Uusi kisavuosi käynnistetty

Loppiaisena neljä starttia Eurajoella, kaikilla radoilla tuomarina Jouni Kautto. Vähän erilaisia ratoja, mutta oikein mukavia, joilla pääsi omia ohjauksiakin vähän testailemaan :)
Aloitettiin hyppyradalla C. Tällä mietin miten kepeillevientiä, ja olikin radalle lähtiessä fiilis, että katotaan kuinka käy, No, en ehtinyt. Nopeemmin olisi pitänyt juosta. Hermanni kakkosväliin ja siinä sitten vielä muuta häsläystä virheen jälkeen. Loppuradalla irtosi vielä liian hyvin lähtöhypylle, joten hylkäys tältä radalta.



Sitten agiradalle A. Nyt meni heti alusta alkaen omat pasmat sekaisin, kun lähtö oli niin, että odottelevat koirat olivat kovin lähellä paikkaa johon jätin Hermannin odottamaan ja siellä vuoroaan odottavien joukossa yksi uros, jota Hermanni ei voi sietää. Väliaidasta näkyi vielä läpi, joten mua vähän jänskätti jättää Hermanni siihen, kun en tiennyt mihin päin ampasee.. No radalle oli lähdössä ihan kiltisti, mutta mä jätin sitten kolmoshypyn ohjaamatta ja siitä kielto heti kärkeen. Aan jälkeiset persjätöt survoin väkisin ja koirakin tuli hienosti mukana, vaikka mulla ei ehkä ihan paras kontakti siihen ollut.. :P Puomin jälkeen ei sitten irronnutkaan putkeen vaan lähti mun mukaan ja hyppäs muurin. Eli hylky jälleen.



Agirata B. Nyt päätin kokeilla keppien jälkeiseen elämään leijeröintiä, kun oltiin jo hylkyputkessa... Mutta kokeilu todella kannatti, Hermanni meni hienosti, eikä epäröinyt suorittaa hommiaan musta kauempana. Sehän osaa nämä kyllä treeneissä, ja olikin mahtavaa huomata, että nyt on saatu siirrettyä itsenäistä tekemistä myös kisailmapiiriin! Tämä rata meni muutenkin hyvin, mutta ihan lopussa muutin ohjaussuunnitelmaa ja se kostautui aan alastulovirheenä... Olis vaan pitänyt tehdä alkuperäissuunnitelman mukaan ja olla lähempänä aata, niin virheeltä olis todennäköisesti vältytty. Mutta kokonaisuutena olin rataan tyytyväinen. Kannattaa näköjään kokeilla niitä einiinvarmojakin ohjauksia :)



Sitten vielä hyppyradalle D. Nytkin päätin kokeilla, että kuinka hyvin saan Hermannin irtoamaan hypylle putken taakse heti alkuradalla. Ja irtoshan se, komeesti ja helposti. Mitään virheitä ei radalle sattunut, joten nollamerkintä kirjaan! Vauhti ei ihan päätä huimannut, mutta nolla kuitenkin. Eli nollaputkessa jatkettiin vielä, vaikka ensin näytti siltä, ettei näistä kisoista nollia saada.



Eurajoen kisojen jälkeen heti seuraavana viikonloppuna suunnattiin Ylöjärvelle. Siellä tuomarina Asko Jokinen. Jos tuloksia katselee, niin ei ilmeisesti ihan helppoja ratoja olleet...
Aloitettiin hyppärillä. Osallistujia oli 20 ja lähdin Hermannin kanssa seitsemäntenä. Meitä ennen oli kaikki minit hyllyttäneet, eikä muissakaan kokoluokissa oltu paljon puhtaita tuloksia tehty. Mutta mepä tehtiin! Vieläpä sellainen suoritus, että mitään en tekisi toisin :) Hermannilla oli ihan älyttömän hyvät linjat, ei mitään ylimääräistä eli ilmeisesti ohjauskin osui nappiin! Mahtava fiilis!! Tämä suoritus kruunattiin vieläpä Sert-Hlla! Toisiksi sijoituttiin, meidän jälkeen startannut sheltti oli meitä pari sekuntia nopeampi, mutta meille se serti siirtyi, kun osallistujia oli kerrankin tarpeeksi! Muita nollia ei mineissä tehtykään, joten hieno onnistumisen kokemus saatiin heti alkuun :) Rankingpisteitäkin ropisi ihan kivasti, joten parannusta rankingsijoitukseenkin saatiin :)



B-radalla mä vissiin onnenhuumassa unohdin radan :P Hetkellisesti unohtu, mitä olin tekemässä. Sain siinä vielä korjattua niin ettei virhettä, mutta kesti vielä hetken saada pää toimimaan, niin ohjaus oli sen verran huonoa, että Hermanni irtosi väärässä paikassa putkeen, joten hyl. Nauratti kyllä tämän radan jälkeen oma tohelointi :D



Viimeiselle radalle lähti jo vähän väsyneen oloinen koira. Kisat käytiin rata kerrallaan kaikki kokoluokat peräkkäin, joten odottelua oli aika paljon ja päivä sitä myöden pitkä. Väsymyksen huomasi esim. siinä, että keinun jälkeen ei enää irronnutkaan hypylle, siitä kielto. Heti perään puomilta kontaktivirhe. Eli kympillä selvittiin maaliin tällä radalla.



Vuosi aloitettiin siis nollaputkessa pysyen ja jälleen yhtä askelta lähempänä ollaan Hyppyvalion titteliäkin! Se viimeinen serti kun saa tulla koska vaaan :) Mitenkään hampaat irvessä ei sitä puuttuvaa lähdetä jahtaamaan, vaan se tulee jos on tullakseen. Hyppysertit eivät ole meille mitään helppoja saavuttaa, kun aina on niitä nopeampia kisoissa mukana, mutta jos niitä on jo kaks, niin mikseipä se kolmaskin voisi kohdalle osua!

Vuosikatsaus ja tavoitteet

Vuosi 2018 oli huomattavasti parempi kuin edellinen. Palaset alkoivat loksahdella syksyllä kohdalleen Hermannin kanssa kisatessa eikä muutenkaan ollut mitään suuria vastoinkäymisiä. Pojilla ei ollut suurempia terveyshuoliakaan, mikä on suurin kiitollisuuden aihe!

Ja sitten se tutkailu miten tälle vuodelle asetetut tavoitteet toteutuivat:


SAKARI
Kisaura alkaa olla loppusuoralla, tarkoitus olisi kuitenkin ainakin muutaman kerran startata vielä. Kun uusien sääntöjen myötä minien hyppyjen maksimikorkeus laskee 35 sentistä 30 senttiin, niin helpottaa vähän meidän kohdalla. Herra on sen verran raskasta tyyppiä kuitenkin, että vähän jo säästellään kroppaa, että saatais niitä terveitä yhteisiä vuosia vielä monen monta. Kyllä se tärkein tavoite on tällä kultakimpaleella pysyä terveenä! <3 <3 <3 Nosework-kurssillakin on käyty, joten hajujuttuja pyritään myös tekemään.

