Kolme hurraahuutoa!

Viimetingassa ilmoitin Hipun tämän päivän Söörmarkussa Ratsastuskeskus Zilpan maneesissa järjestettyihin WeCan kisoihin. Kisapaikan vuoksi mietin kannattaako lähteä, hevonpaska kun on ennenkin kiinnostanut Hippua kisaamista enemmän. Pitkään aikaan ei ollakaan maneesissa kisailtu, enkä mä tietenkään muistanut sitä toista ongelmanaiheuttajaa, joka paskan lisäksi maneeseissa esiintyy, linnut :) Hippu kun nyt on sellainen lievästi lintuja jahtaava tyyppi ollut aina.
No eipä muuta, kuin matoa koukkuun ja radoille, jotka tuomaroi Tomas Berglund. Pitkiä ratoja oli jokainen, yli 160 m ja ihanneaika oli laskettu agiradoille 3,6 etenemällä ja hyppärille vaadittiin 3.9 m/s. Hyppäriä lukuunottamatta radoilla oli monta takaakiertoa, eikä ihan sieltä helpoimmasta päästä olleet tulostenkaan mukaan. Nollia tuli vain muutamia, eikä tuloksiakaan liiemmälti.
A-radalla ei omat jalat kuljettaneet kovinkaan sujuvasti ja olin myöhässä monessa paikassa. Toka este oli takaakiertona, mutta muuten oli sitten suorahkoa pätkää perällä olevalle putkelle saakka. Siellä koira olisi pitänyt saada ohjattua siihen toiseen päähän, mutta Hipa sukelsi sinne paremmin näkyvillä olleeseen päähän, ennen kuin ehdin kissaa sanoa :)Kaikki kontaktitkin Hippu roiskaisi menemään kun en vaan ehtinyt niitä ohjaamaan. Positiivisena puolena se ei ihan hirveästi haistellut.
B-rata oli jo rataantutustumisessa jouhevamman oloinen, vaikka niitä takaakiertoja riitti kyllä sillekin. Hippu oli äärettömän hyvin ohjauksessa mukana, mitä nyt puomin jälkeen piti imaista hetki sulotuoksuja sieraimiin. Haistelun jälkeen kuitenkin tuli taas hyvin mun mukaan eikä mennyt multakaan pakka pahemmin sekaisin. Tultiin ilman ratavirheitä maaliin, mutta haistelusession myötä 3,33 sekunnin yliajalla. Yllätys oli suuri, kun sijoituttiin tällä kolmanneksi! Vain voittaja teki puhtaan nollan, ja me kolme sijoittunutta oltiin makseissa ainoat ilman ratavirheitä maaliin pässeet. Tuloksiakin taisi tulla kymmenkunta, osallistujia oli 27.
Mahtava fiilis oli tämän radan jälkeen!


Hyppäri taas oli niin hauskaa juoksemista, että mua meinas ääneen naurattaa jo rataantutustumisessa :D. Alussa sama kakkosen takaakierto, kuin muillakin radoilla ja sitten poikittain radan poikki suoran putken kautta kepeille. Jiihaa, mahdollisuudet ehtiä oli, ööö, nolla. Mutta mä ehdinkin sinne ihan hyvin, kun Hippu ei enää jaksanut keskittyä pitämään nenää irti pohjasta. Paras terä oli koiralta kadoksissa ja ehkä ihan hyvä, kun radalla oli suoraa pätkää enemmänkin, kuin tuo alku. No hylky tästä, mutta mun hyvää oloa ei voinut sellaiset seikat pilata.

Ja mikä parasta, Hippu ei bongannut radoilla yhtään lintua, tai ei ainakaan singahtanut niitä jahtaamaan, niin se kehitys kehittyy :)