Viime tippa, paras tippa

Aamulla ei ollut yhtään kisafiilistä, mutta kun oli ilmottauduttu Harjavaltaan kolmeen starttiin, niin sinnehän sitten lähdettiin. Nämä oli viimeiset kisat meille ennen tämän vuoden SM-nollien keruukauden päättymistä. Olin jo valmiiksi ajatellut, että kisojen jälkeen voisi facebookiinkin päivittää, että hetken saatte hengähtää mun kisapäivityksistä. Vaan kuinkas sitten kävikään...
Ekana oli Kermisen Petterin hyppäri nurmikentällä. Tehtiin yliaikanolla, niin kuin on jo melkein tavaksi tullut. Siis nuo yliaikatulokset. Kepeillä Sakari ihmetteli tuomaria ja kerran kävi melkein hyppäämässä väärän hypyn.
Toka radalle vaihtui tuomariksi koutsimme Marjo ja pohjaksi kivituhka. Suuri helpotus oli, kun keinu kannettiin radalta pois, kun se ei vastannut kisavaatimuksia laskeutumisen osalta. Vielä lisää helpotusta ennen rataantutustumista toi radan etenemä, joka oli vain 3,3 m/s koska pohja oli pehmeä. Samasta syystä rimat oli kolmessäkympissä.
Radalle lähtiessä sanoin Sakarille, että nyt mennään Marjon treeneihin :) Ja me treenattiin sieltä sitten nolla! Ei millään huippuetenemällä, mutta kisakirjaan merkintä kuitenkin. Tulos oli -1,45
Kolmas rata oli niinikään Marjon käsialaa ja sama etenemä. Taas päätin mennä "vain" Marjon treeneihin. Ja taas me tehtiin nolla!!!
Eli tupla tuli kuin tulikin viime tipassa! Ihan huikeeta!!! Aikaan ehdittiin just ja just (-0,41), eli ei meidän etenemät ole arvokisaluokkaa, mutta päätavoite onkin ollut saada nimi lähtölistaan. Ilmo lähti jo, etten jänistä. Siellä me sitten parin viikon päästä kisataan maamme huippujen kanssa arvokisoissa, uskomatonta :D

Tavoitteet romukoppaan

Sastamalan kisojen jälkeen pohdin, miksi siellä oli paska fiilis? Miks mua harmitti, vaikka just sain pitkän tauon jälkeen kisata parhaan kisakaverini kanssa? Keksin syyn. Olin asettanut meille tulostavoitteet, joihin on pakko päästä. Ei päästy ja ketutti. Pettymystä lisäsi varmasti vielä se, että ne ekat kisat tauon jälkeen meni niin hyvin. Tämän pohdiskelun ja itsetutkiskelun jälkeen päätin, että jos en osaa kisata Sakarin kanssa ilman tulostavoitteita ja nauttia yhdessätekemisestä, niin sitten ei kisata. Ei se ole koiran syy, että mä asetan sellaisia tavoitteita, joihin ei nyt tällä hetkellä pystytä.
Niinpä sitten viime viikonloppuna ajettiin Miian kanssa Lietoon Tsaun kisoihin vain tekemään mikä meistä molemmista on kivaa, tuloksista viis.
Eka rata oli ulkoradalla Anders Virtasen mukava agirata. Ilma oli jo heti kymmeneltä kahdenkympin lämpimämmällä puolen ja aurinko porotti. Tehtiin yliaikanolla. 5,63 yliaikaa, mutta nyt oli oikeanlainen mieliala radan jälkeen. Opettelen nauttimaan siitäkin, että päästään maaliin tekemättä virheitä radalla. Eikä se mikään pieni edistysaskel olekaan :)
Toka rata oli sisällä ja Heidi Viitaniemen käsialaa. Ei ihan samanlaista vääntöä kuin Sastamalassa, mutta ei kovin virtaavaa profiilia ollut tämäkään. Tuloksena yliaikavitonen. Ohjausmoka aiheutti kiellon ja ilman sitä olisi todennäköisesti ehditty aikaankin, kun kalastelin Sakaria hetken verran takaisin hypylle. Jes! Onnistuttiin Viitaniemen kimurantilla radalla, melkein :)
Kolmas rata ulkona, Virtasen hyppäri. Sakari sai päähänsä hakeutua putkeen väärässä kohtaa ja kepeilläkin tuli joku aivopieru, eikä osannut hakea itse sisään vaan otettiin toisella yrittämällä.
Vielä neljäs rata sisällä ja Viitaniemeä jälleen. Selkeästi jo väsymys painoi koiraa. Alku oli hidas, mutta keskivaiheilla ihan hyvääkin vauhtia. Hylky tältäkin, olisko hypänny jonku hypyn nurinpäin, en nyt juuri muista eikä ole videotakaan miltä tarkistaa, kun muistikortti tuli täyteen kesken radan.

Heti maanantaina Sakarille tuli hieroja kotiin. Vähän jännitti, että missäköhän kunnossa mahtaa lihakset olla kolmen peräkkäisen kisaviikonlopun jälkeen. Edelliskerrasta oli tasan kaksi kuukautta. Melkoinen yllätys oli, kun hieroja sanoi, että on paremmassa kunnossa kuin edelliskerralla, eikä silloinkaan muuta löytynyt kuin vähän kireyttä takareisistä. Huippua!!! Onni on koira joka ei jumita!

Eilen suunnattiin Valkeakoskelle. Keli oli KUUMA! Mittari hipoi koko matkan kolmeakymmentä ja kisapaikan mittari näytti 32, kun päästiin perille. Kisakentän lämpötilaa saattoi vaan arvailla. Kivituhkapohja ja suoraan porottava aurinko.
Helinin Jari oli tehnyt agiradaksi säähän sopivan mittaisen, 198 metriä pitkän radan. :D Taitaa olla pisin kisarata, jolla mä olen ollut. Mietin ennen omaa vuoroa, että missähän kohtaa mä mahdan hyytyä, kun viikolla iskeneen flunssan takia ei henkikään kulkenut normaalisti. Rata oli profiililtaan vielä mukavaa juoksupätkää, kerrankin kieputukset oli jätetty melkein kokonaan pois.
Tää rata oli tuloksesta huolimatta (10,96) riemuvoitto. Mä jaksoin hyytymättä koko radan ja aikaan olisi ehditty ilman yhden esteen edessä tapahtunutta kiepsahdusta, josta tuli kielto. Lisäksi puomin alasmenovirhe ekalla kiekalla. Puomi mentiin siis kaks kertaa.
Juhuu! Ei huono tuossa kelissä!


Toka ja samalla vika rata oli suoraviivainen hyppäri. Miia sano mulle ennen rataa, että nyt on hyvä kokeilla mitä koira kestää ja suorittaako esteet, vaikka itte painatan menemään. En luvannut mitään radalle lähtiessä, mutta painatin sitten vaan pahemmin varmistelematta ja puhtaana maaliin. 0,55 jäätiin ihanneajasta, mutta iloisin mielin tehtiin tämäkin rata!

Kotiin tultiin uimarannan kautta ja poika pääsi hakemaan wubbaa järvestä useamman kerran.

Äärestä laitaan

Viime viikonloppuna päästiin vihdoin kisaamaan. Ensin lauantaina lähdin kannustamaan ja tsemppaamaan parin oman ryhmäläiseni kisauran aloitusta Seinäjoelle ja mukaan lähti vielä yksi ykkösluokkalainen meidän seurasta. Olikin huikeaa seurata, kun kaikki tekivät hienoja suorituksia!
Mun ryhmäläisistä Jaana teki ekan nollansa Maisan kanssa heti ekasta startista ollen sijalla 2. Saman ohjaajan juuri kisaiän saavuttanut Saimikin debytoi hienosti tehden ekalta radaltaan kymppituloksen pienellä yliajalla. Medeissä uransa aloittivat Vilma ja koikkeri Messi. Vilma on ollut ryhmässäni viime kesästä saakka ja epäillyt etteivät kisakentille pääse, koska Messillä on ollut keinukammo. Kammo on kuitenkin selätetty maksamakkaran voimalla ja niin vain heidänkin kisaura pääsi alkamaan :)Heille ekasta startista hypyn kiellosta 5 ja vähän yliaikaa. Jo vähän kokeneemmat kisaajat Hanna ja Luna olivat medeissä ainoat puhtaan radan tehneet ja heille siten 0-voitto ja LUVA.
B-radalla Maisa ja Jaana voittivat 10-tuloksella ja Saimi oli toinen tuloksella 14,07. Messin suoritusta hieman jännitimme, kun ekalla radalla Messi säikähti keinua. Mutta niin vain poika suoritti keinun tokallakin radalla, joskin vähän hitaasti. Rata oli muuten puhdas, keinulta tuli yliaikaa reilu 5 sekuntia ja tällä tuloksella yltivät sijalle 3. Hannalle ja Lunalle tältä radalta hylkäys.
C-rata oli hyppäri ja hieno meno vain jatkui. Maisalle kylläkin hylky, mutta Saimi sai ekan LUVAnsa. Lunalle tulos 5 sijalla 2. Ja Messille tulos 12,61. Palkintoja oli siis kotimatkalla kyydissä roppakaupalla ja kaikilla iloinen mieli :)

Sunnuntaina oli sitten kolmosten vuoro. En ihan hetkeen ole jännittänyt kisoja, niin kuin silloin. Radatkin näyttivät ihan kamalan vaikeilta! Ekan radan lähtöviivalla olin kuitenkin rauhallinen ja luottavainen. Ja niin me tehtiin puhdas rata. Loppuradasta Sakari bongasi yhden putken ja kaamealla karjaisulla sain sen kääntymään juuri ennen putken suuta oikealle esteelle. Kiemura aiheutti lievän ihanneajan ylityksen ja maalissa olimme tuloksella 0,73. Lähtövuoromme oli n. kolmenkymmenen koirakon puolivälissä ja siihen mennessä olimme ensimmäiset ratavirheittä selvinneet. Lopulta sijoituksemme oli 7. Ei huono alku!
B-rataan tutustumisen jälkeen totesin, että siellä on yksi kohta, jossa pitää olla tarkka. Arvatkaa olinko? No en, Sakari hypystä ohi ja seuraavaan putkeen joten HYL. Jatkoin rataa muina naisina virhettä korjaamatta loppuun.
C-rata oli edellisiä suoraviivaisempi hyppäri. Tällä radalla teimme nollan, jolla emme käytännössä tee mitään, kun hyppärinollia on jo kaksi plakkarissa. Mutta hyvä mieli jäi onnistumisista!

Seinäjoen radat


Eilen lähdin Sastamalan kisoihin luottavaisin mielin.
Eka rata oli kiemurainen, mutta selvisimme ratavirheittä maaliin. Yliaikaa saimme kuitenkin 3,95 sekuntia. Etenemävaatimuksena oli 3,6, eli ei mikään mahdoton. Rata kuitenkin mitattiin olemattomilla kaarroksilla, joten kaikella todennäköisyydellä rata oli todellisuudessa mitattua pidempi. Koirat kun eivät kuitenkaan pysty hyppäämään ihan kiinni siivekkeissä. Tämän myötä myös etenemävaatimus siis olisi ollut suurempi.
Seuraava rata mitattiin samalla metodilla ja oma mieli oli jo maassa ensimmäisen radan vuoksi. Toka radalla tippui heti eka rima ja kolmosen Sakari teki takaakiertona, kun piti mennä suoraan. Loppurata tehtiin kuitenkin puhtaana.
Hyppärin rataantutustumisessa en osannut keskittyä, vaan olin kuin unessa, enkä saanut rataa painettua kunnolla mieleen. Niinhän siinä sitten kävi, että esteellä nro 7 unohdin missä kasi on. Sakari oli sinne kuitenkin menossa ja pelasti tilanteen. Pasmat oli kyllä mulla jo niin sekaisin, että meno oli haparoivaa. Sakari sujahtikin sitten vähän myöhemmin putken väärään päähän ja mä päätin mennä suorinta tietä vauhdilla maaliin.
Näistä starteista jäi paska fiilis. Tähän vain videona tuo eka rata, muut saavat jäädä arkistojen kätköihin.