Sakari kisasi 8 startin verran. Suurin saavutus oli yksilöHOPEA piirinmestaruuskisoissa! Tehtiin kaksi nollaa niissä skaboissa, mutta toinen oli vähän yliaikainen. Mutta aina vaan tuo pystyy yllättämään <3. Kahdeksasta startista kolme oli hylättyjä (hylky% 37,5%) puhtaita nollia tehtiin kaksi (0% 25%) ja sen lisäksi tuo yksi yliaikanolla, kaksi muuta rataa on sitten ollut jotain pikkuvikaisia :P Terveenä on oltu, taidettiin käydä eläinlääkärillä vaan puhdistuttamassa hampaat viime tammikuussa <3 Jätkä painelee entiseen malliin metsälenkeillä itseään jumpaten, joten kunto on pysynyt niidenkin ansiosta kuosissa. Noseworkiä tehtiin vähän omaksi iloksi kotona ja kerran käytiin möllikisoissakin testaamassa taitoja vieraassa ympäristössä. Rally-tokoa tehtiinkin sitten vähän enemmän ja siinä korkattiin jo meidän kisaurakin. Eläkeläislaji on siis tällä hetkellä rally :) HERMANNI
Meidän tavoite on löytää se yhteinen sävel kisaradoille! Ens kesän SM-kisojen kohdalla tilanne on se, että kummityttö pääsee yksilöpäivänä ripille, joten vaikka tulokset kasaan saataisiinkin, niin meitä ei Vantaan yksilökisassa nähdä. Joukkuekisaan osallistutaan, jos meidät joukkueeseen huolitaan. Se viimeinen agiSERTi otetaan mielellämme vastaan, mutta tulee, jos on tullakseen. Tällä hetkellä tuntuu, että tarvitaan rutkasti tuuriakin siihen tavoitteeseen. Mutta noin periaatteellisella tasolla Hermanni vois olla vuoden lopussa kaksoisvaliokin :D
Pysyis ny ennen kaikkee kuitenkin terveenä.

Löytyihän se yhteinen sävel ja kun se löytyi onkin meno ollut nautinnollisen helppoa siitä asti! Elokuun loppusta alkaen ei tultu kotiin yksistäkään kisoista ilman nollaa tai kahta!!! Niinpä SM-nollat on olleet kasassa jo jonkin aikaa ja tuplavarmistuksetkin on hoidettu useempaan kertaan :D SM-joukkueessa oltiin ja tuloskin tehtiin, joten oma osamme hoidettiin kohtuuhyvin.
Se viimeinen SERT-A saatiin vastaanottaa Raumalla piirinmestaruuskisoissa nollavoitolla syyskuun alussa ja Hermanni on siis tätä nykyä (vieläkin vahvistamaton) FI-Ava!!! Piirinmestaruuskisoissa saavutettiin myös jo toistamiseen joukkueHOPEAA! Hyppysertejä ei tänä vuonna keräilty, mutta se ei kyllä onnistumisen riemua hälvennä yhtään!
Kisastartteja Hermannilla oli 60. Nollaprosentti nousi tosi kivasti edellisvuodesta (9,23%) lukemiin 26,67% .Vastaavasti hylkyprosentti laski 55,38% => 30%. Onhan noissa vielä parannettavaa, mutta suunta on oikea!
Terveyttä on riittänyt myös pikkujätkällä virtsatulehdusta ja kennelyskää lukuunottamatta. Eläinlääkärireissuja oli siis kolme... Hampaiden puhdistusreissu, virtsatulehduskeikka ja rokotukset käytiin uusimassa myös.

MÄ
Yritän parhaani mukaan saada ton nupin pysyyn kasas :P Tärkeintä on osata nauttia noista maailman parhaista pojista ja siitä, että mä saan niitten kans monenmoista touhuta!

Alkuvuodesta vielä kamppailin epäonnistumisen tunteiden kanssa, mutta johan se sitten yhtäkkiä alkoi helpottaa. Suuret kiitokset meidän valmentajaksi tulleelle Pirttikosken Reettalle, jonka positiivinen asenne toi mulle varmuutta ja iloa niin, että siitä homma sitten vaan lähti lentoon <3 Ja poikien touhut kyllä saa hymyn huulille ja kiitollisuuden sydämeen! Mulla vaan on ihan maailman parhaat pojat!! Sitten tavoitteisiin: SAKARI
Agikisaamista en oo sen kummemmin suunnitellut, periaatteessa vois vielä vähän höntsäämäs käydä, mutta sen näyttää aika, että käydäänkö. Seuraaviin rallykisoihin osallistuminen on jo kalenterissa ja paikkakin varmistunut. Rallyyn vois laittaa tavoitteeksi RTK1-koularin. Avoluokan korkkaaminen tuntuu vielä vähän kaukaiselta, mutta eipä sitäkään tiedä, jos vaikka treenattais sen verran, että sekin onnistuis. Sakari on kyllä alkanut olla rallytreeneistä aika tohkeissaan, nyt kun on enemmän tehty, niin voihan se olla että uskalletaan eteenpäinkin mennä :P Mutta kirjataan tähän nyt vain tuo maltillisempi tavoite, jos se ylittyy, niin sehän on vaan hienoa!
Terveyttä toivotaan edelleen, silmätarkki vois olla tulevana vuonna ajankohtainen.

HERMANNI
Kisapuolella tavoitteeksi on noussut perinteisten SM-kisojen lisäksi halliSMiin osalistuminen. Tarkoitus olisi vielä alkuvuonna kerätä lisää nollia ja sitä kautta rankingpisteitä, jotta saataisiin halliSMiin niin sanottu varma pääsy. Aiempina vuosina noihin skaboihin on tainnut lopulta saada ilmoittautua kuka vaan kolmosluokassa kisaava, mutta sinne ilmoittautuminen menee periaatteessa kuitenkin rankingin mukaan. Nyt kun ollaan jo noustu ihan kivasti rankingissa ylöspäin, niin eipä muutama lisäpiste pahaakaan tekisi...
Sitten (jos vaan terveyttä riittää) me päästään vihdoin sinne "oikeisiin" ässämmiin myös yksilökisaan! Ja siellä on tavoite nauttia mukanaolosta!
Terveyttä yritetään ylläpitää ja Hermanni jatkaakin käyntejään Lehtisen Terhillä kraniosakraalihoidoissa. Meidän onneksi omalla paikkakunnalla on mahdollisuus tähän ja hoidoista on ollut Hermannille paljon apua. Tämä voi olla myös yksi syy siihen, että kisoissa nykyään kulkee paremmin. Hermanni ei hoitojen aloittamisen jälkeen ole enää ihan niin varautunut esimerkiksi vieraita ihmisiä kohtaan, mitä aiemmin ja saattaa mennä oma-aloitteisesti kisoissakin ihan vieraita ihmisiä moikkaamaan :)

MÄ

Yritän pysyä löytämälläni positiivisen ajattelun polulla :D

Ihanaa, toiminnallista ja ilonhetkiä täynnä olevaa uutta vuotta kaikille meille!

Jouluterveiset

Monitoimimiäs

Ollaan Sakarin kanssa tässä nyt jonkun aikaa treenailtu rally-tokoa. Ei kovin aktiivisesti, mutta oon saanut ittestäni irti lähteä oikein hallillekin muutaman kerran rataa treenaamaan, kun on ollut seuraa. Alkeiskurssi käytiin jo aiemmin ja sen jälkeen kuuden kerran alkeisjatkokurssi. Nyt ei tosiaan mitään varsinaista ohjattua ryhmää enää ole, mutta onneksi omatoimiseuraa on ollut kavereiksi hallille. Tuolla alkeisjatkokurssilla alkoi itää ajatus, että jos sitä ihan kisoihinkin lähtisi... Samalla kurssilla oli mukana Ulla ja käppänä Uuno ja Ulla alkoi meitä yllyttää seurakseen kisoihin. No minähän en isoa yllytystä tarvi ja kun Sakarilla oli kuitenkin jo hyvät pohjat rallyyn agilityn ja temppuilujen kautta, niin alkoi sitten tuntua siltä, että mikä jottei kokeiltaisi kisaamistakin. Suurempia tavoitteita ei ole ja voi hyvin olla, että aloluokkaan meidän ura tyssää, mutta jos sen RTK1n verran nyt ainakin kisattaisiinkin. On kuitenkin jonkinlainen tavoite itselle ja näin saadaan laatuaikaa Sakarin kanssa. On ollut hauska huomata, kuinka ensin laji oli kummankin mielestä vähän tylsä, mutta ollaan tässä osaamisen karttumisen myötä molemmat alettu innostua. Sakari on aina ihan liekeissä nykyään, kun se pääsee halliin mun kanssa ja Hermanni ei :)

Meidän piti alunperin kisata jo marraskuun lopulla Noormarkussa, mutta mulla meni pupu pöksyyn, kun edeltävät epikset meni penkin alle. No käytiin sitten toisissa kisanomaisissa treeneissä vieraassa hallissa ja kun ne meni edellisiä paljon paremmin, niin uskaltauduin Ullan kannustamana ilmoittautumaan Ilmajoen kisoihin. Aluksi päästiin varasijalle, mutta sieltä noustiin sitten kisaajien joukkoon.

Eilen sitten suunnistettiin Ilmajoelle Ullan ja Uunon kanssa. Vähän kyllä jännitin, kun Sakarin kanssa vaikeinta on ollut palkatta tekeminen. Alon radat nyt ei kovin pitkiä ole, mutta siinä ajassa saattaa Sakarin mielenkiinto lässähtää. Onneksi se palkkautuu hyvin myös sosiaalisella palkalla ja onneksi rallyssä saa höpöttää ja kannustaa. Meidän lähtövuoro oli parinkymmenen koiran joukosta puolivälin paikkeilla, joten ehdittiin hyvin temppuilla ennen rataa. Sitten olikin yllättäen meitä edeltävä koirakko pois ja kehään pitikin mennä vähän aiemmin kuin luulin. Ja kun mentiin kehään, iski Sakariin joku tyhjän kentän kammo... Lähtöön sivulletuloa sain pyytää parikin kertaa ja sitten en saanut kunnon kontaktia Sakariin. Hetken sitä huhuilin ja kyllä se sitten muaan lähti, kun lähdin itse liikeelle. Mutta ei ollut oma reipas itsensä vaan tahmea ja pikkuisen ajatukset muualla. Ei kuitenkaan mitään isompaa mokaa, vähän haistelua vain. Radalla oli 11 kylttiä ja loppua kohden alkoi Sakari rentoutua ja maaliin tullessa mulla olikin iloinen pomppiva koira matkassa :) Selvitettiin rata ilman pahempia mokia, tuo alun laamailu oli ainoa harmituksen aihe. Ilmeisesti ei kuitenkaan kamalan kauhean näköistä ollut tuomarin silmiin, sillä saimme pisteitä 97/100, WAU! Tuomarin kommenteissa luki: Sujuvaa menoa ja hyvä takapään käyttö. Selkeää ohjausta.
Virhepisteet tuli puutteellisesta yhteistyöstä kylteillä 2,4, ja 6. Noilla Sakari haihattelikin vähän omiaan. Mutta ei ollenkaan huono uran aloitus, kaikkeen nollan ja sadan välillä oli mahdollisuudet :P Sakari kyllä osaa kaikkien aloluokan kylttien jutut, mutta kun aina ei ilman palkkaa viitsisi tehdä. Käännökset vasempaan on meidän bravuurit silloin kun Sakari tekee ne keskittyneesti, mutta on se sitten välissä niissä ollut, että mitäs nää on, koskaan en oo tehny :P Tänään onnistui, toivottavasti jatkossakin :)

Vuoden viimeiset agikisat

Itseasiassa kahdet viimeiset tässä samassa päivityksessä.
2.12. kisattiin neljän startin verran Eurajoella, tuomarina Henri Luomala.
Aloitettiin hyppärillä. Tutustumisessa oli sellainen tunne, että ei oo meidän rata ollenkaan. Ansaputkia oli useampi, mutta yritin ajatella, että saan Hermannin ohjattua oikeisiin paikkoihin. Lähdettiin alkupäässä, niin selvisi nopeasti, että tällaisella einiinmeidäntuntuisella- radallakin osataan toimia, sillä päästiin nollalla maaliin :) Ennen keppejä oli lipsahtamassa putkeen, mutta karjumalla vältettiin virhe :P Sijoitus oli 3.



