Viikonlopun aktiviteetit

Eilen lauantaina käytiin Sakarin kanssa kisamassa kolme starttia Noormarkussa WeCAn kisoissa. Arpaonni oli antanut meille lähtönumeron yksi. Ei ehkä ihan mieluisin lähtönumero mulle, kun ei ehdi yhtään rataantutustumisen jälkeen kelata rataa ennen starttia ja mahdollisesti seurata muutamia kanssakilpailijoita.
Lisäjännitysmomenttinsa kisoihin toi se, että tuomarina oli Heinon Marjo, meidän aluevalkun valmentaja. Oli vähän paineita näyttää, että on me jotain opittukin...
Eka rata meni melko hyvin. Alussa hapuiltiin putkeen menon kanssa ja loppupuolella rataa unohdin, että keppien jälkeen on vielä hyppy ennen Aata, näistä kiellot ja vielä viimeinen rima tippui. Yliaikaa ehti kertyä reilu 11 sekuntia. Alun ja lopun välissä tehtiin kyllä ihan hyvää pätkää.
Toka radalla heti alussa hylky, kun en saanut Sakaria kääntymään ennen ansaputkea, vaan sinne livahti. Olin ohjauksen kanssa vähän hukassa, että mitä siinä tekisin, saatiin siis taas treenilistalle yksi harjoiteltava kohta lisää. Tällä radalla tehtiin myös keppivirhe ja hylky olisi tullut viimeistään, kun Sakari pujotteli väärään suuntaan, kun lähdin korjaamaan alusta. Ja kolmannen kerran hylkäännyttiin Sakarin mennessä mustaan putkeen väärästä päästä. Tyytväinen olen kuitenkin kepeile sisäänmenoon ja siihen että musta putki ei tuottanut meille vaivaa, niinkuin teki monelle muulle.
Viimeisenä kisattiin vielä hyppäri, joka hylkäyksestä huolimatta oli meidän päivän parhaamme. Yhden hypyn jätin ohjaamatta ja väärinpäinhän poika sen sitten hyppäsi. Pitäis muistaa ne haltuunototkin tehdä huolella!
Hyvin kuitenkin jaksettiin kaikki kolme rataa ja saatiin taas kokemusta ja vinkkejä siihen, mitä pitää treenata.

Kaikki kolme rataa


Tänään sunnuntaina suunnattiin aamulla kymmeneksi reviirille tutustumaan virikejäljestykseen. Tällä kertaa harrastusvuorossa oli Olga. Tehtiin jäljeksi loiva kaari metsään, olískohan pituutta ollu 40-50 metriä. Nameja ripottelin jäljelle melko tiuhaan. Olga teki hyvää nenätyötä ja seurasi jälkeä omaan rauhalliseen tapaansa. Aluksi kyllä muutaman namin bongattuaan alkoi katsella mua, että löysin jo, mutta kun en reagoinut siihen mitenkään, niin jatkoi työskentelyä hyvin loppuun saakka. Muutama nami jäi matkan varrelle, mutta jäljellä pysyi hienosti. Tuhina vaan kävi! Loppupuolella jälkeä nenänkäyttö oli niin intensiivistä, että yhtäkkiä Olga nosti päänsä, ikäänkuin havahtuen, että pitäiskö ympäristöäkin välissä tarkkailla :)

Tästä se lähtee

Ympäristön tarkkailua

Hyvin pysyy jäljellä

Loppupalkalla

Kiitos!

Jälkimetsästä lähdettiin Miian ja Hipun kanssa jälleen Noormarkkuun kisoihin, tällä kertaa menin vain yleisöksi. Kirsi otti meidät kyytiin matkan varrelta. Mukavaa oli olla katsomossa kun sai jännittää vain muiden suorituksia. Eka radalta Miialle ja Hipulle hylky. Hippu ei ollut ihan vauhdikkaimmillaan, mutta keksi silti omat kuviot. Toka rata näytti jo heti enemmän Hipulle sopivalta ja niinhän sieltä tulikin hieno nolla! Kun Hippu lähti heti toisena piti loppuun saakka jännittää muiden suorituksia. Mutta vain yksi koira meni Hipun ohi ja niin Hippu sai kakkosista toisen LUVAnsa! Enää yksi ja Hipa kisaa kolmosissa! Jotain on tapahtunut, kun tänä vuonna on tullut neljän kuukauden sisällä jo kaksi LUVAa, eikä liiemmin ole kisattu. Ykkösissä sentään vierähti kolme ja puoli vuotta.

Huomenna menen taas kahvakuulailemaan, saas nähdä onko paikat yhtä kipeänä kuin viime kerran jälkeen :) Ja ensi sunnuntaina onkin sitten jo ne piirinmestaruudet, joihin osallistumisesta alkuvuonna vasta haaveiltiin!

Rrraju rakastajatarrr

Olgan yksi mieluisimmista koirapuistokavereista on hollanninpystykorva Lenni. Tässä joku aika sitten, kun olimme puistossa, sattui minulla olemaan kamera mukana ja Lennikin tuli sopivasti puistoilemaan. Niinpä sitten räpsin koko joukon kuvia tämän pariskunnan omalaatuisesta tavasta hoitaa suhdettaan. Olkaatten hyvät! Vielä kun näkisitte Olgan ilmeen myöhemmin kotona, kun siltä kysyy, että oliko kivaa nähdä Lenni? Lenni on Olgan mielestä <3 <3 <3.

Epidemioita?

Keväällä, kun itsellä oli päällä jonkin sortin agilitymasennus, niin se tuntui olevan monella muullakin harrastajalla. Seuraan nimittäin muiden agilitaajien blogeja jokseenkin säännöllisesti. Nyt on treeni- ja kisaintoa, mutta blogia ei jaksa päivittää... Ja sama vaiva tuntuu vaivaavan muitakin bloggaajia. Hassu ilmiö.

Me ollaan chillailtu, treenailtu ja kisailtu iloisella mielellä. Tämän vuoden tavoitteet on plakkarissa, niin ei ole paineita mihinkään suuntaan. Tosin sekin on kummallinen ilmiö, että ennen en ole ollut kovinkaan kunnianhimoinen, mutta nyt koko ajan tavoitteet kasvaa. Kaipa se johtuu osittain siitäkin, kun Sakari todella tykkää agilitystä, ja on minulle kuin hanska käteen. Mikäpä siinä on yhdessä treenata ja kisata, kun kaveri on aina ilomielellä lähdössä hommiin. Taas lähetän kiitokset kasvattajalle!

Sakari herkuttelee

Tämä blogikin tuntuu käsittelevän lähinnä treenejä ja kisoja, vaikka ihan tavallista elämää me vietetään suurimmaksi osaksi. Sakari ja Olga saavat pahankin päivän paremmaksi pelkästään olemalla omia itsejään. Ei meidän elämä kuitenkaan mitään pelkkää auvoa ole, hermo menee aina aika ajoin noiden tempauksiin, mutta sellaistahan se on, normaali elämä. Ja iltaisin kiitän tyyppejä siitä, että ovat olemassa!

Nauravat naamat

Olgaa on vaivannut jälleen kerran valeraskaus, mutta tällä, niin kuin viime kerrallakaan se ei ole masentunut, vaan on lähinnä semmoinen hassu höntsä. Hoitaa Sakaria, leikkii sen kanssa ja heiluttaa häntää. Pöhkö.
Mä alan olla melkoinen asiantuntija valeraskausoireiden suhteen. On meinaan sitten koettu jos jonkinlaista oiretta tuon hormonihirviön kanssa. Yleensä, jos joku tuttu kysyy, mikä voisi nartulla olla vaivana, esitän vastakysymyksen: Koska sillä on ollut juoksu? Ja aika monesti se on ollut parin kuukauden sisään siitä, kun narttu on alkanut käyttäytyä oudosti.

