Merkit kohdallaan

Kevään ja alkukesän aikana olen miettinyt yhtä isoa päätöstä. Pyöritellyt ajatusta ja päättänyt toteuttaa sen. Sekavin tuntein odottanut merkkiä siitä, onko ratkaisu oikea. Ja onhan se! Vaikka äitini hokee toistuvasti, että olen hullu, niin voin todeta jälleen, että näin sen kuuluu mennä.

Meille tulee pentu!

Alkukeväästä huomasin Männistön Päivin suunnittelevan minua kiinnostavaa pentuetta. Varovasti laitoin kyselyä, että onko urosjonossa jo monta. Ei ollut, olin ensimmäinen :) Narttuja kyllä oli jo kyselty. Sitten piti odottaa ja vähän jännittääkin. Sujuuko astutus, tuleeko narttu tiineeksi, syntyvätkö pennut elävinä, syntyykö poikia..? Viime kesän jälkeen en missään vaiheessa uskaltanut iloita tai odottaa luottavaisena. Koko ajan oli mielessä, mitä kaikkea voi sattua.
Sutun laskettu aika alkoi lähestyä ja kaikki oli mennyt hyvin. Näin unta pennuista 6.7. välisenä yönä ja jännitin oliko tämä samanlainen enneuni, kuin mitä olin Olgasta ja Sakarista nähnyt niiden syntymäöinä. Ei uutisia pentujen syntymästä.
Kunnes 8.7. ne syntyivät, tosin iltapäivällä, eli en olisi voinut syntymähetkellä unta nähdäkään :) Pentueessa on seitsemän jäsentä, viisi tyttöä ja kaksi poikaa. Eli tuli ihan valinnanvaraakin :)

Viime sunnuntaina kävin äidin kanssa katsomassa pentuja. Ensimmäisenä luokseni tuli toinen pojista, hyvä merkki! Mutta sen ratkaisevan merkin sain, kun Päivi kertoi, että hänen nuorempi poikansa oli nimennyt molemmat pojat Hermanniksi. Sama nimi, jota olin pennulle itse ajatellut kutsumanimeksi! Pienempi on Hermanni ykkönen ja isompi Hermanni kakkonen. Ja jompikumpi tulee meille muutaman viikon päästä!

Hermanni 1

Hermanni 2