koko radan. Ja tehtiin! Yliaikaa 3.16, kun tapissa olevat rimat ja lätäköt verottivat vauhtia entisestään. Oikein hyvällä lykyllä oltais voitu päästä 4,0 etenemään, mutta nyt ei ollut se päivä. Silti mä olin ihan supertyytyväinen. Se mielentila mihin itseni sain oli jotain ennen kokematonta. Kepeillä huomasin toisen kengän nauhojen olevan auki, mutta en antanut senkään haitata. Tuntui tosi hyvältä, eikä se videolta katsottunakaan ihan kamalalta näytä :D Erityisen tyytyväinen olen lopun niistoon, ne kun ei ole meidän vahvuus koskaan ollut, mutta nyt se meni niin kuin pitikin. Ainoa asia johon olisin toivonut parannusta on tuo Sakarin lähdössä hiipiminen. Arvokisoissa ei vaan lähdetä palauttelemaan koiraa, joten antaa olla nyt sitten tämän kerran :)Yllettiin tällä suorituksella sijalle 70. /272! Joka vuosi on parannettu edellisvuoden tulosta ja on joka vuosi onnistuttu tulos tekemään. Mun mielestä sekin on huippua! Tosin näin isoissa kisoissa mua ei juurikaan jännitä, kun oikeasti ei olla huipputasoa, eikä meidän parhaammekaan riitä Suomen kärkeä lähellekään. Näistä kisoista selvittiin kuitenkin ilman yhtään ratavirhettä eli onnistuminen tuli juuri oikeassa paikassa! Kai sitä pikku hiljaa voisia alkaa uskoa, että me todella osataankin jotain :)

Aina sitä kuvittelee, että me ollaan Sakarin kanssa saavutettu kaikki mihin pystytään, mutta aina Sakari osoittaa että pystytään entistäkin parempaan. Mun kiitollisuutta Sakarista ei voi sanoin kuvata! Se vaan on niin <3 !!!

Päivän loppuhuipennuksen tarjosivat Minna ja Taika, kun tekivät karsintaradalla ihanneaikaan riittäneen nollan ja pääsivät finaaliin! Muutettiin lennosta suunnitelmaa lähteä aikaisin kotiin ja jäätiin katselemaan minien finaali, joka oli maksien finaalin jälkeen. Minnalle ja Taikalle hylky, mutta hienot fiilikset oli saada kannustaa seurakaveria.

Kotiin lähdettin seitsemän jälkeen ja turvallisesti päästiin kotiin vaikka melkoisesti jo väsyttikin. Tänä aamuna reippaana töihin kirjaimellisesti väsyneenä, mutta äärettömän onnellisena, olipa huippu viikonloppu!!!

Hyytynyt nollakone ja kehittyvä kakara

Viime päivityksen jälkeen on vietetty mukava Cimillan-kasvattiviikonloppu Lempäälässä ja käyty kisaamassa Sastamalassa. Kasvattipäivillä oli molemmat pojat mukana, mutta vain Hermanni osallistui treeneihin. Olga vietti rentouttavan mökkiloman Tainan ja Hipun kanssa.
Lauantaiaamupäivä aloitettiin rallytokon noviisiryhmässä. Aika hyvin selvitettiin meidän melko olemattomalla tokokokemuksella esillä olleet kyltit. Paljon saatiin vinkkejä ja ohjeita yleisellä tasolla rallytokon kylttien suorittamisiin ja asioihin joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Seuraaminen meillä on vielä vaiheessa, paljoa ei ole siihen muutenkaan panostettu. Saatiin kuitenkin asiaan hyviä neuvoja kouluttajalta. Hermannin kanssa on oltu oman seuran kuuden kerran tokon perustaidot-kurssilla ja sieltä on saatu Marialta erittäin näppäriä vinkkejä eri tokoliikkeiden opettamiseen. Hermanni on ollut hyvä oppilas ja meidän keskinäinen yhteys on kurssilla ottanutkin roiman harppauksen eteenpäin. Molempien lajien treenaamattomuuteen löytyy syy ohjaajasta, joka ei vielä ole saanut kipinää leimahtamaan liekkeihin. Pohjia on kuitenkin työstetty siltä varalta, että syystä tai toisesta joudutaan joskus agilitystä luopumaan. Toki noista taidoista on hyötyä ihan arjessakin. Tänäänkin metsälenkillä vastaan tuli koira omistajineen ja ilman sen kummempia karjumisia sain Hermannin tulemaan luokse! Sitä voisi kutsua jo työvoitoksi :) Ilman häiriöitä pojat ovat välittömästi kytkettävissä, mutta tähän saakka vastaantulevat ihmiset ovat vielä aiheuttaneet korvattomuutta. Tänään kuitenkin onnistuttiin ja Hermanni sai namipalkan lisäksi vuolaat kehut hienosta tottelemisesta :)
Takaisin kasvattipäiville viikon taakse... Illalla meillä oli vuorossa Silja Larmun vetämät agilitytreenit. Hyvin Hermanni jaksoi vielä pitkän päivän jälkeen treenata, vaikka vauhti ei ihan huippulukemiin yltänytkään. Hyvät treenit oli, mutta miksi ihmeessä mun pitää kiirehtiä sellasissa paikoissa, missä ei oikeasti ole kiire mihinkään? Monta asiaa oon oppinut vuosien varrella, mutta tätä tyyppivikaa en ole saanut karsittua pois... Koiraa odottamalla ja yhdessä menemällä saatais sitä vauhtia koiraankin lisää. Hermannin pää kesti hyvin, eikä sitä häirinnyt kuin ihan alussa Mari, joka oli kameran kanssa putken takana. Tämäkin saatiin korjattua.

