Treenifiilis löytyi kisoissa

Eilen päästiin viimein pitkältä tuntuneen tauon jälkeen taas kisaradoille Hermannin kanssa. Eihän edellisistä starteista ole kuin reilu kuukausi, mutta pitkältä ajalta se on silti tuntunut. Tässä välissä ei ole oikein treenattukaan, kun tuo oma koipi ei tykkää tällä hetkellä edes kävelemisestä, saati sitten juoksemisesta. Se vähä mitä hallilla on käyty, ei ole ollut kovinkan mieltä piristävää. Puomin alastulo-ongelma on vaan pahentunut ja on pitänyt miettiä, miten sitä lähtisi työstämään. Mitkään hidastus- tai pysäytyskontaktit ei houkuttele, kun ei tuo kuitenkaan niiiin nopea ole. Juoksarin kunnolla opettaminen vaatisi multa rautaisen motivaation, ja se on ollut kyllä hukassa..

Näihin Maalahden kisoihin olin päättänyt lähteä vaikka yksjalkasena. Aginollia puuttuu vielä kaks, ja kun miettii millanen hylkyputki meillä on alla, niin eipä tässä liiemmin ole aikaa näillä spekseillä niitä saada, jos joutuu suunniteltuja kisoja jättämään väliin. Päällimmäisenä mietteissä oli kisoihin lähtiessä, kuinka itse pystyn liikkumaan. Tällä kertaa matkaseuraksi lähti äiti, kun seurakaveri ei päässytkään kisaamaan loukattuaan oman jalkansa.

Tuomarina oli Anne Viitanen. Etukäteen vähän pelkäsin millaisia syheröitä radalla on, mutta molemmat radat olikin oikein kivat.
Hermanni starttasi heti ensimmäisenä, mutta radat oli helppo muistaa, joten sen suhteen ei tullut paniikkia. Poikakin oli hallissa jännittämättä, vaikkakin kierroksia oli melkoisesti.

Eka radalla tippui heti eka rima, eikä siihen puomin kontaktiin osuttu... Mutta me tehtiin kuitenkin tulos, eikä ollut edes vaikeeta selvittää rataa numerojärjestyksessä :). Lähdettiin Sonjan ja Sutun kanssa jäähdyttelylenkille heti kun he olivat viidensinä suorittaneet radan. Näin jäi sopivasti medien ja maksien ajaksi aikaa valmistua seuraavaan starttiin. Tällä radalla aika olisi riittänyt voittoon, mutta kympillä oltiin sijalla 9.



Otin Hermannin autosta kävelemään maksien puolivälin paikkeilla ja käytiin vähän heittelemässä palloa läheisellä parkkipaikalla. Juttelin siinä kävellessä samalla, että olisit voittanut, jos olisit jättänyt ne virheet tekemättä. Lisäksi korostin, että siihen puomin alastuloon kuuluu osua, eikä loikata yli :D Hyvällä fiiliksellä oltiin molemmat ja äitikin lupasi pojalle pannaria jos tekisi nollan.
Taas lähdettiin ekana ja vitsit, miten kivan tuntuista menoa. Sellaista varmaa tekemistä hyvällä draivilla. Puomin alastuloa en nähnyt enkä tuomarin kättäkään, mutta muita virheitä ei tehty. Siitä sitten nopeasti kysymään äidiltä, että nousiko tuomarin käsi puomilla? Vieressä olleet katsojat onnittelivat heti hienosta radasta ja kaikki vakuuttivat, että ei noussut käsi puomillakaan! Me siis tehtiin se nolla!!! Wau!