Sitten agiradoille. Tällä toisella radalla päätin puomin jälkeen kokeilla kuinka viskileikkaus sujuisi, vaikka en sitä juurikaan käytä. Kohta meni omasta mielesta todella hienosti. Koira meni juuri niinkuin suunnittelin ja selvitettiin radan vaikein kohta kunnialla. JEE! Tälläkin radalla saatiin jälleen nollamerkintä kirjaan, taisi olla neljäs tupla. Vähänkö mahtavaa! Sijoitus 2.



Kolmannella radalla tiesin jo tutustumisessa, että kepeillemeno tulisi olemaan meille hankala ja todennäköisesti Hermanni menisi kakkosväliin...
No niinhän siinä kävi ja sitä ennen loikkasi puomin kontaktin ja sen jälkeen tippui vielä yksi rima. Eli virheitä 15, silti sijoitus 3. :D



Neljännelle radalle lähtiessä oli aavistuksen jo keskittymiskyky herpaantunut. Keräiltiin muutama kielto, vaikka ensimmäisestä kiepsahduksesta ei tuomari mitään tuominnutkaan. Radan loppupään ohjauskokeilu ei toiminut enää tässä vaiheessa päivää, joten sieltä kerättiin kymppi ja vähän yliaikaa.. Viimeisellä radalla oli enää kolme miniä, joten me oltiin sijalla 2. tällä suorituksella.

Kaikilta neljältä radalta käytiin siis pokkailemassa palkintoja sijoilla 3. 2. 3. 2. Seuraavat raumalaisten järjestämät kisat päästään siis puoleen hintaan, kun saatiin puolikkaita starttilahjakortteja kotiin viemisiksi kahden kokonaisen startin verran. Kivaa!

Vuoden viimeiset kisat käytiin sitten 8.12. Seinäjoella. Kolmen startin verran tällä kertaa. Tuomarina Marja Lahikainen.

Heti eka radalta tehtiin nolla! Meno tuntui sujuvalta ja kerrankin tuntui, että osasin rytmittää ohjauksen niin, etten muninut väärissä paikoissa. Koko radan ajan pystyin kertomaan koiralle jo edellistä tehtävää suorittaessa, minne suraavaksi suunnataan. Tuntui tosi hyvältä!



Toka rata tuntui vielä paremmalta. Samasta syystä kuin edellinen, vaikka yksi kielto kerättiinkin. Siinä olis ihan pieni hetki pitänyt odottaa koiran lukitsemista hypylle, mutta vähän hätäilin.



Hyppäri aiheuttikin sitten kisaajien keskuudessa pohdintaa, että kuinka alku olisi paras suorittaa... Mielestäni löysin meille sopivan ratkaisun, mutta toteutus ei sitten mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Kolmosesteellä jäi haltuunotto puutteelliseksi ja Hermanni livahti selän taakse ja siitä neloshypyn väärästä suunnasta. Pari muutakin hylkäyksen arvoista lipsahdusta mahtui vielä tälle vuoden viimeiselle radalle, mutta jääpä taas ensi vuodelle parannettavaa :P



