Viime viikkojen ajan koirat ovat joutuneet sopeutumaan tekemättömyyteen toisen harrastukseni, näyttelemisen, vuoksi. Koko kesäkuu juhannusta lukuunottamatta päivärytmini on ollut seuraava: aamulla koirat "mummulaan" hoitoon, töihin, töiden jälkeen hetken hengähdys ja pieni lenkki koirien kanssa, illaksi 18-21 kesäteatteriharjoituksiin, koirat hoidosta, kotiin, koirien ruokinta ja nukkumaan. Seuraavana päivänä sama alusta. Viikonloppuisin 12-18 kesäteatterilla ja loppu ajasta touhuamista koirien ja kotitöiden parissa.
Muutamaan otteeseen on meinannut paukut loppua, mutta eilinen ensi-ilta taas muistutti miksi tämäkin harrastus on niin kivaa. Ja nyt kun ollaan jo päästy esityksiin saakka, niin loppusuoralla ollaan ja vapaa-aikaakin jo vähän enemmän eli koirillekin enemmän aikaa.
Mun murut on kyllä sellainen voimavara, ettei ole tosikaan. Niitä halaamalla ja silittämällä saa lisää energiaa, vaikka olisi kuinka väsynyt. Jo niiden pelkkä läsnäolo tuo ilon ja onnen elämään! Mä niiiin rakastan niitä!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti