Huomispäivän Grand Old Lady

Tässä viikolla Olgan huomista syntymäpäivää miettiessä tulin ajatelleeksi, että koskaan ei Olgaa voisi sanoa mummukoiraksi, niin kuin vanhenevia koiria tavataan nimittää. Ei, Olgan persoonaan sopisi Madame tai Grand Old Lady.

Huomenna tuo mun kaikkeni täyttää yhdeksän vuotta! Tänään on vietetty kiva ilta leikkien, lenkkeillen ja herkutellen. Huominen varsinainen "lahja" ei nimittäin ole välttämättä ihan heti mieleen :) Kuviakin otettiin takkuturkista. Korvakarvat on harvenneet ja harmaa värikin muuttunut vaaleammaksi, mutta kaunis se on aina vaan. Todennäköisesti mä näen Olgan eri tavalla kuin muut, koska se on niin äärettömän rakas! Mun kaikkeni!

Haaveista totta, osa1

Meidän seura (varsinkin agilityharrastajat) on vuosikausia haaveillut uudesta talviharjoittelupaikasta, koska vanha on ollut suorastaan hengenvaarallinen keskellä kenttää olevine tolppineen ja vuotavine kattoineen. Pohja on ollut muhkurainen, paikoin pehmeä ja paikoin kivikova ja talvella vesikeleillä sisään satanut vesi on jäätynyt pakkasella isoiksi jääalueiksi. Mutta jos on mielinyt talvella treenata, ei muutakaan ole ollut tarjolla. Toki sieltä on ponnistettu näinkin pitkälle, mutta kivaa siellä ei ole ollut treenata. Aika paljon on saanut käyttää luovuutta, että on saanut ryhmäläisille rakennettua edes jonkinlaisia treenejä, siltikin on tarvinnut varoittaa, että älkää juosko päin tolppaa. Kai siinä joku kolmas silmä on kehittynyt, samalla kun ohjaat ja katsot koiraa vielä havainnoit tolppien sijainnin.

Mutta nyt saadaan jättää hyvästit tuolle jo parhaimmat päivänsä nähneelle vanhalle maneesille, sillä seura on vuokrannut hallin käyttöömme. Halliin asennettiin hiekkatekonurmi ja "muutamia" iltoja siellä on tehty talkoohommia, että saatiin paikat kuntoon tämän viikonlopun avajaistapahtumia varten.
Eilen järjestettiin epäviralliset agilitykilpailut ja osallistujia olikin mukavasti, vaikka lähipaikkakunnilla oli päällekkäisiä tapahtumia.

Halli avattiin virallisesti nauhan leikkaamisella:

Porukkaa oli mukavasti paikalla "ihmettä" seuraamassa

Lupauduin tuomaroimaan rimattoman putkiluokan sekä möllit ja aitiopaikalta sainkin seurata koirien ja ohjaajien riemua uudessa hienossa hallissa.

Putkiluokka valmiina alkamaan

Kisaavat tuomaroi Miia ja tuomarinsihteerin virasta hilpaisin osallistumaan Sakarin ja Hipun kanssa. Molemmille hylky. Ei ehkä keskittyminen ollut kummallakaan parhaimmillaan, kun odottivat autossa ja sitten vaan äkkiä radalle ja itse kipaisin takaisin hommiin. Taina hoiti lämmittelyt kyllä, ettei kummankaan tarvinnut kylmiltään rataa vetäistä.

Tänään oli vuorossa möllitoko ja mätsäri. Sakarin kanssa käytiin kehässä pyörähtämässä ja ei turhaan ollenkaan. Joku luontainen charmi tuolla jätkällä on. Ensin saatiin punainen nauha ja lopulta oltiin pienten punaisten 2. Ihan huippua! Ja mikä parasta se suoriutuu esiintymisestä ihan itse, ei paljon tarvi asetella eikä korjailla :)

Nyt sitten harrastaminen jatkuu hienoissa uusissa puitteissa, kyllä meidän kelpaa!