Viimeiset kolme kuukautta on ollut ihan huikeeta nollailottelua Hermannin kanssa ja se pitkään odottamani asioiden paikoilleen loksahdus on viimein tapahtunut. Virheitäkin on tehty, mutta nyt on oma mieli hyvä ja tekeminen tuntuu helpolta! Sitä ihan ihmettelee jo, että miten se nollan tekeminen olikin niin vaikeeta vielä vähän aikaa sitten? Olen valtavan kiitollinen meidän uudelle valmentajalle Pirttikosken Reetalle, joka heti ensimmäisistä treeneistä alkaen sai palaset mun päässä oikeille paikoilleen. Me ollaan onnistuttu treeneissä ja me ollaan onnistuttu kisoissa ihan vaan siks, että oon saanut positiivista palautetta meitä koutsaavalta ihmiseltä ja alkanut itsekin taas uskoa siihen että me osataan. Ja koska MÄ luotan meihin koirakkona, voi Hermannikin luottaa muhun ja se sitten näkyy tuloksissa saakka.
Ihan superhypermegamahtava fiilis ja on ilo laittaa tänne ylös, että vähän reilun kolmen kuukauden aikana on käyty yhdeksät kisat, joista kaikista on saatu yks tai kaks nollaa. Nollia keräänty yhteensä 14 ja niistä vain neljä on hyppisnollia. Tuplanollia tehtiin tosiaan se neljä myös! Nollien kerääntymisen myötä on saaatu myös meidän rankingsijoitus nousemaan kivasti, niinpä todelliseksi tavoitteeksi on noussut myös kevään halli-SMiin osallistuminen. Ihan vielä ei pisteitä ole tarpeeksi varmaan osallistumispaikkaan, mutta alkuvuodesta jatketaan taas kisaamista ja toivotaan että tämä nollatahti jatkuu edelleen!

Lempäälässä

Maanantaina käytiin Lempäälässä Mäkelän Markon valmennuksessa ja eilen ajeltiin samaan paikkaan kisaamaan kolme agirataa. Valmennus oli Markon tyyliin jälleen kerran vauhdikas maustettuna muutamilla kiperimmillä kohdilla. Hermanni kulki hyvin ja onnistuttiin välttämään ansat aikas hyvin. Ainoastaan hallin lämmitin sai pojan kuupan sekaisin, mutta kun ei oltu ihan puhaltimen läheisyydessä sen puhaltaessa, pystyi ipana tekemään töitäkin.
Kisoissa lämmitin ei onneksi puhalla radoille vaan puhallus jää odottelualueelle, niin ei tarvinnu munkaan stressata tuleeko mistään mitään. Tarjolla olisi ollut neljä rataa, mutta hyppärille ei Miian kanssa kumpikaan ilmottauduttu.
Aloitettiin Nybergin Johannan radalla. Kivan oloinen virtaava rata, mutta ennen Aata olevalla hypyllä Hermannin nenä jämähti maahan ja tahittiin siinä kahden kiellon arvoisesti ennenkuin päästiin jatkamaan matkaa. Muuten ihan ok rata, mitä nyt ei ihan täysillä paineltu. Kepeille haki hyvin ja puomin kontaktiltakaan ei virhettä annettu. Tuloksella 14,20 sijalla 3. :P



Toka rata oli Laitisen Arton käsialaa ja näytti radanreunalle aika kinkkiseltä. Lähinnä kepeillevienti aiheutti pohdittavaa... Kepit oli puomin ja Aan välissä niin, että puomi oli hyvin tyrkyllä. Se nyt sattuneesta syystä on meille aika vetovoimainen este :P Tutustumisessa päätin, että on päästävä keppien oikealle puolelle ja selvitettävä keppejä ennen oleva hyppy persjätöllä. Onneksi Hermanni irtoaa hyvin, niin putkeen lähetyksessä ei pitäisi olla ongelmaa. Ellei sitten alkaisi taas haistella.
Tehdessä rata alkoikin tuntua ihan tehtävissä olevalta ja niin me tärskäytettiin NOLLALLA maaliin. Kepeillä meinasin unohtaa radan, mutta ohjasin onneksi sitten oikein muurille, enkä vienyt väärälle hypylle. Puomilta ei saatu taaskaan virhettä. Olipas kivaa selvittää sellainen rata puhtaasti, mille keksi useamman vaaranpaikan ennakkoon. Etenemä 4,15 ja sija 4.



Kolmas rata oli jälleen Johannan käsialaa. Tässä oli suoraviivainen profiili, mutta niin, että hypyt oli suurimmaksi osaksi poikittain. Eniten arvelutti puomilta seuraavaan putkeen vienti ja suoran putken jälkeen hypylle 15 vienti. Puomilla pelkäsin, että vedän itse liikaa sivuun kohti putkea ja loikkaa mun mukaan sivuun, mutta radalla se ratkesi niin, että ehdin tehdä persjätön puomille ja sain siitä työnnettyä putkeen. Tuon suoran putken jälkeen jouduin vähän onkimaan Hermannia, kun meinasi ajautua seuraavan hypyn ohi. Ehdin tehdä korjausliikkeet kuitenkin ajoissa, eikä saatu virhettä. Sitten oli vuorossa tuo toinen miettimistä aiheuttanut kohta. Se meni kuitenkin hienosti viskillä (niitä en kovin kauheasti käytä) ja loppu menikin sitten jo perustekemisellä. Tältäkin radalta siis NOLLA! Taas tuli tehtyä TUPLA, ja ihan noin vaan :) Kolmas tupla tälle kaudelle ja seitsemännet kisat peräkkäin, kun kirjaan on tullut täytettä :) Tässähän alkaa jo ihmetellä, että miten se nollien teko aiemmin oli niin vaikeeta :P Ei vaan, on ihanaa päästä vihdoin nauttimaan siitä, että me osataan YHDESSÄ! Tältä viimeiseltä radalta ei ole videomateriaalia.

Kun pää ei jumita

Viime sunnuntaina lähdin Ylöjärvelle Hermannin kanssa kisaamaan. Tällä kertaa ei ollut matkaseuraa, mutta onneksi matkakaan ei ole kauhean pitkä.
Kolme starttia, kaikilla tuomarina Jari Helin.
Hyppärillä aloitettiin. Olikin oikein kunnon juoksurata! Aika simppeli, mutta kiva aloittaa päivä helpolla radalla. Tehtiin NOLLA! Ei mikään itsestäänselvyys meille helpollakaan pätkällä. Mutta nyt on oma pää hyvässä kuosissa ja ilmeisesti oon saanut päälle positiivisen noidankehän, jossa onnistumiset tuottaa lisää onnistumisia. Ihanaa, sitä negatiivista kierrettä kestikin ihan liian kauan!



B-agilityradalle siis hyvillä mielin, sillä hyppärin etenemäkin oli mukava 4,45 m/s. Kerran kävi nenä maassa ja yksi kaarros oli vähän kalastelua, vielä sujuvammalla menolla oltais siis saatu tuotakin parempi etenemä :)
Tällä B-radallakin oli ihan kiva vauhti ja varmaa tekemistä. Yksi mistä olin vähän yllättynytkin, oli keppien onnistumiset tällä ja edellisellä radalla. Oli nimittäin kahden ratahenkilön jalat siinä n. metrin päässä kepeistä keskipaikeilla. Ja jätkä vaan posotti menemään, eikä tietoakaan häiriintymisestä! Tehtiin TAAS NOLLA! Huikeeta!



Kolmanelle radalle entistäkin paremmalla fiiliksellä! Tämäkin oli hyvä, mutta yhden putken väärä pää veti sisäänsä, eli hylky. Mielestäni olin oikeaan päähän ohjaamassa, mutta kun tätä ei ole videolla, niin varma en voi olla. Eipä silti haittaa, TUPLA ja yks hylky on meiltä kova saavutus.
Mutta on tämä jännää, kun Porissa alkoi onnistumiset, on siitä lähtien kaikista kisoista saatu myös kirjaan täytettä. Kahden kuukauden aikana on tehty yhdeksän nollaa, kun aiemmin niitä onnistuttiin tekemään yks silloin ja toinen tällöin.

Mä niin nautin tästä nyt!