Eilisissä Liedon kisoissa mulla ei ollut sellaista tunnetta, että mitä me täällä tehdään. Tavoitteeksi olin asettanut maltillisesti keppivirheettömät radat. Tavoite toteutui hienosti ja sain kaupan päälle muitakin onnistumisen kokemuksia. Radat näytti ensin kentän laidalta melko vaikeilta, mutta rataantutustumisessa tiesin kuinka aion ohjata. Pysyin suunnitelmissani, vaikka ne oli osittain erilaisia verrattuna moneen muuhun. Me tehtiin yhteistyötä Sakarin kanssa ja mä osasin juosta!
Tuloslistojen valossa meillä ei mennyt kummoisesti, mutta meillä oli tekemisen meininki ja tietynlainen flow radoilla ja siitä pidän kovasti. Nyt tunnen kehittyneeni pienessä ajassa monessa jutussa, eikä koko ajan tunnu siltä, ettei osata mitään. Ihana tunne <3
Tiistaina treenattiin keppejä leijeröiden putkella. Sakari oli silloinkin super! Laitoin pannaria palkaksi keppien loppuun ja suoritusvauhti oli makea! Kisoisssa ei kepeillä vielä ylletä sellaisiin suoritusnopeuksiin, mutta selkeää parannusta on siinäkin asiassa tapahtunut.
Tälle kuulle ja joulukuun alkuun on suunnitelmissa vielä muutamat kisat tiiviimmällä tahdilla ja joulukuu on ajatuksissa pitää totaalitaukoa Sakarilla sekä treeneistä että kisoista.
Tässä taas eiliset radat:
Ekana hyppäri, jolla alun merkkauksessa hätäilin turhaan, seurauksena hylky. Toka hylkykohta putkelta kepeille viennissä, kun Sakari käy hyppäämässä putkelta suoraan näkynen hypyn. Mutta maalissa olen ennen koiraa :)
Tokana agilityrata, jolla tehtiin yliaikanolla (reilu kolme sekuntia). Aika olisi kyllä riittänyt, jos pari ylimääräistä kiepsahdusta olisi jäänyt pois. Tällä radalla erityisesti alun putkesta kääntyminen on mahdottoman hieno.
Ja viimeisenä päivän paras ratamme. Alussa osaan ajoittaa ennakoivan valssin oikein ja Sakari kääntyy hienosti putkelle. En videoltakaan keksi miksi Sakari livahti aalta väärään päähän putkea. Keinun jälkeen teen toimivan poispäinkäännöksen putkelle. (Moni valssasi keinun jälkeen.) Kuvaus loppuu vähän ennen maalia, kun muistikortti tuli täyteen. Lopusta jää pois kaksi hyppyä. Laskelmissani tulin siihen tulokseen, että tällä radalla aika olisi saattanut riittää nippanappa ilman hylkyä.
Ärsyttävää, kun blogger ei taas suostu tekemään kappalejakoja ja koko loppupään teksti on yhdessä pötkössä...
4.11.2012
14.10.2012
Onnistumisen iloja
Tiistain treenit meni hienosti. Molemmat, Sakari ja minä, puhkuttiin intoa ja se näkyi ja tuntui!
Eilisissä kisoissa Liedossa jatkettiin puhkumista ja vaikka se ei ehkä tuloslistoissa tai katselijoiden silmissä ollut täydellistä menoa, niin tuntui todella hyvältä.
Eka rata oli hyppäri, sieltä pelastelin yliaikanollan. Parissa kohtaa koira meinasi lipsahtaa väärälle esteelle, mutta äänen avaukset noissa kohdissa pelastivat tilanteen :) Aikaan olisi ehditty jos linjat olisivat olleet paremmat. Molemmilta agiradoilta hylyt. Monta kohtaa meni kuitenkin hyvin. Tahtoo tällaista fiilistä lisää!
Tänään oli aluevalmennus ja ja siellä paineltiin menemään rata nollana läpi kakkoskierroksella! Ei olla ennen onnistuttu moista tekemään, joten hyvältä tuntui. Eka kierroksella kävin kyllä mahallanikin, yritin olla tallomatta koiraa, kun meinasin juosta päälle. Sakari kuitenkin pelastui moiselta kohtalolta ja taisin itsekin välttyä mustelmilta. Taitaa kahvakuulatreenit tuottaa tulosta, juokseminen ei nimittäin ollut raskasta ja jaksoin hyvin radan loppuun saakka, eikä tarvinnut pelkän sisun avulla ponnistella. Poispäinkäännöstä puomilta putkeen (4-5) otettiin muutama toisto vahvistukseksi. Se olikin ainoa kohta radalla, mikä ei ollut ihan niin sujuva. Sakarin kontaktit sai erityiskehuja, se kun tekee ne loppuun mun sijainnista huolimatta. Esimerkkinä radalla kohta 9- 11. Sinne vaan lähettelin pojan aata suorittamaan ja leijeröin puomin, ollen putken nro 11 puolessa välissä sitä ohjaamassa. Ei meinannutkaan loikata tai hypätä sivuun, vaan suoritti kauniit juoksukontaktit loppuun saakka! Eikä mulla ollut mitään kiirettä seuraavaa hyppykuviota ohjaamaan. Ja ne kepitkin sujuu taas!
Iltapäivällä lähdettiin Tainan ja koirien kanssa metsään tekemään tytöille jäljet teerensiivillä, kun Tainalla oli pari jemmassa. Hyvin molemmat jäljestivät, Olgalle tuli kunnon häiriökin jäljelle, kun rusakko oli pyörinyt siinä, minne jälkeä vedin. Pupu sai jalat alleen, kun tepsuttelin pitkin metsää siipi perässä. Siinä kohtaa Olga hairahtuikin jäljeltä, mutta loppupalkalle löydettiin kuitenkin. Siinä meinasi siipi kadota parempiin suihin, mutta ehdin onneksi hätiin :)
Hippu jäljesti myös hienosti ja lopuksi Sakari sai kokeilla myös Hipun jäljellä ja niin sekin veti samat kiemurat hienosti! Harjoiteltu ei pahemmin moista ole, mutta niin vaan on nenänkäyttö luontaista, ettei siinä paljon tarvitse koiran miettiä, mitä pitää tehdä.
Hippu ja Sakari saivat vielä hömpötellä vapaana, kun tehtiin pieni lenkki. Olgaa en uskaltanut päästää irti jalkansa kanssa riekkumaan, vaan se sai tyytyä hihnalenkkiin.
Tässä vielä muutama kuva onnellisista hömpöttelijöistä.
Eilisissä kisoissa Liedossa jatkettiin puhkumista ja vaikka se ei ehkä tuloslistoissa tai katselijoiden silmissä ollut täydellistä menoa, niin tuntui todella hyvältä.
Eka rata oli hyppäri, sieltä pelastelin yliaikanollan. Parissa kohtaa koira meinasi lipsahtaa väärälle esteelle, mutta äänen avaukset noissa kohdissa pelastivat tilanteen :) Aikaan olisi ehditty jos linjat olisivat olleet paremmat. Molemmilta agiradoilta hylyt. Monta kohtaa meni kuitenkin hyvin. Tahtoo tällaista fiilistä lisää!
Tänään oli aluevalmennus ja ja siellä paineltiin menemään rata nollana läpi kakkoskierroksella! Ei olla ennen onnistuttu moista tekemään, joten hyvältä tuntui. Eka kierroksella kävin kyllä mahallanikin, yritin olla tallomatta koiraa, kun meinasin juosta päälle. Sakari kuitenkin pelastui moiselta kohtalolta ja taisin itsekin välttyä mustelmilta. Taitaa kahvakuulatreenit tuottaa tulosta, juokseminen ei nimittäin ollut raskasta ja jaksoin hyvin radan loppuun saakka, eikä tarvinnut pelkän sisun avulla ponnistella. Poispäinkäännöstä puomilta putkeen (4-5) otettiin muutama toisto vahvistukseksi. Se olikin ainoa kohta radalla, mikä ei ollut ihan niin sujuva. Sakarin kontaktit sai erityiskehuja, se kun tekee ne loppuun mun sijainnista huolimatta. Esimerkkinä radalla kohta 9- 11. Sinne vaan lähettelin pojan aata suorittamaan ja leijeröin puomin, ollen putken nro 11 puolessa välissä sitä ohjaamassa. Ei meinannutkaan loikata tai hypätä sivuun, vaan suoritti kauniit juoksukontaktit loppuun saakka! Eikä mulla ollut mitään kiirettä seuraavaa hyppykuviota ohjaamaan. Ja ne kepitkin sujuu taas!
Iltapäivällä lähdettiin Tainan ja koirien kanssa metsään tekemään tytöille jäljet teerensiivillä, kun Tainalla oli pari jemmassa. Hyvin molemmat jäljestivät, Olgalle tuli kunnon häiriökin jäljelle, kun rusakko oli pyörinyt siinä, minne jälkeä vedin. Pupu sai jalat alleen, kun tepsuttelin pitkin metsää siipi perässä. Siinä kohtaa Olga hairahtuikin jäljeltä, mutta loppupalkalle löydettiin kuitenkin. Siinä meinasi siipi kadota parempiin suihin, mutta ehdin onneksi hätiin :)
Hippu jäljesti myös hienosti ja lopuksi Sakari sai kokeilla myös Hipun jäljellä ja niin sekin veti samat kiemurat hienosti! Harjoiteltu ei pahemmin moista ole, mutta niin vaan on nenänkäyttö luontaista, ettei siinä paljon tarvitse koiran miettiä, mitä pitää tehdä.
Hippu ja Sakari saivat vielä hömpötellä vapaana, kun tehtiin pieni lenkki. Olgaa en uskaltanut päästää irti jalkansa kanssa riekkumaan, vaan se sai tyytyä hihnalenkkiin.
Tässä vielä muutama kuva onnellisista hömpöttelijöistä.
9.10.2012
Fifty-fifty
Mulla on kova agilityhinku just nyt. Viime viikon treenit jäi välistä, kun talviharjoittelupaikan valot ei suostuneet menemään päälle. Sade oli tehnyt tepposet, kastellut ulkovalon johdot ja vikavirtakytkin oli mennyt päälle. Onneksi Miian isä oli käynyt korjaamassa vian ja valot toimivat taasen. Päästään tänään treenaamaan, jei!
Lauantaina on kisat Liedossa, niin on mukava päästä ottamaan vähän tuntumaa, kuinka yhteistyö kulkee, vai kulkeeko?
Sakarilla on ilmeisesti nyt menossa se vaihe, kun kokeillaan lauman sisäistä järjestystä ja kasvetaan pojasta mieheksi. Viime viikolla murisi Olgalle kahteen eri otteeseen. Ensimmäisen kerran syytä en tiedä, toisella kertaa ei suostunut syömään ja murisi sitten, kun Olga katseli kuppiin päin. Sen jälkeen ollaan kyllä palattu tässä asiassa normaaliin päiväjärjestykseen. Lisäksi jätkä on alkanut "pelätä" mitä kummallisempia asioita. Esimerkkinä viime viikolla heitin lelukoppaan työhuoneesta löytyneen aktivointipatukan, jonka ulkopuolella oleviin uurteisiin saa laitettua nameja. Kaiketi se haisi Sakarin nenään pahalta, mutta en olisi uskonut, että siitä tulee sellainen mörkö. Hetken ehdin ihmetellä, että mikä sille tuli, ennenkuin tajusin, että lelukopassa oli se uusi juttu. Metriä lähemmäs Sakari ei ensin uskaltanut, ei vaikka Olga haisteli lelua tai lelu oli mulla sylissä. Käytiin noin puolen tunnin taistelu, että lelua uskalsi edes vähän lähestyä. Kun laitoin makkaraa uriin, niin sitten yhtäkkiä Sakari otti sen suuhunsa, vei keittiöstä olohuoneeseen ja söi makkarat. Hiukan oli jännää!
Gigantus Gauhius
Eli kisojen suhteen on fiilikset vähän fifty-fifty, kun nyt saataisiin edes joku juttu onnistumaan. Samoin meidän tämän vuoden kisailutulokset on fifty-fifty, 36 starttia joista puolet tuloksia ja puolet hylkyjä.
Odotukset ei siis kovin korkealla ole, mutta onpa kiva päästä kisaamaan! Ensin kun vedettiin kolme viikonloppua putkeen, niin tämä melkein kuukauden tauko tuntuu iäisyydeltä.
Olga sai viime viikolla ensimäisen cartrophen-pistoksen ja Ventelä tutki polven vielä kertaalleen, eikä löytänyt siitä aristuksia, mikä on tietysti hienoa. Ontuman syy ei siis todennäköisesti ole polvessa, mutta cartrophen-kuuri annetaan varotoimenpiteenä. Ontuminen on kyllä helpottanut, eikä Olga ole enää makuulta ylösnousun jälkeen ollut kolmijalkainen. Lenkeillä kävely sujuu normaalisti ja Ventelä mainitsi Olgan käyttävän jalkaa hyvin. Kipeän puolen kyljestä löysin kyllä kohdan, jonka kosketusta aristaa kovin. Oliskohan se kuitenkin jotenkin onnistunut reväyttää sieltä jotain? Arvailla vaan pitää, kun toinen ei osaa kertoa mihin sattuu ja kuinka. Pirteä neiti kyllä on ja aina valmis lähtemään lenkillekin. Mun muru <3
Lauantaina on kisat Liedossa, niin on mukava päästä ottamaan vähän tuntumaa, kuinka yhteistyö kulkee, vai kulkeeko?
Sakarilla on ilmeisesti nyt menossa se vaihe, kun kokeillaan lauman sisäistä järjestystä ja kasvetaan pojasta mieheksi. Viime viikolla murisi Olgalle kahteen eri otteeseen. Ensimmäisen kerran syytä en tiedä, toisella kertaa ei suostunut syömään ja murisi sitten, kun Olga katseli kuppiin päin. Sen jälkeen ollaan kyllä palattu tässä asiassa normaaliin päiväjärjestykseen. Lisäksi jätkä on alkanut "pelätä" mitä kummallisempia asioita. Esimerkkinä viime viikolla heitin lelukoppaan työhuoneesta löytyneen aktivointipatukan, jonka ulkopuolella oleviin uurteisiin saa laitettua nameja. Kaiketi se haisi Sakarin nenään pahalta, mutta en olisi uskonut, että siitä tulee sellainen mörkö. Hetken ehdin ihmetellä, että mikä sille tuli, ennenkuin tajusin, että lelukopassa oli se uusi juttu. Metriä lähemmäs Sakari ei ensin uskaltanut, ei vaikka Olga haisteli lelua tai lelu oli mulla sylissä. Käytiin noin puolen tunnin taistelu, että lelua uskalsi edes vähän lähestyä. Kun laitoin makkaraa uriin, niin sitten yhtäkkiä Sakari otti sen suuhunsa, vei keittiöstä olohuoneeseen ja söi makkarat. Hiukan oli jännää!
Gigantus Gauhius
Eli kisojen suhteen on fiilikset vähän fifty-fifty, kun nyt saataisiin edes joku juttu onnistumaan. Samoin meidän tämän vuoden kisailutulokset on fifty-fifty, 36 starttia joista puolet tuloksia ja puolet hylkyjä.
Odotukset ei siis kovin korkealla ole, mutta onpa kiva päästä kisaamaan! Ensin kun vedettiin kolme viikonloppua putkeen, niin tämä melkein kuukauden tauko tuntuu iäisyydeltä.
Olga sai viime viikolla ensimäisen cartrophen-pistoksen ja Ventelä tutki polven vielä kertaalleen, eikä löytänyt siitä aristuksia, mikä on tietysti hienoa. Ontuman syy ei siis todennäköisesti ole polvessa, mutta cartrophen-kuuri annetaan varotoimenpiteenä. Ontuminen on kyllä helpottanut, eikä Olga ole enää makuulta ylösnousun jälkeen ollut kolmijalkainen. Lenkeillä kävely sujuu normaalisti ja Ventelä mainitsi Olgan käyttävän jalkaa hyvin. Kipeän puolen kyljestä löysin kyllä kohdan, jonka kosketusta aristaa kovin. Oliskohan se kuitenkin jotenkin onnistunut reväyttää sieltä jotain? Arvailla vaan pitää, kun toinen ei osaa kertoa mihin sattuu ja kuinka. Pirteä neiti kyllä on ja aina valmis lähtemään lenkillekin. Mun muru <3
30.9.2012
Ei huono
viikko ollenkaan koiraharrastusrintamalla. Maanantaina oli aluevalmennus. Aluksi Sakari oli Nipsun lumoissa, vaikka Nipsun juoksu on jo ohi. Sakarilla käy vaan niin huono tuuri, että aina on tytöillä parhaat päivät jo reilusti ohi, ennen kuin se pääsee niitä liehittelemään. Siispä eka kierros meni muissa maailmoissa. Onneksi kuitenkin ymmärsin, mistä haahuilu johtui ja lähdin toiselle kierrokselle ihan rentona, ajatellen, että menee niinkuin menee. Ja mulla olikin ihan eri koira matkassa. Ohjaajalla meinas tulla kiire, kun jätkällä oli vauhti päällä. Ja mikä ilme!!! Eli mahtavilla fiiliksillä päästiin kotimatkalle. Nämä olikin viimeiset aluevalkut Raumalla, tästä eteenpäin treenataan Noormarkussa ja sunnuntaisin.
Tiistaina otettiin kevyemmät treenit, tosin rata oli vaikea, mutta se humputeltiin vaan jotenkuten. Kepit oli kyllä taas hyvät.
Eilen käytiin epistelemässä Porissa Paha-cupin viimeisessä osakilpailussa. Osallistuttiin kilpailevien agility- ja hyppyradoille. Agirata ensin. Eka rima tippui, muuten puhdas rata. Minien nopein aika, mutta vitosella sijoitus 2.
Hyppyrata oli kinkkisempi, mutta sielläkin vain yksi rima alas, sija 4. Ja kepeillä irtosin sivusuunnassa reilusti, mutta Sakari pujotteli loppuun saakka, JEE!
Tänään ensin Olgalle rottajälki. Mahdotonta kyytiä neiti jäljesti ja pysyi jäljellä hyvin. On se vaan etevä. Mä toistan itteeni, mutta kun en voi lakata hämmästelemästä kuinka taitava se on jäljestämään. Sitten agilitytreenit Sakarin kanssa. Otettiin pätkä eiliseltä hyppäriltä. Vähän väsymys tuntui painavan, mutta hyvät treenit saatiin aikaan.
Aurinkokin paistoi pitkästä aikaa ja kamera oli mukana, siispä muutama kuvanen, ettei nämä päivitykset ole ihan kuvattomia.
Pölhö-Kustaa :)
Tiistaina otettiin kevyemmät treenit, tosin rata oli vaikea, mutta se humputeltiin vaan jotenkuten. Kepit oli kyllä taas hyvät.
Eilen käytiin epistelemässä Porissa Paha-cupin viimeisessä osakilpailussa. Osallistuttiin kilpailevien agility- ja hyppyradoille. Agirata ensin. Eka rima tippui, muuten puhdas rata. Minien nopein aika, mutta vitosella sijoitus 2.
Hyppyrata oli kinkkisempi, mutta sielläkin vain yksi rima alas, sija 4. Ja kepeillä irtosin sivusuunnassa reilusti, mutta Sakari pujotteli loppuun saakka, JEE!
Tänään ensin Olgalle rottajälki. Mahdotonta kyytiä neiti jäljesti ja pysyi jäljellä hyvin. On se vaan etevä. Mä toistan itteeni, mutta kun en voi lakata hämmästelemästä kuinka taitava se on jäljestämään. Sitten agilitytreenit Sakarin kanssa. Otettiin pätkä eiliseltä hyppäriltä. Vähän väsymys tuntui painavan, mutta hyvät treenit saatiin aikaan.
