Haaveista totta, osa1

Meidän seura (varsinkin agilityharrastajat) on vuosikausia haaveillut uudesta talviharjoittelupaikasta, koska vanha on ollut suorastaan hengenvaarallinen keskellä kenttää olevine tolppineen ja vuotavine kattoineen. Pohja on ollut muhkurainen, paikoin pehmeä ja paikoin kivikova ja talvella vesikeleillä sisään satanut vesi on jäätynyt pakkasella isoiksi jääalueiksi. Mutta jos on mielinyt talvella treenata, ei muutakaan ole ollut tarjolla. Toki sieltä on ponnistettu näinkin pitkälle, mutta kivaa siellä ei ole ollut treenata. Aika paljon on saanut käyttää luovuutta, että on saanut ryhmäläisille rakennettua edes jonkinlaisia treenejä, siltikin on tarvinnut varoittaa, että älkää juosko päin tolppaa. Kai siinä joku kolmas silmä on kehittynyt, samalla kun ohjaat ja katsot koiraa vielä havainnoit tolppien sijainnin.

Mutta nyt saadaan jättää hyvästit tuolle jo parhaimmat päivänsä nähneelle vanhalle maneesille, sillä seura on vuokrannut hallin käyttöömme. Halliin asennettiin hiekkatekonurmi ja "muutamia" iltoja siellä on tehty talkoohommia, että saatiin paikat kuntoon tämän viikonlopun avajaistapahtumia varten.
Eilen järjestettiin epäviralliset agilitykilpailut ja osallistujia olikin mukavasti, vaikka lähipaikkakunnilla oli päällekkäisiä tapahtumia.

Halli avattiin virallisesti nauhan leikkaamisella:

Porukkaa oli mukavasti paikalla "ihmettä" seuraamassa

Lupauduin tuomaroimaan rimattoman putkiluokan sekä möllit ja aitiopaikalta sainkin seurata koirien ja ohjaajien riemua uudessa hienossa hallissa.

Putkiluokka valmiina alkamaan

Kisaavat tuomaroi Miia ja tuomarinsihteerin virasta hilpaisin osallistumaan Sakarin ja Hipun kanssa. Molemmille hylky. Ei ehkä keskittyminen ollut kummallakaan parhaimmillaan, kun odottivat autossa ja sitten vaan äkkiä radalle ja itse kipaisin takaisin hommiin. Taina hoiti lämmittelyt kyllä, ettei kummankaan tarvinnut kylmiltään rataa vetäistä.

Tänään oli vuorossa möllitoko ja mätsäri. Sakarin kanssa käytiin kehässä pyörähtämässä ja ei turhaan ollenkaan. Joku luontainen charmi tuolla jätkällä on. Ensin saatiin punainen nauha ja lopulta oltiin pienten punaisten 2. Ihan huippua! Ja mikä parasta se suoriutuu esiintymisestä ihan itse, ei paljon tarvi asetella eikä korjailla :)

Nyt sitten harrastaminen jatkuu hienoissa uusissa puitteissa, kyllä meidän kelpaa!