Iloa päivään toi kuitenkin se, että A-radalla Miia ja Nipsu tekivät hienon nollan, jolla voittivat ja saivat siis ekan SERT-Aansa!
Jaana viestitti Kauhajoelta, että olivat siellä tehneet kaksi puhdasta rataa Maisan kanssa ja ovat nyt siis kakkosluokkalaisia! Huikea aloitus kisauralle. Toiset kisat ja eka SERTi ansaittuna.
Tänään jatkoivat ryhmäläisistäni Justiina ja Nala, Vilma ja Messi sekä Jaana, Saimi ja Maisa kisakokemuksen hankkimista ja kyllä niistä kaikista saa olla ylpeä, vaikka nollia ei tänään ollut tullutkaan :)

Ensi viikonlopulle olen ilmoittanut Sakarin Tsaulle neljään starttiin. Tämä viikonloppu pitäis nyt pystyä nollaamaan, että pystyn Sakaria ohjaamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Se kun kuitenkin aina tekee parhaansa <3

No niin

Kisatauko alkaa olla lusittu ja sunnuntaina koittaa toiminnan aika. Vähän mua kyllä jännittää :) Nyt testataan, mitä tauko on tehny mun päänupille. Sakari kyllä osaa, jos mä en vaan mokaa. Sehän se kamalaa onkin. Olen kyllä yrittänyt ajatella, että tupla tulee jos on tullakseen, eikä sitä väkisin väännetä. Toivotaan siis sunnuntaille rentoa meininkiä, onneksi tauko loppuu Seinäjoella, jossa sellainen aina on :)

Lauantaina on jännittävä päivä myös, kun mun ryhmäläisiä lähtee kisoihin ekaa kertaa. Mä lähden mukaan jännittämään, kannustamaan ja tsemppaamaan. Hui!

Tulipahan testattua

Kisakestävyyttä, juoksuisen nartun kanssa kisaamista, Laamasen ratoja ja paineensietokykyä.
Eka on kohtuullinen, toka niin ja näin, kolmannesta jäi tunne, että ovat melkoisen haastavia ja neljäs on olematon.
Eilen siis puoli seiskalta nappasin Miian ja Nipsun kyytiin kisareissulle Lietoon. Ennen sitä vein omat koirat
Tainalle ja hain Hipun.
Ilmoitin Hipun vaan kahteen starttiin, mutta oltiin kisapaikalla jo ennen sitä ekaakin, jolle ei osallistuttu. Ei olla pitkään aikaan Liedossa oltu, niin matkaan menevä aika ei ihan ollut muistissa :)
Siinä ekaa rataa radan reunalla katsellessa, kävi jo mielessä, että huhhuh, näyttääpä haastavalta. Ei siltä sitten reilusta neljästäkymmenestä maksista tuloksia tehneetkään kuin kuusi, joista kolme nollaa. Vaikea, mutta tehtävissä siis.
No toka rata näytti inan helpommalta, mutta ei mikään iisipiisi sekään. Oman jännityksensä aiheutti Hipun juoksu. Ei mitään tietoa, kuinka koira toimii ja yimääräistä säätöä housujen kanssa ja pihalla odottelua. Halliin sai siis tietenkin tulla vain suorittamaan oman osuutensa ja samantien ulos. ATT:lla on kuitenkin hyvin tilaa odotella hallin päädyssä ulkona ja ovi lähellä lähtöpaikkaa. Ulkona oli t-paitakeli, joten sääkin suosi. Sitten päästäänkin siihen mun paineensieto-osuuteen. Kun tultiin lähtöön ei siellä ollut mattoa valmiina ja sitä sitten jouduin huutelemaan, eli ylimääräistä säätöä siitäkin ja mulla pakka sekaisin välittömästi... Rata meni sitten ihan rallatellen, heti kolmannesta hypystä Hippu tuli ohi ja muutenkin sähellettiin oikein urakalla.
Koirakin oli kyllä vähän omissa maailmoissa, niin sellaiseen yhteiseen flowhun ei päästy tällä kertaa.

