Hippaleenan Wappupallo

Tänään oli vuorossa kisailua viiden startin verran Seinäjoella jo perinteeksi muodostuneissa vappukisoissa. Viime vuosi tosin jäi meiltä väliin, mutta kolmannen kerran oltiin mukana karkeloissa. Sakari starttasi kolme ja Hippu kaksi kertaa. Rupeama aloitettiin Salme Mujusen hyppyradalla. Ensin Sakari tuloksella 5, ihanneaika alittui -8,67. Yhden hypyn ohjauksessa juoksin liian nopeasti Sakarin "päälle" ja siitä kielto, kun pyrki mun alta pois. Luulin kyllä, että kepeiltä tuli toinen vitonen, mutta Sakari vaan pysähtyi ravistelemaan korviaan, liekö sadevesi mennyt rööreihin. Sama rata Hipun kanssa. Alussa karkasi moikkaamaan ratahenkilöä, mutta siitä lähdettiin vaan lentävällä lähdöllä ja selvittiin vielä virheittä. Alun kieputuksen jälkeen oli suora, jolla en ihan pysynyt Hipun vauhdissa ja Hippiäinen päätti välissä käydä moikkaamassa kuvaamassa seissyttä Tainaa, eli tuli äitiä ikävä :) Loppu menikin sitten ihan hienosti, loppusuoralla jäi yksi hyppy välistä kun ei osunut linjalle.
Seuraavaksi Tuija Kokkosen tuomaroima A-kisa joka oli agilityrata. Sakari aloitti ensin. Kielto ja vitonen kepeiltä+ yliaikaa 4,70.
Hippiäisen kanssa rata meni hyvin ja rennosti, kun luulin, että saatiin puomilta alastulovitonen. Maaliin tultua hehkuttelin ekaa tulosta Hipun kanssa kakkosissa, enkä meinannut uskoa, että tuomarin käsi ei ollutkaan noussut puomilla vitosta näyttämään. Ihmetys ja epäusko olivat päällimmäiset tunteet! Kaikenlisäksi voitettiin luokka ja Hippu teki myös koko A-kisan nopeimman nollan ja sai siitä extrapalkinnon. Täytyy kyllä sanoa että hienon wappupalloyllärin sain Hipulta! Kiitos Hippaleena <3 Vielä oli vuorossa saman tuomarin tuomaroima C-kisa Sakarin kanssa. Vitonen puomin ylösmenolta, meinasi tulla kokonaan ohi, kun eka radalla puomi paukkui ikävästi. Kepeillä alkoi kuikuilla ratahenkilöa joka istui takakulmassa tuolilla. Loppusuoralla lahjakkaasti vielä renkaasta ohi eli ensin kielto ja siitä sitten HYL. Kaiken kaikkiaan, sateesta huolimatta oli kiva kisapäivä ja Hipun nolla kruunasi kyllä todella päivän! Kisoissa oli mukana Tainan lisäksi Vilma Iivari-pennun kanssa. Iivari osasi hienosti matkustaa autossa ja käyttäytyi upeasti myös kisapaikalla. Epäiltiinpä Iivaria myös Hipun pennuksi, kun ovat niin samannäköiset, vaikka edes samoja rotuja niissä ei ole.

Kolme vuotta sitten...

... oli yksi elämäni raskaimmista päivistä. Vertti muutti koirien taivaaseen. Päätöstä ei ollut helppo tehdä, mutta kun ystävä kärsi niin kovin, ei ollut muuta vaihtoehtoa. Nyt pystyn katsomaan kuvia ja videoita jo lähes kuivin silmin ja muistot tuovat hymynkin huulille. Vertin kanssa opeteltiin yhdessä agilityn saloja ja kisoissakin käytiin melko ahkerasti. Tehtiin monta yliaikanollaa ja meillä oli hauskaa. Yhtä LUVAa vaille jäätiin kolmosluokasta, tulokset oli useimmiten yliaikaisia tai sitten ei sijoituttu. Palkintoja rohmuttiin kuitenkin usein mukaamme. Muutenkin Vertti opetti minulle koiristani eniten, sen kanssa kun yksinkertaisimmatkaan asiat eivät olleet itsestäänselvyyksiä. Sen luottamus oli ansaittava ja käytettävä joskus käänteispsykologiaa ja muita kommervenkkejä vaikkapa pelkästään pannan pois ottamiseen. Ehkä juuri siksi Vertti oli niin rakas! Ja muistot säilyvät aina! Vertti pääsi viimeisenä päivänään lenkille Olgan kanssa ja sai syödä niin paljon pannaria kuin tahtoi.

Tässä vielä yksi radoistamme (Seinäjoki -08)

HooHoo ja HooHooHoo

eli hallinta hukassa (Sakarin kanssa) ja Hipun hyvät hylyt. Siinä kiteytettynä tämän päivän kisailut Noormarkussa. Ihme kyllä, enää ei ole niin lannistunut fiilis agilityn suhteen, kuin valmennuksen jälkeen. Onko kyse siis siitä, että nyt ollaan sillä mun osaamisen tasolla, jossa vielä pystyn jotenkuten toimimaan lannistumatta. Toivottavasti ei kuitenkaan, mä kyllä taas haluan kehittyä ;)

Itse kisoihin sitten. Tuomari Anders Virtanen oli tehnyt tosi kivat radat, joista tykkäsin kovasti. Ekana Sakarin kanssa kisaamaan. Vauhtia oli ja mäkin pysyin kohtalaisesti mukana. Sitten n. puolivälissä rataa, jätkä ampaisi putken väärään päähän ja HYL. Lisäksi radalla kepeiltä virhe ja yks hyppy jäi välistä, kun kaarre meni pitkäks ja Sakari kiersi hypyn. En alkanu korjailemaan.
Sama rata Hipun kanssa ja hylky just siitä samasta putkesta, vaikka nyt yritin ohjata tarkemmin, mutta se oli jo siellä. Alla oli jo ekan riman tiputus (ei näy videolla) ja puomin alastulokontaktivitonen, niin siitä sitten posoteltiin hyvillä fiiliksillä maaliin saakka. Aan kontaktin otti tosi hienosti, vaikka oli putki seuraavana esteenä vetämässä.

Toka radalla Sakari sinkosi aalta väärälle hypylle, kun putkeen olis pitäny mennä. Ja siks tein aalle takaaleikkauksen, että vetäisin sen putkelle, mutta niin kuin otsikossakin mainitaan, hallinta oli hukassa ;) Kepit tällä radalla hyvin.
Muurinki se ehti hypätä putkeen menon sijaan eli tuplahylly...
Hipun kanssa tää rata oli ihan superkivaa menoa. Kymppihypyn jälkeen tuli vähän pitkä kaarre ja seuraavasta hypystä ohi ja sitten hyppäs sen väärästä suunnasta. Siinäpä oli tämän radan virheet. Ellei tuomari sitten olis antanu kieltoa puomin jälkeiseltä hypyltä, kun Hippu käänty kattomaan mua, kun kehuin sitä älyttömän hienosta puomin alastulokontaktista. Hipulla oli näissä kisoissa mahdollisuus tehdä kymmenen kontaktivirhettä ja vaan yhden se teki! On meidän tehokontaktiharjottelu siis kantanu hedelmää kisoihin saakka. Tuli aika wau-olo siitä. Ehkä mä en nyt sitten ihan vielä iske hanskoja tiskiin. Kisataan sitten kakkosen kisoja, jos ei meistä oo kolmosluokkalaisiksi.

Lukko

Mun päässä. Agility, mun henkireikä ja ykkösharrastus, henki ja elämä, ei tunnu kivalta. Harmittaa niin paljon. Mulla on loistava koira, joka pystyis vaikka mihin, jos sillä olis taitavampi ohjaaja. Mutta ku sillä on mut. Pökkelö, joka ei opi liikkumaan, rytmittämään ja ohjaamaan vaikka rautalangasta väännettäis. Meillä oli siis lauantaina Annen valmennus ja pois lähtiessä uhosin jo vaihtavani lajia. Anne joutu taas kerran puuttumaan niihin samoihin asioihin, joista mulle palaute aina tulee. Jään seisomaan paikoilleni kun pitäis liikkua ja sitten hätäilen, kun ei oo mihinkään kiire. Sitten kun en osaa, mulla menee hermo ja Sakari ei enää tiedä mitä sen pitäis tehdä, kun en ohjaa kunnolla lainkaan. Annen treenit ei oo mitenkään helppoja, mutta se ei lohduta, kun kuitenkin olis ajatuksena saada Sakari kolmosiin ja vielä yrittää pärjätäkin siellä. Kolmosluokastahan on tullut mulle mörkö jo jonkun aikaa sitten. Oikeestaan silloin, kun tajusin että Sakarista on siihen. Pelkään, että musta ei ole.
Me ollaankin nyt pääsiäisen pyhinä opeteltu muutamia uusia temppuja, jos vaikka alettais harrastaa koiratanssia. Juu, sehän se vasta helppoo onkin...