Hyvillä mielin ajelin kotiin ja sunnuntaina uudestaan Lempäälään, tällä kertaa SDPn hallille. Siellä meitä odotti Huittisen Anne oheisen radan kanssa:

Ohjeeksi saatiin ennen rataantutustumista ainoastaan, että rata on suoritettava kävellen. Juoksuaskeleet ohjaajalta kielletty ja voitte uskoa että treenissä tuli kovempi hiki, kuin jos olisi juossut :) Ajatustyö oli rankkaa :) Piti miettiä omaa sijoittumista eri tavalla ja olla kuitenkin ajoissa kertomassa koiralle, mitä seuraavaksi on tulossa. Lopulta
saatiin ihan huikeita onnistumisia aikaan. Oli ilo huomata, että Hermanni suoriutuu tehtävistä jo melko itsenäisesti, eikä tarvitse mun liikettä siihen. Tämän treenin tarkoituksena olikin saada koira lukitsemaan esteet ja suorittamaan ne vaikka mä olisin menossa jo toisaalle. Hieno pieni mies!

Eilen oli vuorossa Sastamalan kisat, joihin sitten lopulta ilmoitin Sakarin agiradoille ja Hermannin hyppärille. Tuomarina kaikilla radoilla oli Jari Helin ja aamulla minit kisasivat kaikki kolme rataa peräkkäin. Kivoja ratoja, mutta meillä onnistumiset eivät osuneet tähän päivään Sakarin kanssa. Tuolla kentällä on ennenkin taisteltu osaamisen kanssa, mutta viime elokuussa kyllä onnistuttukin :) Vieressä on järvi ja sekö sitten Sakarin ajatukset harhauttaa? Tällä kertaa keppien aloituksissa oli ongelmia ja kävipä se toisella radalla ratahenkilöitäkin tervehtimässä... Eka radalta hylky. Alla oli jo kymppi kepeiltä ja kuulemma puomin alastulovirhekin, ennen kuin yksi hyppy mentiin nurjasta suunnasta. Toka radalla takuttiin keppien aloitusta kahden kiellon verran ja heti kakkosesteen jälkeen karjuin koiraa pois sieltä ratahenkilöiden luota. Yliaikaa melkein kymmenen sekuntia... :P Ensi sunnuntaina kisataan vielä Noikialla kaksi agirataa ja sitten olisi vuorossa SM-kisat. Toivottavasti nollakone käynnistyy oikeaan aikaan, vaikka sen suurempia tavoitteita ei olekaan. Olisi silti kiva tehdä puhdasta rataa sielläkin, kun tuo koira kyllä osaa!

Hermanni starttasi hyppärille ja mua ensin vähän jännitti. Oltiin onneksi hyvin ehditty hengailla kisapaikalla ja nyt mulla oli tuttu koira mukana. Alku sujui radasta oikeinkin hyvin, mutta kasihyppy olisi pitänyt mennä takaakiertona ja Hermanni meni suoraan. Muutama seuraava este ohitettiin ja jatkettiin sitten taas niin kuin piti. Hermanni ei huomannutkaan ratahenkilöitä, eikä häiriintynyt yleisöstäkään, vaikka aika lähellä kentän reunaa olivat, eikä radalla ollut muuta rajausta kuin nauha maassa :D Taisinkin maalissa päästää ilmoille isommat tuuletukset, kuin kukaan nollaradan tehneistä. Tuntui tosi hienolta mennä, kun ei tarvinut miettiä, että tehdäänkö yhdessä vai ei! Huippua! Kisahermot alkaa kehittyä! Ensi viikolla jatketaan Nokialla samalla systeemillä, eli osallistutaan hyppärille. Pikkuhiljaa opitaan meille sopivat kisarutiinit ja uskon että se yhteinen kupla on vahvistumassa :) !