Onnellinen hormonihirviö

Ollaan me Sakarin kanssa kisattukin, ettei vaan tule tästäkään postauksesta kisatonta. Raumalla käytiin Pitsiageilemassa helteessä kolmen radan verran. Eikä jäänyt eka nolla kolmosista kovin kauas, Kari Jalosen hyppäriltä tulos 0,34...
Olis vaan itte pitäny juosta kovempaa. No aattelin kokeilla kahvakuulailua kunnonkohotukseksi tässä syksyllä, kunhan ryhmä alkaa pyöriä. Raumalla ei ollut kameraa mukana, joten radat jäivät ikuistamatta.
Seinäjoella käytiin kisaamassa kaksi rataa, tuloksilla hyl ja hyl. Eka rata oli sujuva, mutta en ohjannut yhtä takaakiertoa tarpeeksi hyvin ja Sakari hyppäsi hypyn väärin päin. Toka radalta hylky tuli jo alussa, kun poika tuli liikkeeni mukana aalle, vaikka aan alla olevaan putkeen olisi pitänyt mennä. Tästä radasta jäi kuitenkin mahtava fiilis. Sakari kulki kovaa!
Hippiäinenkin pääsi Seinäjoelle kisaamaan. Miian kanssa agilityradan ja mun kanssa hyppärin. Agilityrata oli mahdottoman hieno suoritus Miialta ja Hipulta: tulos 10 (kaksi rimaa putosi. Aika oli kahden bortsun jälkeen kolmanneksi paras, -10, jotain. Muut olivat ajassa kaukana perässä. Ja kontaktit, ne oli superhienot! Hyppäriltä saatiin Hoon kanssa hylky, mun ohjaus oli ihan flegua ja Hipa keksi sitten oman radan.
Lisää kisoja on tiedossa kolmen viikonlopun putkeksi saakka elokuun lopusta alkaen.
Ja kohta vietetään Mookelon seitsemänvuotissynttäreitäkin!

Seinäjoen radat


Eilen Olga taas vähän pelästytti, kun juoksi koirapuistossa melkoista vauhtia, sitten himmasi ja alkoi ontua :( Hetken jo luulin, että nyt polvi paukahti uudelleen, mutta saman puolen etujalka ilmeisesti siinä juostessa venähti. Illalla onnahteli kotona, astui kuitenkin jalalle. Annoin yöksi kipulääkkeen, ilmeisesti se ja lepo auttoi, aamulla kävely oli jo lähes normaalia ja portaatkin päästiin kunnialla alas.

Että tämmöistä täällä, kaikenmoisia epidemioita.

Talkoohommia ja treenailua

Viime viikonloppu (torstai-sunnuntai) kului osaltani mukavasti Vihteljärvellä laitumen ääressä, kun olin kirjurin/sihteerin virassa gööttien ja corgien paimennustaipumustestissä. Oli mukava nähdä tuttuja, tutustua uusiin ihmisiin ja katsella kuinka toiset koirat vaan syttyvät naudat nähdessään. Muutama päiväkävelijäkin tosin tuli näiden päivien aikana nähtyä :) Joillakin koirilla paimennus vaan on vielä verissä, toisia ei voisi vähempää kiinnostaa. Omat koirat olivat päivät ja osin yötkin mummulassa hoidossa, lauantaipäivän Sakari oli mukanani. Se sai kehuja rauhallisuudestaan ja myös sen miehistä ulkonäköä ihailtiin, mun oma äijä <3. Pääsi se käymään päiväkävelyllä laitumella myöskin, kun odoteltiin loppupäivän koiria paikalle saapuvaksi. Vaan eipä sillä ole taipumuksia alkaa nautoja paimentaa, paremminkin oli kanssani laitumella asenteella "mä en oo täällä", seuraili mun perässä nenä maassa ja melkein kuulin sen viheltelevän... Muutamat keppitreenit tehtiin iltaisin kun menin koiria mummulasta hakemaan ja avo- ja umpikulmat menivät hienosti. Pujottelutin sitä myös "vastavirtaan" eli jätin sen keppien päähän odottamaan, vein palkan toiseeen päähän, käskytin kepit ja kävelin itse Sakaria vastaan ja ohi sen pujotellessa palkalle. Kohdalla Sakari hidasti aina kysymään että jatkaako, mutta sanallisella käskyllä jatkoi loppuun saakka. Ehkä noi kepitkin tuosta vielä paremmalle tolalle saadaan, kun vaan ahkerasti treenataan. Sunnuntaina käväistiin illalla vielä uimassa ja kyllä uimamaisteri taas haki keppiä, vaikka se aina välillä hukkui aallokkoon, kun tuuli aika kovaa. Sitkeästi keppiä kuitenkin etsittiin ja tuotiin rantaan uudelleen heitettäväksi. Olga kahlaili mahaansa myöden ja viilenteli oloaan.

Rimppakinttu

Maanantaina oli alueellinen valmennus Porissa. Radalla oli 25 estettä ja juosta sai koko ajan, että ehti ohjaamaan takaakierrot. Puuh, se oma kuntokuuri on vielä aloittamatta ja sen kyllä huomasi... Tarttis varmaan tehrä jotain asialle. Sakarin keskittyminen ei ollut ihan sataprosenttista, liekö mummulassa vietetyllä ajalla asian kanssa jotain tekemistä? Hyvääkin pätkää saatiin kuitenkin tehdyksi, saksalaiset tuntuvat olevan meidän vahvuus :) Ei Iiris suotta ole Sakarille antanut lempinimeä Saksa, hih.

Kolmoset korkattu

Tässä välissä on pidetty vähän treenilomaa ja chillailtu lähinnä vaan. Viime viikon tiistain jälkeen ei olla tehty agilityä lainkaan. Tänään oltiin sitten Ylöjärvellä iltakisoissa, ja ihmeekseni olin aika rennolla fiiliksellä. Kisapaikalle ajellessa vähän oli perhosia vatsanpohjassa, mutta ne hälvenivät sitten sellaiseksi sopivaksi jännitykseksi.

Tuomarina oli Johanna Wüthrich ja radat oli kivoja. Ekalla radalla oli heti alussa kakkoshypylle takaakierto ja rohkeasti päätin tehdä siihen taakse lähetyksen jälkeen saksalaisen ja se meni hienosti! Radalla oli myös toinen takaakiertohyppy ja siihenkin tein saksalaisen, hyvin meni sekin. Kepeille oli meille hankala sisäänmeno ja siitä saatiinkin kaksi kieltoa, kun Sakari tarjosi kakkosväliä ennenkuin teki oikein. Mutta siinäpä oli meidän ratavirheet! Ihanneaika ylittyi 5,73. Siispä oltais saatettu ehtiä aikaan, jos olisi mennyt oikein heti kerrasta. Ei huono!

Toka rata oli ensimmäistäkin mukavampi. Alkuun kokeilin taas vähän erilaista ohjaustapaa (siis omaksi ohjauksekseni) ja taas riskinotto kannatti. Sitten vaan nelosena olleelle puomille en oikein ohjannut, olin myöhässäkin ja Sakari meni ohi ja teki vielä puomin alta laaaaaajan kaaren. Muita virheitä ei tehty, yliaikaa tuli 2,77, joka olisi varmasti jäänyt pois ilman tuota kaarrosta :) Eli ei se nollakaan niin kovin kaukana ollut ;)

Tosi hyvä mieli jäi, eikä se nyt niin kovin vaikeaakaan ollut. Toki meillä on vielä paljon harjoiteltavaa, mutta tuntuu kivalta, kun nyt viimeisimmät kisat ollaan kisattu Sakarin kanssa yhteisessä rytmissä ja soitettu samaa säveltä!

Olga oli mukana kannustusjoukoissa tällä kertaa ja sekin tuntui nauttivan kisafiiliksistä, vaikka ei itse kisannutkaan tai ehkä juuri siksi :) Nakkia kun sai sekin palkinnoksi hyvästä käytöksestä.

On mulla vaan ihanat koirat <3 <3 <3

Veemäisiä kohtia

oli tarjolla useempikin maanantain aluevalmennuksen radalla. Mulla oli mukana Hippu, Sakari sai levätä mummulassa Olgan kanssa kisareissun jälkeen.
Ekalla kierroksella ei menny ihan niinku strömssössä, Hipa huiteli omilla teillään, enkä ehtiny ohjaamaan sitä oikein mitenkään. Sitten, kun Marjo näytti kuinka rata kannattaa ohjata, saatiin jo hyvääkin pätkää tehtyä, mutta oli aikas haastavaa... Ei silti tullu hanskat tiskiin-fiilistä, eikä viikonlopun jälkeen oikein voinutkaan tulla. Miia houkutteli mua Ylöjärvelle kisaamaan kanssaan ja menossa ollaan. Ne onkin sitte ekat kolmosen kisat mulla ever, HUI!