Toka rata oli hyppäri ja se oli enemmän sellainen luukutusrata, etenemävaatimuskin oli 4,0. Tämä oli jo parempi veto, kepeiltä kielto, yksi koiran kalastelu ja loppupäässä rataa Hipulta jäi yksi hyppy välistä ja hyppäsi seuraavan vielä väärinpäin. Mutta ehdootomasti meillä oli jo yritystä :)

Sitten odoteltinkin tovi jos toinenkin, kun medit kisasivat omat kolme starttia ennen minejä. Aikataulu oli tunnin vielä myöhässä siinä vaiheessa, kun minien vuoro tuli. Aika kului kuitenkin kisoja seuraten ja tuttujen kanssa rupatellen. Aina välissä käytiin kävelemässä, että Hippu pääsi oikomaan jäseniään autossa loikoilun lomassa. Miia ja Nipsu tekivät yliaikavitosen siltä samalta aamun vaikealta radalta, kepeillä tuli virhe jonka korjaamiseen meni aikakin. Eikä tuloksia siltä radalta tehnyt missään kokoluokassa kovinkaan moni. Kahdelta muulta radalta HYL. Pitkä päivä ja paljon odottelua takana söi kummankin virettä. Viimeisenä olleella hyppärillä kyllä pinkoivat molemmat lujaa, mutta pari estettä jäi matkan varrella Nipsulta suorittamatta.

Kotona oltiin puoli yhdentoista jälkeen ja Hippu tuli mun luo yökyläilemään. Sakari lähti päivällä Tainan kanssa mökille ja Olga meni mummulaan täysihoitoon. Tänään sitten palautetaan normaaliksi tämä poikkeustilanne.
Ja jee, pari viikkoa niin päästään Sakarin kanssa baanoille :)

Luontaista charmia

Tainan kanssa päätettiin jo kauan sitten, että mennään tänään mätsäriin Raumalle, kun siellä oli luokkana myös veteraanit ja Hipulla siihen riittävästi ikää. Ajattelin, että Sakarikin saa hyvää harjotusta, jos kesällä käydään jossain oikeassakin näyttelyssä pyörähtämässä. Ilmottauduttiin jo ennakkoon, kun oli sellanen mahdollisuus. Oltiin molemmat sitten omissa luokissamme ihan alkupäässä. Eli ei tarvinnut kauheasti odotella omaa vuoroa. Veteraaneja oli kymmenen ja pieniä aikuisia 25. Sekä Hippu että Sakari saivat sinisen nauhan. Hippu oli hienosti sinisten kakkonen eli ilman palkintoja ei tarvinnut kotiin lähteä. Sanoin jossain vaiheessa Tainalle, että ei Sakarilla oo mitään jakoa sinisissä, kun koiria oli niin paljon ja esim. pöydällä oloa jätkä selvästi jännitti. Muuten esiintyi kyllä hyvin ja seisoa tapitti hyvin ihan itsestään. Yllätys olikin melkonen sinisten kehässä, kun meidät pyydettiin nurkkaan odottelemaan ja tuomari alkoi samalla kätellä porukkaa pois. Ja sitten alettiin luetella sijoituksia, mutta meitä ei mainittu. Seisottiin ykköspalkintojen kohdalla ja tuomari totesi, että te voittekin jäädä siihen missä olette.... Siis hä? Monta hienoa koiraa kehässä ja me oltiin ykkösiä. OHO! :)
Päästiin sitten BIS-kehään esiintymään vielä. Hyvin jaksoi poika pönöttää, joskin alkoi tarjota pakitusta, kun tässä ollaan nyt vajaan viikon verran harjoteltu perse edellä puuhun pakittamista :) BIS-kehästä meidät käteltiin ulos, mutta ei haittaa, on mulla vaan poika, jolla tuntuu olevan luontaista charmia, joka vetoaa muihinkin kuin muhun <3 . BIS-kehässä

ja näin tehdään tempu "perse edellä puuhun"

Kaikki kuvat Taina Utriainen

Kolme hurraahuutoa!