Olgalla kävi hieroja ja totesi, että tyttö ei ole jumissa juuri lainkaan. Lanteen alue oli lämmin, mutta se on aina ollut Olgan heikko kohta. Vaikka se vieläkin ontuu jonkun verran, niin epäpuhdas liikkuminen ei ole kuitenkaan jumiuttanut sitä, hienoa! Tänään lenkillä se kyllä tuntui ontuvan vähemmän, kuin ennen hierontaa. Kai sillä oli vetreempi olo. Seuraavalla kerralla saa Sakarikin oman hieronnan. Paitsi jos me lopetetaan toi urheilu ;)

Kartturi kuntokuurille

Maaliskuun viimeinen päivä meni kisaillessa Liedossa Tsaulla kolmen startin verran. Tuliaisina kolme hylkyä, mutta hyvän mielen hylkyjä tällä kertaa. Onneksi Miia ja Nipsu pitivät seuran mainetta yllä tehden tuplavoittonollat ja saaden SERTin kolmosiin!
Sakarilla oli tänään turboboost-nappula päällä ja sain todeta, että lyllerö ei pysy matkassa, kuntokuurille siis...
Kisat käytiin kahdella radalla. Ensin A-kisa, tuomarina Martti Salonen, sitten D-kisa, tuomarina Heidi Viitaniemi ja lopuksi vielä Martin C-kisa, joka oli hyppäri. Videot käydyssä kisajärjestyksessä. Paljon oli hyviäkin pätkiä, mutta ei tuloksia siis tällä kertaa meille. Ajat ja etenemät olis ollu mielenkiintosta tietää, Sakarin vauhdista se ei ainakaan tänään ollu kiinni :)

Turhautumista

Eilen oltiin taas porukalla Huittisen Annen valmennuksessa Lempäälässä. Jo matkalla sanoin Miialle, että ei oikein ole agilityfiilistä ja se kyllä näkyi treenissä. Saatiin me jotain onnistumaankin, mutta sitten hinkattiin yhtä kohtaa moneen kertaan, kun en osannut sisäistää, miten mun olis pitänyt ohjata... Miten se voi olla niiiiin vaikeeta? Sakarinkin into lopahti, kun ei saatu onnistunutta suoritusta kunnolla aikaiseksi. Saatiin kuitenkin taas hyviä kotiläksyjä, kun vielä löytyisi se into ja sisu alkaa treenata ilolla ja oikealla asenteella. Sakarissa on ollut viimeaikoina havaittavissa jonkinlaista rajojen kokeilua ja oman identiteetin hakemista. Se on alkanut vähän äijäillä, taitaa pikkupojasta olla kasvamassa mies ja sekös on pannut pään pyörälle.
Tämän kuun viimeinen päivä kisaillaan taas Liedossa. Sattuneesta syystä juuri nyt ei ole kovin suuret tulostavoitteet, mutta itseni tuntien tunnelmat voivat muuttua nopeastikin. Ja onhan tässä pari viikkoa aikaa treenailla.

Onneksi ilonaiheena on ollut Olga, jonka kanssa pystytään jo tekemään melko pitkiäkin lenkkejä. Se on muutenkin niin hassu höntsä, kun nauttii taas tästä normiarjesta. Valeraskaus sitä kyllä vähän vaivaa, maitoakin tehdään nyt oikein urakalla... mutta masennukseen se ei ole vaipunut, vaan on ennemminkin riehakas.
Oma hassu Ookelooni <3




Ai niin, haettiin kaks hylkyä Tampereen kisoista 4.3. Sakarilla ei ollut korvia radoilla lainkaan, jälkimmäiseltä tultiin siksi kesken pois... Itse olin ollut kolme edellistä päivää elokuva-avustajan hommissa ja koirat oli mummulassa hoidossa. Siellä oli sitten korvat tainneet kasvaa umpeen. Tästä ollaan kuitenkin jo jotakuinkin toivuttu.

Riekutarallaa

Kauniin kevätpäivän kunniaksi käytiin riekkumislenkillä Kirsin, Tainan, Miinan, Perlan, Hipun, Olgan ja Sakarin kanssa. Tässä kuvia lenkiltä:

Hippu ja Miina tai Miina ja Hippu :)


Hippu ja Sakari


Olgakin sai olla hetkittäin vapaana ja vahvistaa jalkaansa mm. kiipeilemällä ja sekös nauratti!


Olga ja Miina eivät ole toistensa parhaita kavereita, mutta nätti yhteiskuva saatiin


Junnukerholaiset Perla ja Sakari


Kukkulan valtiaat






Hömpöttelijät