Aurinkokin paistoi pitkästä aikaa ja kamera oli mukana, siispä muutama kuvanen, ettei nämä päivitykset ole ihan kuvattomia.
Pölhö-Kustaa :)
23.9.2012
Hauska päivä
Olipas tänään kivaa. Aamu alkoi virikejäljestyksellä. Olga sai hakea metsään "kadonnutta" Tainaa henkilöhaun tapaan ja hienosti löytyi! Jälki oli aika pitkä ja Tainalta oli "pudonnut" pari hanskaa matkan varrelle. Nekin Olga merkkasi hienosti. Toisen hanskan kohdalla tuli hetkeksi mietintätauko, kun Olga ilmeisesti luuli, että jälki loppui siihen. Nenä meni kuitenkin uudelleen maahan, jälki löytyi ja sen päästä lopulta Taina nakkeineen. On mulla vaan taitava koira! Tähän mennessä kaikki jäljet, mitä Olgalle on metsään vedetty se on jäljestänyt niinkuin ammattilainen! Sekin on kivaa, että löydettiin tällainen uusi vähemmän kroppaa rasittava harrastus, kun enää ei voida kovin rankasti urheilla muuten.
Ventelällä käytiin kopeloitavana puolitoista viikkoa sitten, kun pelkkä kipulääkekuuri ei auttanut ontumiseen. Saatiin kolmeksi viikoksi tiukemmat aineet käyttöön, kipulääkkeen lisäksi Olga saa Tramal-nimistä lääkettä. Se on opiaatti ja rentouttaa lihaksia, ilmeisesti selkälihakset ovat jumittaneet ja tällä kokeillaan nyt. Leikatussa polvessa kaikki sinne asennetut piuhat ovat paikoillaan, eikä Olga aristanut kopelointia muutenkaan. Eilen Sanna hieroi Olgan ja käsittely uusitaan pian uudestaan.
Sitten takaisin tähän päivään. Jäljen jälkeen jatkettiin oman seuran syysriehassa leikkimielisten kisailujen parissa. Ja nyt oli Sakarin vuoro osallistua. Ensin juoksukilpailu koirille, ohjaaja sai onneksi mennä edellä kutsumaan koiraa lähelle maalilinjaa ;) Juostava matka oli noin 80 metriä, Sakari paineli sen aikaan 8, jotain. Eli kyllä noilla töppöjaloilla ihan kohtuullista vauhtia pääsee :) Voittajaksi selvisi kääpiöpinseri Maisa vähän reilun kuuden sekunnin ajalla.
Seuraavaksi kisattiin minuuttiagilitykisa. Kahdeksikon muotoinen rata, minuutti aikaa ja oikein suoritetut esteet laskettiin. Kiellot piti korjata ja suorittaa esteet oikeassa järjestyksessä, tippuneista rimoista ei tullut lisävirheitä. Radalla oli vain hyppyjä ja putkia, että kaiken tasoiset koirakot pystyivät osallistumaan. Sakari ehti suorittaa kaksikymmentäyhdeksän estettä, heti kakkosesteellä kielto ja kerran yhdeltä putkelta, jonka se ehti vielä tehdä väärinpäinkin :) Voittaja, Kirsin Perla-aussi suoritti hienosti 43 estettä minuutissa.
Lopuksi oli vielä koirien makkaransyöntikilpailu. Siinä Sakari oli keskiverto, muutaman makkaranpalan ohitus kulutti aikaa, kun kaikki kourussa olleet palat piti syödä, ennenkuin sai juosta maalilinjalle. Kivaa oli todellakin kisailla vähän eri tavalla kuin normaalisti.
Kisoista puheenollen kisaputken viimeinen kisa Nokialla alkukuusta meni ihan kohtuullisesti. Eka radalta saatiin hylky, kun ennen rataa joku öttiäinen pisti sakaria pyllyyn, eikä keskittyminen ollut sen jälkeen kovinkaan hyvää. Hyppäri menikin sitten jo mallikkaasti, muurilta tippui yks palikka ja pituudelta tuli kielto, kun mun olis pitänyt jäädä odottelemaan eikä mennä liian kauas...
Treenailtu ollaan aika kevyesti. Treenattavien juttujen lista alkaa olla jo niin pitkä, että vähän masentaa edes treenata. Huomenna on kuitenkin aluevalkku, katotaan mitä siitä tulee.
Ventelällä käytiin kopeloitavana puolitoista viikkoa sitten, kun pelkkä kipulääkekuuri ei auttanut ontumiseen. Saatiin kolmeksi viikoksi tiukemmat aineet käyttöön, kipulääkkeen lisäksi Olga saa Tramal-nimistä lääkettä. Se on opiaatti ja rentouttaa lihaksia, ilmeisesti selkälihakset ovat jumittaneet ja tällä kokeillaan nyt. Leikatussa polvessa kaikki sinne asennetut piuhat ovat paikoillaan, eikä Olga aristanut kopelointia muutenkaan. Eilen Sanna hieroi Olgan ja käsittely uusitaan pian uudestaan.
Sitten takaisin tähän päivään. Jäljen jälkeen jatkettiin oman seuran syysriehassa leikkimielisten kisailujen parissa. Ja nyt oli Sakarin vuoro osallistua. Ensin juoksukilpailu koirille, ohjaaja sai onneksi mennä edellä kutsumaan koiraa lähelle maalilinjaa ;) Juostava matka oli noin 80 metriä, Sakari paineli sen aikaan 8, jotain. Eli kyllä noilla töppöjaloilla ihan kohtuullista vauhtia pääsee :) Voittajaksi selvisi kääpiöpinseri Maisa vähän reilun kuuden sekunnin ajalla.
Seuraavaksi kisattiin minuuttiagilitykisa. Kahdeksikon muotoinen rata, minuutti aikaa ja oikein suoritetut esteet laskettiin. Kiellot piti korjata ja suorittaa esteet oikeassa järjestyksessä, tippuneista rimoista ei tullut lisävirheitä. Radalla oli vain hyppyjä ja putkia, että kaiken tasoiset koirakot pystyivät osallistumaan. Sakari ehti suorittaa kaksikymmentäyhdeksän estettä, heti kakkosesteellä kielto ja kerran yhdeltä putkelta, jonka se ehti vielä tehdä väärinpäinkin :) Voittaja, Kirsin Perla-aussi suoritti hienosti 43 estettä minuutissa.
Lopuksi oli vielä koirien makkaransyöntikilpailu. Siinä Sakari oli keskiverto, muutaman makkaranpalan ohitus kulutti aikaa, kun kaikki kourussa olleet palat piti syödä, ennenkuin sai juosta maalilinjalle. Kivaa oli todellakin kisailla vähän eri tavalla kuin normaalisti.
Kisoista puheenollen kisaputken viimeinen kisa Nokialla alkukuusta meni ihan kohtuullisesti. Eka radalta saatiin hylky, kun ennen rataa joku öttiäinen pisti sakaria pyllyyn, eikä keskittyminen ollut sen jälkeen kovinkaan hyvää. Hyppäri menikin sitten jo mallikkaasti, muurilta tippui yks palikka ja pituudelta tuli kielto, kun mun olis pitänyt jäädä odottelemaan eikä mennä liian kauas...
Treenailtu ollaan aika kevyesti. Treenattavien juttujen lista alkaa olla jo niin pitkä, että vähän masentaa edes treenata. Huomenna on kuitenkin aluevalkku, katotaan mitä siitä tulee.
5.9.2012
Ookkumookku 7-v
Onnea murulle!
Kaverisynttärit pidetään kunhan Hipun juoksu on ohi. Tänään oli kuitenkin herkullinen päivä!
Kaverisynttärit pidetään kunhan Hipun juoksu on ohi. Tänään oli kuitenkin herkullinen päivä!
2.9.2012
Yksi kolmesta
tämän vuoden ylöskirjatuista tavoitteista oli osallistua piirinmestaruuskisoihin. Se päivä koitti sitten tänään. Aamulla kohti Raumaa, jännittikin vielä melkoisesti. Lähtönumero kaksi ei paljon auttanut asiaa... Perillä ehdittiin hyvin lämmitellä koirat. Hyppyradalla aloitettiin. Saatiin tulos, ei mairitteleva, mutta tulos kuitenkin :) 15 ratavirhettä ja taas reilu yksitoista sekuntia yliaikaa. Korjailuihin meni kyllä aikaa, sillä virheet tulivat ekan riman tippumisesta, kepeiltä kesken pois tulosta ja viimeisen hypyn kiertämisestä. Varsinkin kepeillä niitä sekunteja tuhraantui reippaasti. Tässä vaiheessa oli ihan hyvä fiilis, oltiinhan saatu edes jonkunmoinen tulos aikaiseksi ja omaksi töpeksinnäksi laskisin oikeastaan vain tuon viimeisen hypyn ohimenon ja kiertämisen. Toki kepeillä saatoin edistää hieman liikaa, mutta ne Sakarin pitäisi kyllä osata tehdä loppuun saakka musta huolimatta.
Toka radalla sitten kyllä mulla vähän meni hermo, Sakari nimittäin kävi kusasemassa kakkoshypyn jälkeen kentän laidalla seisseen sähköpylvään juurelle o_O Kyllä ketutti, jatkoin kuitenkin, mutta eihän siitä loppuradasta kyllä mitään tahtonut tulla. Ja kun en kunnolla ohjannut, sinkoili koirakin sitten vielä omille poluilleen.
Mutta osallistuttiinpa kuitenkin! Uhkailin kyllä taas kerran lopettaa koko lajin, kun koko ajan vaan tökkii, mutta luulenpa, että mieli muuttuu taas huomenna, kun on aluevalmennusilta tiedossa.
Vielä otsikkoon viitaten; siksi siinä on YKSI kolmesta, kun Olgan koipi on jostain syystä alkanut taas oireilla ja se alkoi ontua :( Tämä viikko mentiin eläinlääkärin ohjeen mukaan kipulääkkeellä, mutta se ei ole auttanut. Eli ensi viikolla soitellaan taas Ventelälle ja yritetään saada selvyys, miksi se on alkanut uudestaan vaivata. Onneksi Olga on iloinen ja touhukas kuitenkin ja tänään pääsi Tainan kanssa jäljestämään. Sukkahousun sisällä olleella tonnikalalla oli vedetty kaksikin jälkeä ja Olga oli jäljestänyt niin, ettei Taina ollut meinannut perässä pysyä :)
Toka radalla sitten kyllä mulla vähän meni hermo, Sakari nimittäin kävi kusasemassa kakkoshypyn jälkeen kentän laidalla seisseen sähköpylvään juurelle o_O Kyllä ketutti, jatkoin kuitenkin, mutta eihän siitä loppuradasta kyllä mitään tahtonut tulla. Ja kun en kunnolla ohjannut, sinkoili koirakin sitten vielä omille poluilleen.
Mutta osallistuttiinpa kuitenkin! Uhkailin kyllä taas kerran lopettaa koko lajin, kun koko ajan vaan tökkii, mutta luulenpa, että mieli muuttuu taas huomenna, kun on aluevalmennusilta tiedossa.
Vielä otsikkoon viitaten; siksi siinä on YKSI kolmesta, kun Olgan koipi on jostain syystä alkanut taas oireilla ja se alkoi ontua :( Tämä viikko mentiin eläinlääkärin ohjeen mukaan kipulääkkeellä, mutta se ei ole auttanut. Eli ensi viikolla soitellaan taas Ventelälle ja yritetään saada selvyys, miksi se on alkanut uudestaan vaivata. Onneksi Olga on iloinen ja touhukas kuitenkin ja tänään pääsi Tainan kanssa jäljestämään. Sukkahousun sisällä olleella tonnikalalla oli vedetty kaksikin jälkeä ja Olga oli jäljestänyt niin, ettei Taina ollut meinannut perässä pysyä :)
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)