Tässä treenirata ja alla "toimintasuunnitelma"

4-5 väliin joko persjättö tai poispäinkäännös.
Aalta seiskalle lähetys takaakiertoon ja pitkä pakkovalssi ulkokautta hypylle 8
Ysille lähetys takaakiertoon ja sylkkäri hypylle 10, lähetys putkeen, esteen 9 voi leijeröidä.
Hypyllä 13 takaakierto- niisto- persjättö
14-15 takaakierto, sylkkäri (kuten 9-10) ja putkeen lähetys
19 hypyltä sylkkärillä kepeille
21-22 Pitkä pakkovalssi ulkokautta, että pääsee jo ottamaan etumatkaa aalle koiran ollessa putkessa
25 ennakoiva valssi, joka kääntää koiran hypylle 26
ja lopuksi linjaus renkaalle


Hauska kokeilla Sakarin kanssa, sujuuko treenirata yhtään paremmin kuin Hipun kanssa. Kotiläksyksi tuli pitkä pakkovalssi ja sylkkäri jälleen.

Sambaa Savon sydämessä

Kauan ja hartaasti odotettu kesäretki Agirotuun Kuopioon on takanapäin. Ja reissu ylitti kyllä kaikki odotukset! Nipsu ja Sakari ovat älyttömän hienoja reissukoiria, seura oli mukavaa, tuli tutustuttua taas uusiin ihmisiin ja tavattua vanhoja tuttuja. Kivaa oli nähdä taas Aava ja Hessu ihmisineen ja kasvattaja-Ellis Oivan ja Aarren kanssa.
Jo siinä olisi ollut kylliksi hyvää mieltä kotiintuomisina, mutta eipä itse kisailutkaan kovin kehnosti menneet ;)

Perjantaina viiden tunnin ajomatkan jälkeen ohjelmassa oli kaksi starttia. Ensin Sami Topran tuomaroima agilityrata A, jolta saatiin kymppi (kiellot kepeiltä ja puomilta) + kymmenisen sekuntia yliaikaa. Sitten vuorossa saman tuomarin hyppäri B, ratavirheita 0, ihanneajan alitusta vajaa kolme sekuntia ja sija 2. eli LUVA! Kisat alkoivat siis varsin upeissa tunnelmissa, kun heti päästiin palkinnoille ja saatiin merkintä kisakirjaan! Osallistujia hyppärillä oli 22.
Samaan aikaan Aava-sisko aloitti kisauransa saaden tuloksiksi hyl ja 5 ja veli-Hessu jatkoi uraansa mallikkaasti saaden hyppäriltä SERTin ja nousten kakkosluokkaan!

perjantain hyppäri


Lauantaina oli ensimmäisenä vuorossa Katarina Virkkalan tuomaroima agilityrata C, jolle lähdimme viimeisenä. Teimme puhtaan radan, mutta koskaan en ole niin paljon jännittänyt lopullista tulosta kuin nyt. Meno oli vauhdikasta, mutta kepit tosi hitaat... Jonkun aikaa joudttiin tuloksia odottelemaan ja mielessä pyöri, että riittikö aika ja sijoitus. Tulosten tullessa en meinannut uskoa silmiäni, kun näin että Sakari oli 2. ja aika riitti hyvin. Ihanneaika alittui reilulla kolmella sekunnilla. Niin se vaan sitten Sakari toteutti yhden unelmistani ja vielä syntymäpäivänäni! En olisi parempaa lahjaa voinut saada! Kiitos <3! Lauantain SERTi-rata

Tämä tarkoitti myös sitä, että pääsimme osallistumaan Finnish Open- finaaliin. Olo oli aivan huikea, eikä millään meinannut saada keskittymistä finaalirataan. Rata oli kuitenkin kivan oloinen ja tehtiin silläkin hyvää pätkää, vaikkakin lopputuloksena oli hylky. Sakarille iski ramppikuume, kun näki yleisömäärän, itse en osannut edes jännittää katselijoiden määrää kun olo oli niin euforinen. Kieltoja taisi tulla kaikkiaan neljä, hienoa oli silti tulla maaliin yleisön kannustaessa!

Finnish Open- finaali


Sunnuntaina kisailtiin vielä kilpailevien minien rotujoukkueessa Ihahhurja feat Cindy. Lähtöjärjestys oli Sakari, Hessu, Aava ja Cindy. Kaikille Ihahhurjille tuli joitain virheitä ja Laamasen Annen Cindy, ohjaajanaan Sari Valtonen, oli ainoa joka tuli virheittä maaliin. Hienosti kaikki tsemppasivat radan läpi! Ensi vuonna sitten uudestaan!

sunnuntain joukkuekisa


Tässä vielä Sankari ruusukkeiden ja pokaalin kera, huomatkaa ylpeä ilme!

Kisavideot tulevat taas kunhan ehtivät.