Lähdettiin taas jäähdyttelemään Sonjan ja Sutun kanssa ja kun tultiin takaisin niin oli just palkintojenjako alkamassa. Kuuluttajalla heilui tämän radan tuloslista kädessä, mutta mitään hajua siitä, kuinka muilla oli mennyt, ei ollut. Äiti ei ollut kauhean tarkasti seurannut, mutta sanoi että kyllä siellä nolliakin oli tehty. Sitten kuuluttaja sanoo ensimmäisenä mun ja Hermannin nimet... Vesi nousi silmiin, kun tajusin, että me saatiin nollan lisäksi vielä SERTikin :D!!! Rata tuntui hyvältä, mutta että me sillä nollalla pidettiin johtopaikka koko kisan ajan, on kyllä huikeeta! Sitä viimeistä Sert-Aata saadaan sitten alkaa jahdata syksyllä, kun vuoden ja päivän aika kuluu umpeen. Ensimmäisen ja toisen välillä oli melkein 7 kuukautta ja sinä aikana on tehty vaan kolme nollaa... Tulospuoli ei silti kerro kaikkea siitä, kuinka paljon ollaan menty monessa asiassa eteenpäin, mutta näin onnistumisen hetkellä miettii, että miksi se ei aina tunnu yhtä helpolta? Tälläkin radalla tuli vain neljä puhdasta nollaa, joten mikään läpihuutojuttu se ei kuitenkaan ollut. Silti se tuntui niin helpolta ja vaivattomalta radalta. Kyllä tää mulle kelpaa, ehkä mäkin osaan sittenkin jotain ja Hermannikin oli tosi varman tuntuinen eikä jännitellyt turhia. Niin vaan sekin alkaa sitä kisavarmuutta saada <3 Tehty työ kantaa taas eteenpäin ja antaa uskoa tulevaan.

Sakarin kontrollipissanäyte tutkittiin perjantaina ja antibiootit oli purreet ja näyte näytti hyvältä. Jospa nämä sairastelut ja säikäyttelyt nyt riittäis hetkeks aikaa, jos sais vienosti pyytää...

Sakari saikulle

Käytiin keskiviikkona Sakarin kanssa eläinlääkärissä. Kastroinnin jälkeen lievä virtsankarkailu on ollut silloin tällöin riesana, mutta viime viikonlopun jälkeen vaiva tulvahti uusiin sfääreihin. Niinpä oli syytä suunnata tutkimuksiin. Ehdin jo pyöritellä vaikka minkälaisia kauhukuvia mielessäni, vaikka yritin ajatella ettei mitään pahaa löytyisi. Olgasta luopuminen on kuitenkin ihan liian tuoreessa muistissa, että olisin kyennyt pahat ajatukset pitämään poissa.

Sakarille tehtiin ensin yleistutkimus ja kaikki oli kunnossa. Lääkäri tunnusteli eturauhasen, eikä siinä onneksi ollut mitään poikkeavaa.
Virtsanäyte tutkittiin myös. Siitä löytyi valkosoluja, proteiinisakkaa ja jossain määrin "kidehiekkaa", pH arvo oli myös vähän koholla, ollen 8 kun pitäisi olla 5-7. Eli tilanne on se, että joko Sakarilla on ollut tulehdus, joka aiheuttaa löydöksetja pH-arvon kohoamisen tai sitten sillä on virtsakiteitä, jotka on aiheuttanut tulehduksen. Eli ei ihan selkeää syytä löytynyt, mutta 10 päivän antibioottikuuri syödään nyt ja käydään tutkituttamassa uusi virtsanäyte vähän ennen kuurin loppumista. Toivottavasti antibiootti puree ja ensi viikola saataisiin kuulla, että näyte on puhdas. Eipä tässä auta muuta kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta jälleen kerran... Kisamaailmasta ollaan sivussa varoaikojen vaatiman ajan, mutta onneksi tulokset arvokisoihin on jo niin ei tässä mitään paineita sen suhteen olekaan.

Onneksi potilas ei mitenkään vaikuta siltä, että olisi kipuja tai vaivoja, vaan on täysin oma reipas itsensä :)

Taukoilun välikisat

Nyt kävi niin, että vaikka meidän piti taukoilla kisoista maaliskuun loppuun saakka, niin eilen löysin itseni kisakentän laidalta ja radoiltakin Hermannin kanssa, ups :D Syy tähän on se, että niihin Seinäjoen kisoihin, joihin suunnittelin tauon loppumista, jäävät väliin omien harrastuspäällekkäisyyksien vuoksi. Oltaisiinhan me voitu taukoilla aiottua pidempäänkin, mutta houkutus kisata TamSKin hallilla tänä viikonloppuna kasvoi liian suureksi, kun viime viikonlopun tuomaripäivillä päästiin radoille ilman suurempia hallijännityksiä. Lisäksi kisaseura oli jo valmiina, kun Heini oli suunnitellut aloittavansa Sakarin kanssa kisaamisen näissä kisoissa. Lisäksi Miia ja Nipsu lähtivät matkaan myös, joten saatiin auto täyteen porukkaa bensakuluja jakamaan.

Ilmoitin Hermannin kolmelle radalle, hyppärin jätin väliin. Ihanaa oli kisapaikalla huomata, että pälyilyt ja jännittämiset eivät vaivanneet lainkaan. Sain itsellekin hyvän fiiliksen sitä myöden heti päälle.
Starttijärjestyksessä Heini ja Sakari starttasivat ennen meitä ja välissä oli ekalla radalla kolme ja muill neljä koirakkoa, mikä tarkoitti sitä, että mun oli Hermannin kanssa oltava valmiudessa myös omaan starttiin. Enemmän jännitin Heinin ja Sakarin suorituksia, kuin omiamme ;) Eka radalla Sakari vähän pälyili mun perään kun menivät lähtöön, mutta sitten radalle päästyä parivaljakko nakutteli hienonnäköisen nollan, jolla sijoittuivat kolmansiksi :)
Mulla ja Hermannilla kulki myös ekaksi radaksi oikein hyvin! Kolmannen hypyn riman päälle Hermanni hyppäsi ja se tietenkin putosi. Yksi kieltokin saatiin, kun en pysynyt suunnitelmassa vaihtaa puolta ennen suoraa putkea. Lopussa Hermanni ajautui yhden hypyn taakse ja suoritti sen takaakiertona suoraan menon sijaan, joten hylky, mutta tyytyväinen täytyy olla, että samaa rataa tehtiin ja puomin kontakti oli oikein mallikas!


Tokalla radalla Sakari jäi kesken radan ihmettelemään missä mä olen ja aikaa paloi... En käynyt lupaa antamassa parivaljakon lähtiessä tälle radalle, niin pojalle iski epäilys, saako mennä. Hyvin Heini sai kuitenkin pojan kalasteltua lopulta mukaansa ja kivan näköistä menoa oli jälleen muilta osin. Hermannin kanssa katkaistiin meidän piiiiiitkä hylkyputki, kun ainoa virhe tuli puomin alastulolta :P Olishan se nyt tietysti voinut tällä radalla osua, eikä sillä ekalla... Mutta vaikka mä olin suurimman osan radasta kamalan myöhässä, suoritti ipana esteet oikeassa järjestyksessä, eikä jättänyt tekemättä esteitä, eikä ohitellut tms. Kyllä se alkaa jo saamaan itsevarmuutta suorittamiseensa, jei! Pidinkin tätä nollana meille, vaikka se kontakti nyt jäikin suorittamatta. Vitosella yllettiin sijalle 6., nollalla oltais oltu kolmansia :P


Hyppärille mä en siis osallistunut ja sain saatella Heinin ja Sakarin lähtöön, nyt oli taas yhteistyö mallillaan, mutta kepeille menossa virhe ja taisi pudota myös yksi rima.

Viimeiselle radalle saattelin Heinin ja Sakarin myös lähdön lähelle ja meno olikin jälleen hyvää. AA-putkierottelussa Sakari kuitenkin sujahti putkeen Aalle menon sijaan, joten hylky tällä radalla. Kiva kuitenkin huomata, että Sakari kykenee perusvarmoihin suorituksiinsa muidenkin, kuin mun kanssa.
Hermannin kanssa meno tuntui siltä, että oltiin ihan liekeissä. Videolta ei niin hyvältä näytä, miltä tuntui, mutta tekemisen meininki antoi ihan hurjasti luottamusta meidän yhteistyöhön! Hylyksi meni tämäkin, kun Hermanni valitsi puomi-putkierottelussa vähän yllättävästi putken puomin sijaan. Yleensä Hermanni hakeutuu näissä helpommin puomille ja siihen luottaen jäi multa tuon kohdan ohjaus vajaaksi. Mutta vaikka ei se taas tuloslistassa näykään, niin huikeen kivalta tuntui tää rata. Lisäksi kaikilla radoilla oli oikein kivat keppisuoritukset ja viimeisellä radalla pienestä epäröinnistä huolimatta tehtiin hyvä keinusuorituskin.



Nyt me sitten pidetään kisataukoa taas reilu kuukausi ennen kuin päästään baanoille. Onneksi tämä kuukausi on aika hyvin ohjelmoitu jo muuten niin ehkä odottavan aika ei tuu pitkäksi ;)

Synttärisankarin toimintapäivä

Sakari vietti tänään seitsemättä syntymäpäiväänsä kaikenlaisen kivan puuhailun merkeissä. Aamulenkillä nautittiin auringonpaisteesta ja pojat saivat möyriä viikolla sataneessa lumessa ja etsiä keppejä hangesta. Omassa pihassa potkittiin palloa, ennen kuin lähdettiin Tampereelle uusien agilitytuomareiden käytännön kokeen koekoirakoiksi. Haettiin matkaan mukaan Heini-Maria Sakarin ohjaajaksi sekä Miia ja Nipsu.

Sakari meni Heinin kanssa muuten ihan hyvin, mutta molemmilla kerroilla piti parissa kohtaa pysähtyä ihmettelemään, mihin mä olin jääny. Hermanni teki hienot radat. Kaikki kontaktiesteet mentiin ongelmitta ja jännitystäkään ei ollut havaittavissa.

Onnea murumiähelle ja paljonpaljonpaljon toiminnallisia vuosia lisää!

Tähtien taa

Tämä päivä oli se päivä, jota olen pelännyt tulevaksi n. 11 vuotta. Päivä, jolloin päästän Olgan pois tästä elämästä. Halusin kuitenkin päästää irti vähän liian aikaisin, kuin liian myöhään. Olgan kanssa on sen elinaikana koettu paljon iloja ja surujakin, tehty jopa historiaa. Halusin että se saa lähteä, ennen kuin kivut vievät elämänilon. Ikävä on valtava, mutta tiedän, että Olgalla on nyt hyvä olla.

Kiitos kaikesta , rakas <3!

Yhden ystävän lohduttavia sanoja lainatakseni
"Suuren jäljen jätti Keisarinna, sielunsisko. Kulki aina omaa kaistaa ja ihmetteli kuuta."
Kiitos Lendelle, joka muutamaan sanaan kiteytti Olgan olemuksen <3

Kokemusta kartuttamassa

Eilen osallistuttiin Hermannin kanssa historian ensimmäisiin EO-karsintoihin Tampereella. Aamusta oli hetken aikaa sellainen tunne, että mitä me täällä tehdään, mutta kisojen alettua tunne hälveni pois. Oma kantapää tuli tiistain treenien jälkeen älyttömän kipeäksi ja itse tehdyn diagnoosin mukaan plantaarifaskiitti siellä kiusaa... Keskiviikko-aamuna en meinannut päästä sängystä ylös, kun jalalle varaaminen sattui sen verran. "Hevosgeeliä", kipulääkettä ja kompressiosukkia sitten hoidoksi ja lisäksi venyttelyä ja puupallon päällä jalkapohjan hierontaa. Ei ehtinyt "hoidot" auttaa, mutta kisoihin oli silti päästävä. Hyvä kun lähdettiin, tuli hyvä mieli!

Hermanni oli aamusta alkaen rento. Toki se haukkuu ja möykkää ja touhottaa, kun kierrokset nousee, mutta se paniikki-ilme pysyi poissa. Se touhotti töpö tötteröllä kisapaikalla ja meidän keskinäinen kontakti toimi koko päivän! Huikeeta!

Eka radalle lähtiessä mullakin siis oli rento mieli. Päästiinkin puomille saakka hyvällä vauhdilla edeten ja jouhevasti kulkien. Mä osasin ajoittaa ohjaukset ja Hermanni oli kaikessa upeasti mukana. Tää tuntui sulavalta menolta, eikä se videollakaan niin pahalta näytä ;) Puomi oli kuitenkin jostain syystä liian jännä. Ensin kielto ja sitten, kun sain jätkän puomille, niin bongasi keskellä suoraa osuutta ilmeisesti avustavan tuomarin ja päätti, että nyt pois. Loikkasi sieltä alas, eikä sitten enää suostunut puomille kiipeämään. Puomin jälkeen jatkettiin rataa ja jätkähän teki aivan mahtavat kepit siinä yleisön silmien alla. Mä irtosin sivusuunnassa useemman metrin ja ipana pysyi kepeillä silti ja tosiaan yleisö oli siinä antamassa painetta. Ei se tainnut yleisöä edes huomata. Keinua ei tehnyt, enkä sitä siinä vaatinut, vaan ohitettiin ja rallateltiin loppurata maaliin.

Toka rata oli hyppäri. Ei niitä pelottavia kontaktiesteitä kiusaamassa. Tää rata oli mun mielestä päivän paras. Yks rima kyllä tipahti ja loppupäässä rataa mä en vaan ehtinyt yhdellä takaakierrolla tehdä enää siihen suunniteltua persjättöä. Sitä seuraavalle esteelle Hermanni ajautu esteen ohi ja hyppäs sen sitten väärinpäin. Mutta on kyllä mahtava tunne, kun yhdessä tehdään ja se kuminauha on meidänkin välille kasvamassa. Mä rakastan tätä lajia just siks, kun saa näitä onnistumisen fiiliksiä siitä, että koiran kanssa ollaan samalla aaltopituudella siinä vauhdin hurmassa!

Kolmannelle radalla oletin, että rata kosahtaa viimeistää puomin kohdalle, mutta alussa jäti yhden valssin tekemättä ja renkaasta ohi. Kepeille taipui hienosti! Ja kyllähän ipana suoritti sen puominkin. Vähän varoen, mutta ei kieltäytynyt menemästä sitä :) Keinu oli sitten liikaa ja se oli vielä siinä yleisön vieressä. Loppurata vähän sinne päin, aakin jäi suorittamatta.



Kaiken kaikkiaan jäi tosi kiva fiilis. Mä tiedän,että vielä tulee päivä, kun koko rata sujuu samanlaisessa flowssa, kuin näiden kisojen parhaat pätkät. Kunhan tuo kantapää vielä paranis, että pystyttäis treenaamaankin. Kisatauko on tähän nyt suunniteltu maaliskuun loppuun , mutta olis treenattavia juttuja aika pitkä lista tehtävänä...

Juoksukontaktiseminaarissa

Eilinen päivä vierähti Mouhijärvellä Iida Vakkurin juoksukontaktiseminaarissa. Hermannillehan ei oo kontaktia opetettu mitenkään ja se onkin sitten sellanen herranhaltuunversio. Osuu tai ei osu. Mitään paniikkia en asiasta ole kehitellyt, mutta olishan se kiva kun olis varmemmalla pohjalla ja koira edes tietäis mitä siltä halutaan.

Aamu alkoi luennolla ja jatkui sitten käytännön harjoituksilla. Olin Hermannin kanssa viimeisessä ryhmässä ja aikataulu alkoi paukkua jo luennon jälkeen... Eniten treenattiin siis oman vuoron odotusta. Tavallaan mitään uutta ei meille auennut. Ollaan tehty jonkun verran mattotreeniä jo pohjiksi, mutta siitä homman eteenpäin vieminen on sitten ollut se kompastuskivi. Hermanni pystyi kuitenkin tekemään aluksi radanpätkän hyvällä vauhdilla välittämättä pienessä hallissa olleesta yleisöstä (Toki väki oli siihen mennessä vähentynyt jo reippaasti) Se kesti myös odottelun hyvin. Pikkuisen se jäätyi, kun oli tarkoitus ottaa puomia pelkästä alastulosta ja puomilla piti kesken kaiken kääntyä. Vauhti katosi siihen, sekä kiinnostus palloon, joka kuitenkin yleensä palkkana toimii hyvin. Namiautomaatti oli myös tässä tilanteessa uutena asiana liikaa. Jännitys kuitenkin laukesi, kun tehtiin mattotreeniä maassa. Se oli sen verran tuttua hommaa, niin itsevarmuus kasvoi ja saihan siitä namipalkkaa helpolla. Tarjoamaan tuo on kyllä ahkera ja se on meidän vahvuus. Saa nyt kuitenkin nähdä mitä mä saan aikaseks tuon puomin kanssa vai jääkö homma tähän tilaan. Osuuhan se kuitenkin edes joskus ;) Mä luulen, että mattoa treenataan jonkun verran, onhan se Hermannin mielestä kiva temppu.

Käydään nyt tämän kuun kisat ja katsellaan sitten kisatauon aikana, jos jostain löytyis intoa alkaa treenaamaankin...

Lisäys: Aloitettiin (tai pikemminkin jatkettiin) mattotreeni, tuskin se hukkaankaan menee, joten tässä video. Naksut tulee osittain vähän myöhässä, mutta kyllä ipana alkaa olla hajulla, että haluan takajalkojen käyvän matolla. Älkää välittäkö videon loppupuolella kuuluvista whatsappin viestiäänistä :D