Itseasiassa kahdet viimeiset tässä samassa päivityksessä.
2.12. kisattiin neljän startin verran Eurajoella, tuomarina Henri Luomala.
Aloitettiin hyppärillä. Tutustumisessa oli sellainen tunne, että ei oo meidän rata ollenkaan. Ansaputkia oli useampi, mutta yritin ajatella, että saan Hermannin ohjattua oikeisiin paikkoihin. Lähdettiin alkupäässä, niin selvisi nopeasti, että tällaisella einiinmeidäntuntuisella- radallakin osataan toimia, sillä päästiin nollalla maaliin :) Ennen keppejä oli lipsahtamassa putkeen, mutta karjumalla vältettiin virhe :P Sijoitus oli 3.
Sitten agiradoille. Tällä toisella radalla päätin puomin jälkeen kokeilla kuinka viskileikkaus sujuisi, vaikka en sitä juurikaan käytä. Kohta meni omasta mielesta todella hienosti. Koira meni juuri niinkuin suunnittelin ja selvitettiin radan vaikein kohta kunnialla. JEE! Tälläkin radalla saatiin jälleen nollamerkintä kirjaan, taisi olla neljäs tupla. Vähänkö mahtavaa! Sijoitus 2.
Kolmannella radalla tiesin jo tutustumisessa, että kepeillemeno tulisi olemaan meille hankala ja todennäköisesti Hermanni menisi kakkosväliin...
No niinhän siinä kävi ja sitä ennen loikkasi puomin kontaktin ja sen jälkeen tippui vielä yksi rima. Eli virheitä 15, silti sijoitus 3. :D
Neljännelle radalle lähtiessä oli aavistuksen jo keskittymiskyky herpaantunut. Keräiltiin muutama kielto, vaikka ensimmäisestä kiepsahduksesta ei tuomari mitään tuominnutkaan. Radan loppupään ohjauskokeilu ei toiminut enää tässä vaiheessa päivää, joten sieltä kerättiin kymppi ja vähän yliaikaa.. Viimeisellä radalla oli enää kolme miniä, joten me oltiin sijalla 2. tällä suorituksella.
Kaikilta neljältä radalta käytiin siis pokkailemassa palkintoja sijoilla 3. 2. 3. 2. Seuraavat raumalaisten järjestämät kisat päästään siis puoleen hintaan, kun saatiin puolikkaita starttilahjakortteja kotiin viemisiksi kahden kokonaisen startin verran. Kivaa!
Vuoden viimeiset kisat käytiin sitten 8.12. Seinäjoella. Kolmen startin verran tällä kertaa. Tuomarina Marja Lahikainen.
Heti eka radalta tehtiin nolla! Meno tuntui sujuvalta ja kerrankin tuntui, että osasin rytmittää ohjauksen niin, etten muninut väärissä paikoissa. Koko radan ajan pystyin kertomaan koiralle jo edellistä tehtävää suorittaessa, minne suraavaksi suunnataan. Tuntui tosi hyvältä!
Toka rata tuntui vielä paremmalta. Samasta syystä kuin edellinen, vaikka yksi kielto kerättiinkin. Siinä olis ihan pieni hetki pitänyt odottaa koiran lukitsemista hypylle, mutta vähän hätäilin.
Hyppäri aiheuttikin sitten kisaajien keskuudessa pohdintaa, että kuinka alku olisi paras suorittaa... Mielestäni löysin meille sopivan ratkaisun, mutta toteutus ei sitten mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Kolmosesteellä jäi haltuunotto puutteelliseksi ja Hermanni livahti selän taakse ja siitä neloshypyn väärästä suunnasta. Pari muutakin hylkäyksen arvoista lipsahdusta mahtui vielä tälle vuoden viimeiselle radalle, mutta jääpä taas ensi vuodelle parannettavaa :P
Viimeiset kolme kuukautta on ollut ihan huikeeta nollailottelua Hermannin kanssa ja se pitkään odottamani asioiden paikoilleen loksahdus on viimein tapahtunut. Virheitäkin on tehty, mutta nyt on oma mieli hyvä ja tekeminen tuntuu helpolta! Sitä ihan ihmettelee jo, että miten se nollan tekeminen olikin niin vaikeeta vielä vähän aikaa sitten? Olen valtavan kiitollinen meidän uudelle valmentajalle Pirttikosken Reetalle, joka heti ensimmäisistä treeneistä alkaen sai palaset mun päässä oikeille paikoilleen. Me ollaan onnistuttu treeneissä ja me ollaan onnistuttu kisoissa ihan vaan siks, että oon saanut positiivista palautetta meitä koutsaavalta ihmiseltä ja alkanut itsekin taas uskoa siihen että me osataan. Ja koska MÄ luotan meihin koirakkona, voi Hermannikin luottaa muhun ja se sitten näkyy tuloksissa saakka.
Ihan superhypermegamahtava fiilis ja on ilo laittaa tänne ylös, että vähän reilun kolmen kuukauden aikana on käyty yhdeksät kisat, joista kaikista on saatu yks tai kaks nollaa. Nollia keräänty yhteensä 14 ja niistä vain neljä on hyppisnollia. Tuplanollia tehtiin tosiaan se neljä myös! Nollien kerääntymisen myötä on saaatu myös meidän rankingsijoitus nousemaan kivasti, niinpä todelliseksi tavoitteeksi on noussut myös kevään halli-SMiin osallistuminen. Ihan vielä ei pisteitä ole tarpeeksi varmaan osallistumispaikkaan, mutta alkuvuodesta jatketaan taas kisaamista ja toivotaan että tämä nollatahti jatkuu edelleen!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti