Kolme vuotta sitten...

... oli yksi elämäni raskaimmista päivistä. Vertti muutti koirien taivaaseen. Päätöstä ei ollut helppo tehdä, mutta kun ystävä kärsi niin kovin, ei ollut muuta vaihtoehtoa. Nyt pystyn katsomaan kuvia ja videoita jo lähes kuivin silmin ja muistot tuovat hymynkin huulille. Vertin kanssa opeteltiin yhdessä agilityn saloja ja kisoissakin käytiin melko ahkerasti. Tehtiin monta yliaikanollaa ja meillä oli hauskaa. Yhtä LUVAa vaille jäätiin kolmosluokasta, tulokset oli useimmiten yliaikaisia tai sitten ei sijoituttu. Palkintoja rohmuttiin kuitenkin usein mukaamme. Muutenkin Vertti opetti minulle koiristani eniten, sen kanssa kun yksinkertaisimmatkaan asiat eivät olleet itsestäänselvyyksiä. Sen luottamus oli ansaittava ja käytettävä joskus käänteispsykologiaa ja muita kommervenkkejä vaikkapa pelkästään pannan pois ottamiseen. Ehkä juuri siksi Vertti oli niin rakas! Ja muistot säilyvät aina! Vertti pääsi viimeisenä päivänään lenkille Olgan kanssa ja sai syödä niin paljon pannaria kuin tahtoi.

Tässä vielä yksi radoistamme (Seinäjoki -08)