Loppiaisena neljä starttia Eurajoella, kaikilla radoilla tuomarina Jouni Kautto. Vähän erilaisia ratoja, mutta oikein mukavia, joilla pääsi omia ohjauksiakin vähän testailemaan :)
Aloitettiin hyppyradalla C. Tällä mietin miten kepeillevientiä, ja olikin radalle lähtiessä fiilis, että katotaan kuinka käy, No, en ehtinyt. Nopeemmin olisi pitänyt juosta. Hermanni kakkosväliin ja siinä sitten vielä muuta häsläystä virheen jälkeen. Loppuradalla irtosi vielä liian hyvin lähtöhypylle, joten hylkäys tältä radalta.
Sitten agiradalle A. Nyt meni heti alusta alkaen omat pasmat sekaisin, kun lähtö oli niin, että odottelevat koirat olivat kovin lähellä paikkaa johon jätin Hermannin odottamaan ja siellä vuoroaan odottavien joukossa yksi uros, jota Hermanni ei voi sietää. Väliaidasta näkyi vielä läpi, joten mua vähän jänskätti jättää Hermanni siihen, kun en tiennyt mihin päin ampasee.. No radalle oli lähdössä ihan kiltisti, mutta mä jätin sitten kolmoshypyn ohjaamatta ja siitä kielto heti kärkeen. Aan jälkeiset persjätöt survoin väkisin ja koirakin tuli hienosti mukana, vaikka mulla ei ehkä ihan paras kontakti siihen ollut.. :P Puomin jälkeen ei sitten irronnutkaan putkeen vaan lähti mun mukaan ja hyppäs muurin. Eli hylky jälleen.
Agirata B. Nyt päätin kokeilla keppien jälkeiseen elämään leijeröintiä, kun oltiin jo hylkyputkessa... Mutta kokeilu todella kannatti, Hermanni meni hienosti, eikä epäröinyt suorittaa hommiaan musta kauempana. Sehän osaa nämä kyllä treeneissä, ja olikin mahtavaa huomata, että nyt on saatu siirrettyä itsenäistä tekemistä myös kisailmapiiriin! Tämä rata meni muutenkin hyvin, mutta ihan lopussa muutin ohjaussuunnitelmaa ja se kostautui aan alastulovirheenä... Olis vaan pitänyt tehdä alkuperäissuunnitelman mukaan ja olla lähempänä aata, niin virheeltä olis todennäköisesti vältytty. Mutta kokonaisuutena olin rataan tyytyväinen. Kannattaa näköjään kokeilla niitä einiinvarmojakin ohjauksia :)
Sitten vielä hyppyradalle D. Nytkin päätin kokeilla, että kuinka hyvin saan Hermannin irtoamaan hypylle putken taakse heti alkuradalla. Ja irtoshan se, komeesti ja helposti. Mitään virheitä ei radalle sattunut, joten nollamerkintä kirjaan! Vauhti ei ihan päätä huimannut, mutta nolla kuitenkin. Eli nollaputkessa jatkettiin vielä, vaikka ensin näytti siltä, ettei näistä kisoista nollia saada.
Eurajoen kisojen jälkeen heti seuraavana viikonloppuna suunnattiin Ylöjärvelle. Siellä tuomarina Asko Jokinen. Jos tuloksia katselee, niin ei ilmeisesti ihan helppoja ratoja olleet...
Aloitettiin hyppärillä. Osallistujia oli 20 ja lähdin Hermannin kanssa seitsemäntenä. Meitä ennen oli kaikki minit hyllyttäneet, eikä muissakaan kokoluokissa oltu paljon puhtaita tuloksia tehty. Mutta mepä tehtiin! Vieläpä sellainen suoritus, että mitään en tekisi toisin :) Hermannilla oli ihan älyttömän hyvät linjat, ei mitään ylimääräistä eli ilmeisesti ohjauskin osui nappiin! Mahtava fiilis!! Tämä suoritus kruunattiin vieläpä Sert-Hlla! Toisiksi sijoituttiin, meidän jälkeen startannut sheltti oli meitä pari sekuntia nopeampi, mutta meille se serti siirtyi, kun osallistujia oli kerrankin tarpeeksi! Muita nollia ei mineissä tehtykään, joten hieno onnistumisen kokemus saatiin heti alkuun :) Rankingpisteitäkin ropisi ihan kivasti, joten parannusta rankingsijoitukseenkin saatiin :)
B-radalla mä vissiin onnenhuumassa unohdin radan :P Hetkellisesti unohtu, mitä olin tekemässä. Sain siinä vielä korjattua niin ettei virhettä, mutta kesti vielä hetken saada pää toimimaan, niin ohjaus oli sen verran huonoa, että Hermanni irtosi väärässä paikassa putkeen, joten hyl. Nauratti kyllä tämän radan jälkeen oma tohelointi :D
Viimeiselle radalle lähti jo vähän väsyneen oloinen koira. Kisat käytiin rata kerrallaan kaikki kokoluokat peräkkäin, joten odottelua oli aika paljon ja päivä sitä myöden pitkä. Väsymyksen huomasi esim. siinä, että keinun jälkeen ei enää irronnutkaan hypylle, siitä kielto. Heti perään puomilta kontaktivirhe. Eli kympillä selvittiin maaliin tällä radalla.
Vuosi aloitettiin siis nollaputkessa pysyen ja jälleen yhtä askelta lähempänä ollaan Hyppyvalion titteliäkin! Se viimeinen serti kun saa tulla koska vaaan :) Mitenkään hampaat irvessä ei sitä puuttuvaa lähdetä jahtaamaan, vaan se tulee jos on tullakseen. Hyppysertit eivät ole meille mitään helppoja saavuttaa, kun aina on niitä nopeampia kisoissa mukana, mutta jos niitä on jo kaks, niin mikseipä se kolmaskin voisi kohdalle osua!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti