Riekutarallaa

Kauniin kevätpäivän kunniaksi käytiin riekkumislenkillä Kirsin, Tainan, Miinan, Perlan, Hipun, Olgan ja Sakarin kanssa. Tässä kuvia lenkiltä:

Hippu ja Miina tai Miina ja Hippu :)


Hippu ja Sakari


Olgakin sai olla hetkittäin vapaana ja vahvistaa jalkaansa mm. kiipeilemällä ja sekös nauratti!


Olga ja Miina eivät ole toistensa parhaita kavereita, mutta nätti yhteiskuva saatiin


Junnukerholaiset Perla ja Sakari


Kukkulan valtiaat






Hömpöttelijät

Aihetta juhlaan!

Me ollaan taas kotona!

Sakari Saksa Sakrunpakru Pölliäinen-Pöljäke täyttää tänään kaksi vuotta!

Kuvia ja tunnelmia:

Olgan kasvattaja-Sanna on ollut monella tapaa suureksi avuksi koko Olgan elämän ajan ja varsinkin viime kuukausina. Ja taas saatiin kullanarvoinen vinkki kuinka portaiden alaspäin meno sujuisi paremmin, kun Olga välillä jännittää sitä, kun tassut luistavat liukkaissa portaissa.
Ei luista enää, kun hankittiin omat ihqt porrassukat!


Käväistiin puistossa leikkimässä. Olga oli vielä hihnassa, Sakarin kaverina Bertta.


Mitäs Tainan paketista paljastuu?





Herkkuja tarjoiltiin myös


Lisäksi saatiin vielä mieluisia vieraita, kun Outi, Kati, Oona, Iiris, Taina ja Hippu tulivat juhlimaan kanssamme. Vietettiin mukava ilta ja ihana hassunhauska Iiris jaksoi leikittää ja rapsuttaa koiria koko illan!

Väsyneet juhlijat

Rääkätyt reidet

Viikonloppu oli hyvin agilityntäyteinen. Lauantaina oli Huittisen Annen valmennus, eikä meitä karttureita päästetty helpolla :) Ratana oli taas kolmisenkymmentä estettä ja kun muutamaa kohtaa joutui hinkkaamaan, niin meinas oma kunto loppua kesken. Ei se kovin kaksinen edes ole, mutta sisulla pinnistelin loppuun saakka. Kylkeen pisti ja reidet huusi armoa, mutta periksi en antanut. Uudestaan ja uudestaan tsemppasin ja päästiin me rata loppuun saakka. Sakarilla oli hyvä draivi päällä, lopussa näkyi jo vähän väsähtämistä. Ei mikään ihme kun 15-20 minuuttia painetaan täysillä. Ratapiirroksen lisään kunhan saan sen. Opeteltavaa tuli itselle mm.rytmityksestä, ponnistuspaikan siirtämisestä, tiukemmista kaarroksista. Leijeröinti sujui taas hyvin!

Sunnuntaina sitten oli kisojen vuoro. Lauantaina kyllä kävi mielessä, että pääseekö sitä sängystä ylös lainkaan... Hyvin kuitenkin onnistui ja matkaan lähdettiin puoli kahdeksan aikoihin Miian ja Nipsun kanssa. Kakkoset olivat vuorossa ensin. En ollut ilmoittautunut A-kisaan lainkaan, mutta perillä oltiin niin hyvissä ajoin, että olisi siihenkin starttiin ehditty. Kyllä kahdessa silti oli tällä kertaa ihan riittävästi. Meidän eka radalla (siis kisa B) kaikki meni hienosti puomille saakka. Olin jo ennen rataantutustumista sanonut Miialle, että se pitää varmistaa. Seuraavaksi ongelmakohdaksi arvelin puomilta seuraavalle hypylle kääntymistä meidän juoksukontakteilla. Ja sieltä puomilta se virhe tuli, jätkä kyllä lähti puomille, mutta hyppäsi pois, kun olin varmaankin liikaa edellä ja radalla oli jo ollut keinu. Ja sitten ihan tajuton kaarros puomilta seuraavallë hypylle, kun en uskaltanut aloittaa valssia aikaisemmin, ettei hyppää kontaktia (paljon olisi haitannut siinä vaiheessa...). Pasmat oli itseltä sen jälkeen sekaisin ja maaliin tullessa pyörin ihmettelemässä, että missäs koira on ja hyppäskö se sen viimesen hypyn o_O. Vähän yliaikaakin tuli tältä radalta.



C-rata oli hyppäri ja leikitin Sakaria ennen lähtöä. Ei meinannut pysyä odottamassa, mutta onneksi totteli kuitenkin ja lähti vasta luvalla. Rata tuntui hyvältä ja omat linjat ohjauksessa sopivilta. Sitten typeryyksissäni painattelin pitkän matkaa edellä kepeillä, vaikka mihinkään ei olisi ollut kiire. Poishan se sieltä kesken tuli. Vaikka korjasin, niin alle ihanneajan oltiin maalissa. Voi kökkö! Se rytmitys olisi tämänkin radan pelastanut, opinkohan mä koskaan?



Hyvä mieli jäi silti, me molemmat jaksettiin kisata hyvällä draivilla, vaikka edellispäivänä tunsin ainakin itse antaneeni kaikkeni ja vähän ylikin.

Hilijoo ja kovvoo Kuopiossa

Perjantaina 3.2. lähdettiin talvilomareissuun kohti Iisalmea. Pakkasta oli ihan reippaasti ja torstaina alkanut flunssakin kiusasi. Matka meni kuitenkin hyvin hyvässä seurassa ja kolmen pysähdyksen taktiikalla.
Lauantain ohjelmassa oli kisat Kuopiossa. Olin ilmoittanut Sakarin kolmelle radalle ja Hipun hyppikselle. Aamulla pakkasta oli -35 astetta, joten oli mukava tietää, että kisapaikka on lämmin... Tällä kertaa ei tarvinnut lähteä liikenteeseen ihan aamustakaan, yhden aikaan lähteminen riitti hyvin. Kannustusjoukkojakin meillä oli, kun paikalle saapui Sakarin kasvattaja ystävänsä kanssa, Aava ja Hessu ihmisineen, sekä Taina ja Venla.
Tuomarina kaikilla radoilla oli Esa Muotka ja radat ihan mentäviä. Muutama vaikeampi kohta löytyi kaikilta. Kisojen kuulutuksissa oli toivomisen varaa, kun koiria oli pois ja luokkanousijoita oli tullut lisää, mutta kuuluttaja ei ollut niistä ihan selvillä. Siksi kuvaajakin tuli yllätetyksi, eikä ehtinyt tehdä koekuvausta zoomauksia varten.
A-kisassa mua jännitti pikkasen ja Sakarissakin oli havaittavissa lievää jänskätystä, mutta kun alun keppihässäkästä selvittiin, niin sitten päästiin vauhtiin. Kymmenen ratavirhettä ja yliaikaa 11.90 eli tulos 21.90 ja sija 9.



B-kisa sujui sitten jo huomattavsti paremmin. Maaliin päästiin virheittä ja tulostaululla yllätyin täysin, kun huomasin että mehän voitettiin! Siinä kohtaa kyllä kieltämättä harmitti, kun saimme yliaikaa 1.08, ei siis LUVAa plakkariin. Muuten rata oli ihan sujuva, mutta keinulta liikkeelle lähtö oli hidas, samoin kepeilta olisi tuon reilun sekunnin saanut nipistettyä. No, ihan hienoa oli kuitenkin voittaa!



C-kisa oli hyppäri ja luokkajärjestys maksi-medi-mini, joten Hippu oli vuorossa ensin. Alunperin oltiin lähtölistoilla kolmantena, mutta luokkanousijoita oli ja he starttasivat ensin. Odoteltiin sitten vuoroamme kaikessa rauhassa ja kuuluttaja kuulutti vielä useamman koiran ennen meitä, sitten alettiin huudella meille että: "Menkää vaan, tuomari on jo antanut lähtöluvan." No me mentiin sitten. Hippu ei ollut ihan täydessä vireessä, todennäköisesti alkava valeraskaus ja monen startin odottelu vaikuttivat tähän. Kaikesta huolimatta ihan hieno rata. Hylky tuli, kun ohjasin vastakädellä putkeen väärässä kohtaa... Radalla oli härkkiesteitä aika tiukoilla väleillä, mutta niihin Hippu ei hairahtunut, jee!
Sitten kun päästiin maaliin, niin kuuluttaja kuulutti: "Seuraavana numerolla 76 sejase, valmistautuu 77 Hippu ja ..." Kävin sitten huikkaamassa, että se Hippu meni just... Mur, olis ihan kiva, jos kuuluttaja olis sen verran kuksalla, että seurais sitte niitä listojaan...



Lopuksi oli vielä Sakarin hyppärin vuoro. Sieltä saatiin hylky, kun poika ei meinannut muistaa kuinka kepit aloitetaan. Muuten ihan kivaa pätkää, mutta muutamassa paikassa ihan jäääääätävät kaarrokset. Tosin itselläkin alkoi jo päivä painaa jaloissa eikä ohjaus ollut kaikkein skarpeimmasta päästä.



Päivän mukavinta antia oli kuitenkin nähdä taas tuttuja sieltä suunnalta! Katsotaan josko Agirodussa esiintyisi kesällä myös Ihahhurjien joukkue =)
Kiitokset vielä myös Eevalle ja Veikolle majapaikasta ja vieraanvaraisuudesta!

Hidastuttena*

Jotenkin tuntuu, että oma ajanlasku on muuttunut muotoon niin ja niin monta päivää/viikkoa leikkauksesta. Olgan onnettomuus oli sellainen pysähdys elämässä, vaikka mitään kiireistä elämää ei eletty ennenkään. Jos siihen saakka elimme yksinkertaista slowlifeä niin tahti on hidastunut entisestään. Omaan kotiin pääsyynkin on vielä matkaa. Paraneminen etenee kyllä hyvin.
Maanantaina 23. päivä Olgalla kävi hieroja, ja olin yllättynyt kun mitään järkkyjä jumeja ei löytynyt. Kipeän puolen lapa ja Olgan muutenkin ensimmäisenä oireileva lanteen alue olivat pahimmat, mutta eivät missään totaalijuntturassa kuitenkaan. Hyvä niin! Ja hieroja kiitteli Olgaa siitä, kuinka helppo käsiteltävä se oli. Olgahan on ollut mm. opetuskoirana koirahierojaopiskelijoille useammankin kerran. Torstaina annettiin viimeksi kipulääkettä, tarkkaillaan, jos se sitä vielä jossain vaiheessa tarvitsee, mutta kovin kipeältä Olga ei ole vaikuttanut.
Eilen laajennettiin ulkoilualuetta pihapiiristä ja käveltiin hissukseen pienen pieni lenkki tiellä. Olga oli silminnähden onnellinen, kun pääsi "lenkille". Tänään käytiin myös ja kuvasin pätkän videolle kävelyn sujumisesta. .


Häntää ei Olga enää käytä tasapainoa tuomaan niin paljon kuin aiemmin. Ontumista on vielä luonnollisestikin. Mittasin tänään, että kipeä jalka on kuusi senttiä tervettä ohuempi.

Taina lähetti Olgalle hienon pöllön, joka sanoo uhuu-hu uhuu :)



Tässä vielä kuvat haava-alueesta tältä päivältä.





Sakarin kanssa on lenkkeilty lähinnä metsässä ja valmistauduttu henkisesti ensi viikonloppuna oleviin Kuopion kisoihin. Pakkasta on ollut sen verran, että varsinaiset agilitytreenit ovat jääneet vähemmälle. Eilen tosin käytiin ottamassa reenit Miian opastuksella. Mua Miia juoksutti kunnolla, mutta oli ilo huomata, että mähän jopa juoksin :) ja kahden koiran kanssa. Hipunkin kanssa nimittäin vetäistiin samat pätkät, kun Hippu osallistuu Kuopiossa hyppyradalle mun kanssa. Siitä tulee hauskaa, en nimittäin muista, koska olisin ennen eilistä Hipun kanssa edes treenannut...