Viimetingassa ilmoitin Hipun tämän päivän Söörmarkussa Ratsastuskeskus Zilpan maneesissa järjestettyihin WeCan kisoihin. Kisapaikan vuoksi mietin kannattaako lähteä, hevonpaska kun on ennenkin kiinnostanut Hippua kisaamista enemmän. Pitkään aikaan ei ollakaan maneesissa kisailtu, enkä mä tietenkään muistanut sitä toista ongelmanaiheuttajaa, joka paskan lisäksi maneeseissa esiintyy, linnut :) Hippu kun nyt on sellainen lievästi lintuja jahtaava tyyppi ollut aina.
No eipä muuta, kuin matoa koukkuun ja radoille, jotka tuomaroi Tomas Berglund. Pitkiä ratoja oli jokainen, yli 160 m ja ihanneaika oli laskettu agiradoille 3,6 etenemällä ja hyppärille vaadittiin 3.9 m/s. Hyppäriä lukuunottamatta radoilla oli monta takaakiertoa, eikä ihan sieltä helpoimmasta päästä olleet tulostenkaan mukaan. Nollia tuli vain muutamia, eikä tuloksiakaan liiemmälti.
A-radalla ei omat jalat kuljettaneet kovinkaan sujuvasti ja olin myöhässä monessa paikassa. Toka este oli takaakiertona, mutta muuten oli sitten suorahkoa pätkää perällä olevalle putkelle saakka. Siellä koira olisi pitänyt saada ohjattua siihen toiseen päähän, mutta Hipa sukelsi sinne paremmin näkyvillä olleeseen päähän, ennen kuin ehdin kissaa sanoa :)Kaikki kontaktitkin Hippu roiskaisi menemään kun en vaan ehtinyt niitä ohjaamaan. Positiivisena puolena se ei ihan hirveästi haistellut.
B-rata oli jo rataantutustumisessa jouhevamman oloinen, vaikka niitä takaakiertoja riitti kyllä sillekin. Hippu oli äärettömän hyvin ohjauksessa mukana, mitä nyt puomin jälkeen piti imaista hetki sulotuoksuja sieraimiin. Haistelun jälkeen kuitenkin tuli taas hyvin mun mukaan eikä mennyt multakaan pakka pahemmin sekaisin. Tultiin ilman ratavirheitä maaliin, mutta haistelusession myötä 3,33 sekunnin yliajalla. Yllätys oli suuri, kun sijoituttiin tällä kolmanneksi! Vain voittaja teki puhtaan nollan, ja me kolme sijoittunutta oltiin makseissa ainoat ilman ratavirheitä maaliin pässeet. Tuloksiakin taisi tulla kymmenkunta, osallistujia oli 27.
Mahtava fiilis oli tämän radan jälkeen!


Hyppäri taas oli niin hauskaa juoksemista, että mua meinas ääneen naurattaa jo rataantutustumisessa :D. Alussa sama kakkosen takaakierto, kuin muillakin radoilla ja sitten poikittain radan poikki suoran putken kautta kepeille. Jiihaa, mahdollisuudet ehtiä oli, ööö, nolla. Mutta mä ehdinkin sinne ihan hyvin, kun Hippu ei enää jaksanut keskittyä pitämään nenää irti pohjasta. Paras terä oli koiralta kadoksissa ja ehkä ihan hyvä, kun radalla oli suoraa pätkää enemmänkin, kuin tuo alku. No hylky tästä, mutta mun hyvää oloa ei voinut sellaiset seikat pilata.

Ja mikä parasta, Hippu ei bongannut radoilla yhtään lintua, tai ei ainakaan singahtanut niitä jahtaamaan, niin se kehitys kehittyy :)