Niputettuna

Viime viikon sunnuntaina järjestettiin Gööttien erikoisnäyttely Lempäälässä ja vein Sakarin Teinin Pekan arvosteltavaksi. Taina lähti reissuun kaveriksi. Oli kiva seurata gööttien monimuotoisuutta ja tavata tuttuja. Järjestelyt toimivat hienosti ja näyttelyssä oli hieno tunnelma, aurinkokin helli. Kaiken kruunasi vielä se, että Sakari on niin helppo reissukaveri! Ei tarvitse jännittää, kuinka se asioihin suhtautuu, kun se on rento ja lunki kaveri, joka osaa käyttäytyä . Avourosten kehässä oltiin kahden pörräävän pojan välissä, mutta Sakari ei pöhinöihin mukaan lähtenyt, vaan keskittyi hienosti esiintymiseen :)

Tuomari antoi meille ERIn ja hyvän arvostelun, joka kuuluu näin:

Keskikokoa hieman kookkaampi uros, jolla hyvä sukupuolileima ja sopiva raajakorkeus. Hyvä uroksen pää, kaunis kaula. Hieman pysty olkavarsi. Hyvä rakenne takana. Hyvälaatuinen kesäturkki. Mukava käytös.

Aina jaksan kummastella kuinka hyvin tuo osaa esiintyä. Handlerin hommat kun ei itselle ole sitä vahvinta alaa ja näyttelyissä liikutaan jo siellä mukavuusalueen ulkopuolella.

Ja koska Lempäälässä oltiin ja Päiville sopi, niin poikettiin pentujakin katsomassa. Ensimmäisenä kaikista pennuista luokseni tuli -kuinkas ollakaan- mun Hermanni. Kun viikon aikana oli jo itselle vahvistunut, että kyllä se ykkösHermanni on mua varten. Ja se viettikin suurimman osan ajasta mun ja Tainan kanssa. Leikki ja touhusi, puri käsiä ja oli suloinen <3 . Kamera lauloi jälleen, tässä muutama otos:

Tänään oli vuorossa agilityn Satakunnan piirinmestaruuskilpailut Raumalla. Sinne siis. Sakarin ilmoitin kaikkiin kolmeen starttiin, joista kaksi ekaa oli piirinmestaruuskisan radat Jari Suomalaisen tuomaroimana ja kolmas Petteri Kermisen agirata. Heti hyppäriltä otettiin hylky, kun keppien jälkeen olleen hypyn ohjasin vähän huonosti. Piti mennä suoraan ja Sakari luki ohjauksen takaakierroksi. Meillä ei siis ollut tänäkään vuonna asiaa piirinmestaruustaistoon. Rata oli helppo ja suoraviivainen ja videolta laskin että taidettiin tehdä meidän etenemäenkka! Jotain 4,2 ja 4,3 välissä :D
Toka rata oli kiva, haastetta, mutta ei koiralle ikäviä sinkoiluja paikasta toiseen. Ennen rataantutustumista päälle tuli niin rankka ukkoskuuro, että odotettiin hetki. Kenttä oli alkupään startatessa vielä melkoisilla lätäköillä ja sadekin jatkui perussateena. Mietin että kuinkakohan käy, kun ei sadekeli ole niitä Sakarin mieluisimpia. Mutta ei se mitään sateesta välittänyt. Mennä paineli hyvän radan, puomin alastuloa lukuun ottamatta. Sieltä loikkasi, kun ilmeisesti menin loppusuoraa liian lujaa karkuun. Aika olisi nollaan riittänyt hyvin. Pöh! Tätä rataa ei ole videollakaan sateen takia.
Kolmas rata oli siis Petterin käsialaa ja sellainen kiva mentävä. Ja nollahan sieltä tehtiin, tosin juuri ja juuri, tulos oli -0,04.
Merkintä kisakirjaan kuitenkin. Tupla jäi puomin kontaktin päähän, mutta kohta alkaa hallikausi, jos sitten saataisiin taas vauhtiakin lisää ja osattaisiin onnistua kahdella radalla peräjälkeen :)

2/3 starteista videomateriaalina, keskimmäistä ei kuvattu sateen vuoksi. Noissa videoissa ei kyllä ole sateesta tietoakaan, mutta kyllä sitä vettäkin tuli :)

Merkit kohdallaan

Kevään ja alkukesän aikana olen miettinyt yhtä isoa päätöstä. Pyöritellyt ajatusta ja päättänyt toteuttaa sen. Sekavin tuntein odottanut merkkiä siitä, onko ratkaisu oikea. Ja onhan se! Vaikka äitini hokee toistuvasti, että olen hullu, niin voin todeta jälleen, että näin sen kuuluu mennä.

Meille tulee pentu!

Alkukeväästä huomasin Männistön Päivin suunnittelevan minua kiinnostavaa pentuetta. Varovasti laitoin kyselyä, että onko urosjonossa jo monta. Ei ollut, olin ensimmäinen :) Narttuja kyllä oli jo kyselty. Sitten piti odottaa ja vähän jännittääkin. Sujuuko astutus, tuleeko narttu tiineeksi, syntyvätkö pennut elävinä, syntyykö poikia..? Viime kesän jälkeen en missään vaiheessa uskaltanut iloita tai odottaa luottavaisena. Koko ajan oli mielessä, mitä kaikkea voi sattua.
Sutun laskettu aika alkoi lähestyä ja kaikki oli mennyt hyvin. Näin unta pennuista 6.7. välisenä yönä ja jännitin oliko tämä samanlainen enneuni, kuin mitä olin Olgasta ja Sakarista nähnyt niiden syntymäöinä. Ei uutisia pentujen syntymästä.
Kunnes 8.7. ne syntyivät, tosin iltapäivällä, eli en olisi voinut syntymähetkellä unta nähdäkään :) Pentueessa on seitsemän jäsentä, viisi tyttöä ja kaksi poikaa. Eli tuli ihan valinnanvaraakin :)

Viime sunnuntaina kävin äidin kanssa katsomassa pentuja. Ensimmäisenä luokseni tuli toinen pojista, hyvä merkki! Mutta sen ratkaisevan merkin sain, kun Päivi kertoi, että hänen nuorempi poikansa oli nimennyt molemmat pojat Hermanniksi. Sama nimi, jota olin pennulle itse ajatellut kutsumanimeksi! Pienempi on Hermanni ykkönen ja isompi Hermanni kakkonen. Ja jompikumpi tulee meille muutaman viikon päästä!

Hermanni 1

Hermanni 2

Poria kerrakseen

Viime sunnuntaina lähdettiin Tainan ja koirien kanssa hellepäivän viettoon Poriin Yyterin koirarannalle. Ja kylläpäs se olikin hieno paikka, ei ole ennen tullut käytyä, vaikka se tuossa melkein vieressä onkin. Hippu ja Sakari eivät meinanneet nahoissaan pysyä kun näkivät veden. Olga selvästi nautti myös, kun pääsi kesäretkelle mukaan.

Hippu ja Sakari saivat olla vapaana koko retken ajan, sillä vaikka paikalla oli muitakin koiriensa kanssa, ei tilasta ollut pulaa ja saivat painella pitkin rantaa ja meressä. Ja kyllä ne painelivatkin. Olga oli juoksuvyössä, mutta kovin rauhallisesti se käyttäytyi, eikä muiden läsnäolosta välittänyt.

Sakari ui ja ui ja ui. Se joutui uimaan jo silloin kun tytöt vielä kahlasivat, kun ei jaloissa mitta riittänyt. Ranta on matala ja syvenee vähitellen pitkällä matkalla. Sakari on hyvä uimari, mutta muutaman kerran noukin sen vedestä hetkeksi syliin lepäämään, kun ei tänä kesänä ole ehditty uimakestävyyttä kasvattamaan. Pienen lepohetken jälkeen se kyllä jaksoi taas jatkaa, onhan sillä muuten hyvä kunto.

Olga nautti veden viilentävästä vaikutuksesta ja kahlaili mielellään mun rinnalla. Muutamia kertoja käytiin sen verran syvällä, että neitikin ui. Kahlailu on kuitenkin huomattavasti mukavampaa, Olga haluaa selvästi tuntea maan jalkojensa alla :)

Hippu juoksi, pomppi ja ui. Haki lelua ja nautti!

Oli kyllä niin kiva ja rentouttava kesäretki, että pitää ottaa uusiks joskus!

Keskiviikkona ajelin Sakarin kanssa tuomaroimaan Pahan epiksiin mölliluokkia. Ennen kisojen alkua tein Sakarin kanssa möllien hyppärin pieneksi treeniksi. Tarkoitus oli kisata kisaavissa, mutta ukkonen sotki suunnitelmat. Möllit ehtvät mennä hyppyradan ja agirata ehdittiin tehdä valmiiksi, kun alkoi jytistä ja sataa. Päällä paukkui kunnolla ja koska kenttä on metsän keskellä päätettiin kisat keskeyttää. Pahimman myräkän jälkeen menin valmiin radan vielä Sakarin kanssa ja lähdimme ajelemaan kotiin. Mitä lähemmäksi kotia pääsimme, sitä enemmän taivaalla leiskui. Onneksi suuremmilta tuhoilta kuitenkin vältyttiin!

Eilisen vietin koko päivän jälleen Porissa Wecan kisoissa. Aamulla kisasi omista ryhmäläisistä ykkösissä Jaana Saimin ja Vilma Messin kanssa, kakkosissa Josefiina Nalan ja Jaana Maisan kanssa. Hienoa oli seurata taas näitten taitavien menoa. B-radalta Jaanalle ja Saimille voitto yliaikavitosella ja Vilmalle ja Messille nollavoitto ja samalla ensimmäinen LUVA! Tällä radalla Messillä oli aivan mahtava keinusuoritus, joka jo olisi ollut tuuletuksen paikka. Kakkosluokkalaiset eivät tällä kertaa saaneet nollia tai palkintosijoja, mutta hienoa menoa oli molemmilla!
Iltapäivällä sitten oli oma vuoro. Kentälle paahtoi aurinko ja kuuma oli. Koirien olo oli autossa siedettävä kun oli kaikki luukut auki ja ikkunat peitetty peitoilla. Kisapaikalla parveili kuitenkin paljon ampiaisia ja kuulemmma suurin osa talkooväestä joutui niiden pistämäksikin. Sakarin keskittymiseen pörriäiset vaikuttivat todella paljon. Se jahtasi kaikkea lentävää eikä oikein sitten ollut radallakaan täysillä mukana. Radat olivat Heidi Viitaniemen käsialaa, molemmat 180 m pitkät ja hyvin epäloogiset, niin kuin keväällä Sastamalassakin. Eli ei ihan hellekeliin sopivat. Eka radalla Sakari tuli kesken puomilta pois ja livahti sitten väärään putkeenkin, joten HYL. Hipulle hylky myös, ensin oli vaikeuksia keppien aloituksessa ja sitten jäi yksi hyppy väliin, kun lähdin edelle ottamaan etumatkaa loppusuoraa varten.

Toka rata oli edellistäkin kaoottisempi :(
Sakarille kuitenkin vain yksi rima alas ja reilu kolme sekuntia yliaikaa. Eli ihan hyvin olosuhteisiin nähden. Ja kun se lähtöviivalla vielä kyttäsi niitä ötököitäkin. Hipulle luulin tulleen kympin kun keppien aloituksessa tahittiin taas ja yksi rima tuli alas. Ilmeisesti kepeiltä tuli kaksi kieltoa, kun lapussa oli 15 virheitä. Aikaakin paloi, kun alkupuolella rataa Hippu oli hidas ja kepeillä paloi aikaa myös.
Luulen että tämä tuomari menee mulla boikottiin. Ei sen takia että radat ovat vaikeita, vaan siksi, että ne eivät ole koiran fysiikalle enää mukavia. Vaikean radan voi rakentaa muullakin tavalla, kuin että sinkoillaan sinne ja tänne ja koirat joutuvat tekemään rajuja käännöksiä selvitäkseen radasta.

Pitsit hulmuten

Niin se vain kesäteatterin esitykset saatiin tältä kesää esitettyä ja paluu normaaliin elämään koitti vihdoin :) Sakarin ja Hipun ilmoitin Agipitsi-kisoihin Raumalle, että saadaan SM-nollajahti Oulun kisoja varten aloitettua :D . Ei vaan, ihan kisaamisen ilosta oltiin menossa. Molemmat ilmoitin kahteen starttiin, kolme olisi ollut tarjolla. Sakari molemmille agiradoille ja Hipulle agi- ja hyppyradat.
Sakari aloitti Kermisen Petterin tuomaroimalla agiradalla. Sää oli helteinen ja kiva tuomari jätti rimat kolmeenkymppiin ja ihanneaikakin oli laskettu löysällä etenemällä. Ja sehän sopii meille. Sakarilla tosin oli virtaskaa reippaanlaisesti ja helteestä huolimatta se pinkoi ekan radan 3,65 etenemällä ja ihanneaika alittui jopa kolme sekuntia. Eka ja vika rima tippuivat, mutta ohjaukset sujuivat kohtalaisen hyvin. Aloitettiin siis mukavasti tauon jälkeen 10 tuloksella :) Siinä ohjaajan farkkuhameen helmat paukkuivat, kun päällä oli kisojen teeman mukaisesti vähän erilainen kisa-asu pitseineen kaikkineen :D



Hipun eka rata olikin heti kohta Sakarin ekan radan jälkeen, mutta hyvin ehdin tutustumaan ja keskittymäänkin. Radan aluksi oli koko kentän mittainen alkusuora, jonka kaksi viimeistä estettä olivat puomi ja mutkaputki, yhdistelmä, jolla yleensä Hipun kanssa tulee puomin alastulovitonen. Vaan eipä tullut nyt, vaikka vauhtia olikin puomin alastulolle tultaessa. Jeee! Hipa on edistynyt tässäkin. Kepeillemenon sössin itse ja se keppien oikea väli ei sen jälkeen meinannut millään löytyä. Hylky saatiin kun Hippu pujotteli takaisinpäin monta väliä. Sitten kun saatiin kepit sujumaan, meni pätkä taas hyvin, yksi väärä putken pää löytyi matkalta. Mutta kaikenkaikkiaan hyvää menoa. Hipun vauhdista saatiin tutuilta kommenttia radan jälkeen, että kyllä sillä sitä riittääkin.



Seuraavaksi päästiin kirmaamaan sama rata Sakarin kanssa. Jälleen ihan hyvä vauhti pojalla, tällä etenemä 3,54. Saisi se tietysti lujempaakin mennä, mutta keliin nähden hyvä etenemä tämäkin. Pohja oli melko kuoppainen ja pehmeä kivituhka, joten silläkin lienee osuutta. Pääasia oli oikeanlainen tekemisen meininki ja riemukas ilme! Hyvä rata kaiken kaikkiaan ja maalissa tuuletin nollaa, mutta sitten kun laitoin koiraa hihnaan huomasin, että viimeistä rimaa korjattiin takaisin paikalleen. Eli vitonen, ei huono. Ohjaukset toimi ja koira teki hyvin töitä. Jäähdyttelylenkiltä palatessa Miia tuli kertomaan, että meille oli korjattu tuloksiin 0! Aika alittui 1,4 sekuntia ja ilmeisesti rima oli ollut huonosti kannattimilla tai jotain, koska sen tippuminen pyyhittiin virheistä pois :) Eli SM-nollatili aukesi sittenkin :D



Viimeiseksi oli Hipun vuoro startata hyppärille. Sillä oli haastava kepeillevienti ja epäilin etten Hippua saa sitä menemään oikein. Lämppäesteillä kepittelin Hipun kanssa vähän vaihtelevalla menestyksellä ennen starttia. Mutta mitä kummaa, Hippu meni täydellisesti radan vaikeimman kohdan. Ikävä kyllä rata tyssäsi putken jälkeen olleelle okserille, kun Hippu mukelsi turvalleen pahan näköisesti :( Keskeytin radan ja tutkin koiran. Suu oli täynnä hiekkaa ja huulessa peni nirhama. Saatiin Miian kanssa huuhdeltua hiekat ja veri pois, eikä muita vaurioita onneksi näkynyt. Okserin etummainen rima oli reilusti takimmaista alempana, eikä Hippu ilmeisesti ehtinyt havaita takimmaista rimaa, koska hyppäsi liian matalalta ja meni siksi nurin. Onneksi säästyttiin isommilta vammoilta. Ja Hippu teki rataa siihen saakka todella hienosti, vaikka keppien jälkeen vähän meinasikin lipsahtaa putkeen ennen hyppyä.



Olipa kiva taas kisata pitkästä aikaa! Kalenterissa onkin jo taas merkintöjä tulevista kisoista ja saattaapa tässä syksyn mittaan tapahtua jotain muutakin jännää ;)

Sopeutujat

Viime viikkojen ajan koirat ovat joutuneet sopeutumaan tekemättömyyteen toisen harrastukseni, näyttelemisen, vuoksi. Koko kesäkuu juhannusta lukuunottamatta päivärytmini on ollut seuraava: aamulla koirat "mummulaan" hoitoon, töihin, töiden jälkeen hetken hengähdys ja pieni lenkki koirien kanssa, illaksi 18-21 kesäteatteriharjoituksiin, koirat hoidosta, kotiin, koirien ruokinta ja nukkumaan. Seuraavana päivänä sama alusta. Viikonloppuisin 12-18 kesäteatterilla ja loppu ajasta touhuamista koirien ja kotitöiden parissa.
Muutamaan otteeseen on meinannut paukut loppua, mutta eilinen ensi-ilta taas muistutti miksi tämäkin harrastus on niin kivaa. Ja nyt kun ollaan jo päästy esityksiin saakka, niin loppusuoralla ollaan ja vapaa-aikaakin jo vähän enemmän eli koirillekin enemmän aikaa.

Mun murut on kyllä sellainen voimavara, ettei ole tosikaan. Niitä halaamalla ja silittämällä saa lisää energiaa, vaikka olisi kuinka väsynyt. Jo niiden pelkkä läsnäolo tuo ilon ja onnen elämään! Mä niiiin rakastan niitä!