Treenilistan lyhennystä loppupäästä

Viime aikoina on tullut treenattua aika vähänlaisesti, vaikka etenkin Hermannin kanssa treenattavien asioiden lista pidentyy jatkuvasti. Treenaamattomuuteen on myös osasyynä jumittunut koira, jota on huollettu ja pidetty kevyemmällä treenillä senkin vuoksi. Aloitin jälleen puolen vuoden työrupeaman, eikä enää pystytä menemään hallille päiväsaikaan valmiille radalle. Siispä piirtelin omatoimitreeniä varten itselleni radanpätkän, joka koostui edellisten kisojen epäonnistuneista kohdista ja varasin hallilta ajan eiliselle.

Radan alku esteelle 4 saakka oli mukaelma Anders Virtasen hyppäristä Vaasasta. Hermanni ei osannut mennä poikittaisia hyppyjä takaakiertona kisoissa, eikä se osannut niitä nytkään. Tarvitsi paljon isomman ohjauksen, mitä aluksi tein. Jos yhtään huonosti vaan huitaisin, se tuli aina mun puolelta ja pyrki tosi ahtaasta välistäkin tulemaan väärälle puolelle. Mun mielestä tällaista ongelmaa ei ole ennen ollut. Ennemminkin Hermanni on mielellään ollut musta kauempana kuin pyrkinyt lähelle.
Kepeille haki hyvin itse, kun kakkosesteen ylihuolellisen ohjauksen takia en vaan ehtinyt edelle. Kepit oli myös hyvän vauhdikkaat joka toistolla. Putkiansaan keppien lopussa ei edes yrittänyt mennä, vaan hyvin haki takaakierrolle :). Kolmella takaakierrolla oli samaa ongelmaa, että mielellään tunki mun puolelta hypyille, vaikka yritin saada tarkasti ohjattua oikein. Treenien lopuksi saatiin kuitenkin tehtyä pätkä nopeana nollana läpi. Hermanni vaatii multa ihan erilaista keskittymistä ohjaukseen, kuin Sakari ja mä aina meinaan sen unohtaa :P. Sitten kun skarppaan ja oikeasti ohjaan, sujuu yhteistyö loistavasti!

Sakaria varten oli radalle laitettu putkiansoja todella lähelle esteitä. Keppien aloituksessa putki ei aiheuttanut ongelmia, mutta lopussa putki oli niin iso häiriö, että jätti pari keppiväliä pujottelemattakin ja sujahti putkeen. Muutamalla toistolla saatiin kuitenkin onnistumisiakin aikaan. Muita pahoja paikkoja ei Sakarille tällä pätkällä ollut. Takaakierroile riittää pieni tönäisy ja mä pystyn olemaan tosi paljon koiraa edelläkin. Rimat oli tapissa ja vain kerran tiputti ekan riman. Se hiipi lähdössä perään, joten ei sitten pystynyt kokoamaan itseään hypylle kunnolla. Ekan riman nostin neljäänkymppiin viimeiselle toistolle ja hyvin pysyi silti.

Jälleen piti paikkansa vanha sanonta: hyvä treeni, parempi mieli :) Ensi viikonloppuna mennään Hermannin kanssa kasvattipäiville treenaamaan ja yritän sitten päättää ilmoitanko Hermanninkin Sastamalaan yhdelle radalle vai kisaako vain Sakari...

Glabaznan käppyrät ja Virtasen vänkyrät

Vappupäivänä lähdettiin perinteisesti Seinäjoelle kisaamaan. Ilmoitin vain Sakarin, kun Hermanni oli vielä toipumassa torstaisesta hieronnasta (jossa löytyikin jumeja selän vasemmalta puolelta koko matkalta niskasta takapuoleen ja molemmin puolin räätälinlihakset olivat juntturassa myös)

Minit kisasivat aamulla ensimäisenä kaikki kolme rataa peräperää, joten kisapäivä meni nopeasti meidän osalta. Lisäksi kisamatka oli normaalia lyhyempi, kun oltiin yötä Tainan mökillä Karviassa. Taina ja kaikki kolme muuta koiraa lähti meille kannustusjoukoiksi :) Kaikilla radoilla oli tuomarina tsekkiläinen Tomaz Glabazna, jonka tyyli poikkesi monellakin tapaa suomalaisesta. Radat syntyivät miehen päästä ilman ratapiirroksia siinä tekovaiheessa ja ne olivat aikalailla kimurantteja.
Hyppärillä aloitettiin. Me hylkäännyttiin heti esteellä nro kolme, kun sijoituin alun suoralle huonosti ja Sakari luki sijoittumiseni niin, että hyppäsi hypyn väärinpäin. Tällä radalla kepit olivat kahden putken välissä piilossa ja kohta vaikutti hankalalta. Me kuitenkiin selvittiin tuosta kohdasta kunnialla ja muukin rata meni hyvin lukuunottamatta hylkääntymiskohtaa :)

Keskimmäisellä radalla uskalsin tehdä jotain "normaalista" poikkeavaa kun leijeröin puomin lähetettyäni Sakarin suorittamaan kahta putkea, joista toinen oli puomin alla. Tällä radalla hylkäännyttiin kuitenkin keppien jälkeen, kun Sakari sujahti n. metrin-puolentoista päässä keppien lopusta olleeseen putkeen, johon ei pitänyt mennä. Sinne upposi suurin osa muistakin osallistujista. Tällä radalla osallistujia oli 30, joista Mikkilän Sari teki Sumun kanssa ainoan nollan. Tuloksiakin tehtiin ainoastaan neljä.

Viimeisellä radalla hylkäännyttiin myös, mutta tästä radasta ei ole kummoistakaan mielikuvaa, kun radan taltioinnit on vielä Tainan kamerassa... Sakari tuntui kuitenkin jo aika tahmealta, eikä ihan parasta vauhtiaan kulkenut.

Tänään lähdettiin Miian kanssa aamulla puoli seitsemän aikaan Vaasaan kisaamaan. Olin ilmoittanut Sakarin agiradoille ja Hermannin hyppärille. Sakari siis ensin vuorossa. Virtasen Anders oli tehnyt kivat radat, joilla oli kuitenkin takaakiertoja ja kipparaakin tarjolla. Kuitenkin sellaiset koiralle kivat linjat oli joka radalla. Meille tuli ekalla radalla heti radan alkupäässä keppivirhe, kun tapani mukaan ryntäilin liikkéelle liian aikaisin ja Sakari tuli kakkosväliin. Mikään kiire mulla ei tuossa kohtaa olis kyllä ollut... Heti kohta sen jälkeen kompastuttiin puomi-putki erotteluun, kun en tehnyt mitään ja Sakari meni sinne putkeen puomin sijaan. Tyypillistä tämäkin mulle :P Mutta mielestäni onnistuin valitsemaan Sakarille sopivat ohjaukset hyppysyheröihin. Tämä mielikuva on kyllä taltioitu vain mun päähän kun ei Miian kanssa kuvattu toisiamme, sillä Stella lähti ekana ja mä kolmantena :D

Toisella radalla kulki ihan hyvin, mutta Sakari loikkasi epätyypillisesti aan kontaktin ja tipautti yhden rimankin. Kympillä maaliin siis. Siellä ne SM-kisat kolkuttelee reilun kuukauden päässä ja meidän tulostaso heikkenee kovaa vauhtia :D Parit kisat olisi vielä tarkoitus Sakarin kanssa käydä kisaamassa ennen ässämmiä, jotta kisavire pysyy yllä.

Viimeisenä oli sitten hyppärin ja Hermannin vuoro. Kun rataa rakennettiin, mä meinasin nukahtaa pystyyn. Aamuviiden herätys yhdistettynä lämpimästi paistaneeseen aurinkoon sai energiatason romahtamaan totaalisesti just silloin, kun olis pitänyt olla skarpeimmillaan :) No eihän meiltä sitten tainnut sujua ykskään takaakierto, vaan Hermanni hyppäs ne kaikki mun puolelta :P Eli hylky tuli jo kakkosesteellä. Hienosti Hermanni kuitenkin oli koko päivän reippaalla mielellä, eikä turhia jännitellyt, ihanaa. Yhtään ratahenkilöäkään ei käyty tänään haukkumassa. Nämä oli ekat ulkokisat, liiemmin ei olla edes ulkona treenailtu. Äkkiseltään laskin että yhdet epikset on käyty ulkona kisaamassa ja viime elokuun gööttileirin treenit oli ulkona...

Hermannille ei ole nyt suunniteltuna kisaamista, kun ajattelin, että SM-kisoihin asti kisaan Sakarin kanssa ja niiden jälkeen se siirtyisi kisatauolle joksikin aikaa. Sitten voisi olla taas Hermannin vuoro hankkia kisakokemusta enemmän. Mutta näkee nyt miten mieli muuttuu tässä matkan varrella.

Olgakin pääsi taas "harrastamaan" kun osallistumme kolmen kerran virikejälkikurssille. Keskiviikkona käytiin ekan kerran ja on se uskomatonta miten lähes kolmen vuoden tauon jälkeen päälle laitetut valjaat saivat koiran todella hyvään työmoodiin :) Melkonen nenäkoira tuo mun Ookelo <3 .