Laitetaanpa tähän muutama kuvanen meidän metsälenkin varrelta. Seuraava päivitys varmaankin sitten taas kisakuulumisten merkeissä.











* Otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä; pikkutyttönä on tullut moinen kuulemma tokaistua, kun on näytetty telkkarissa jotain hidastettuna :)

Valoa kohti

Olgan toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Se varaa jalalle ja käyttää sitä jo aika paljon pissakäynneillä, leikkauksesta on kuitenkin vasta puolitoista viikkoa. Välissä käy mielessä, että käyttääkö se sitä liikaakin, mutta eipä sitä oikein muuten voi estää, kuin pitämällä tiukassa hihnassa sen mitä ulkona ollaan. Pää taitaa olla Olgalla nyt se, joka on eniten hoidon tarpeessa. Kyllähän se on tylsää kun ei mihinkään pääse. Tikit otettiin tänään pois ja haava on parantunut hyvin. Karvakin on alkanut kasvaa ja on nyt n. puolisenttistä. Antibioottikuuri loppui myös aamulla. Kaiken kaikkiaan hyvältä näyttää.
Oma elämä on vähän sellaisessa off-tilassa, kun asutaan koko porukka mummulassa ja kotona käyn vain tarkistamassa postit, mutta eiköhän sekin siitä ajan kanssa.

Haava ennen tikkien poistoa




Ovi on päinvastaisessa suunnassa :)


Sakarin kanssa käytiin viikko sitten Lempäälässä kisailemassa kaksi starttia. Eka radalla mentiin molemmat omia teitämme, ohjaus unohtui ja se kostautui sitten hylkynä, kun koira meni omille teilleen. Sakari ei karkaa, mutta tuli vähän oma rata :) . Hauskaa oli silti. Tällä radalla puomi huojui koirien alla puolelta toiselle sivusuunnassa, hetken jo luulin, että Sakari hyppää pois kesken kaiken, mutta tuli se sen sitten loppuun saakka.
Se kostautui sitten toisella radalla. Alun takaakierto meni hyvin ja sain ohjattua sen tiukasti. Keinulle saakka tehtiin hyvää rataa, mutta siinä Sakariin iski epäilys ja se hyppäsi kesken pois. Korjattiin ja sitten kuonon edestä ohjaten se suoritti sen loppuun. Väliin taas hyvää pätkää ja puomista tuli ohi, ohjasin vähän löysästi ja edellisen radan jälkeen puomi ei ehkä ollut se vetävin este. kahden kiellon korjailuihin meni myös aikaa ja ihanneaika ylittyi vähän vajaa kymmenen sekuntia. Ja siis 10 virhettä. Seuraavissa kisoissa sitten taas tsempataan.

Eilen oltiin Huittisen Annen valmennuksessa ja hyvät treenit oli. Paljon taas mietittävää, mutta muutamia onnistuneita pätkiäkin saatiin aikaan. Ratana oli 31 esteen rata. (Klikkaamalla kuvaa, saat sen suuremmaksi)

Tehtiin se pätkissä ensin esteelle 20 saakka, ja pienen tauon jälkeen tehtiin loppurata. Alun esteet saatiin toimimaan muutaman yrityksen jälkeen. Ohjasin sen sisäradan puolelta päällejuoksuna kakkoselle. Seiska-putken ja kasi-muurin tein leijeröiden ja se toimi vallan mahtavasti! Ysi-putkeen Sakari myös irtosi hyvin. Kympille vienti ja siellä tiukka käännös meinasi olla vaikea. Sekin saatiin sitten hinkkauksen jälkeen toimimaan. Putkille mentiin hyvin ja kun muisti mopo-ohjauksen 14-hypylle ja se sitten takaaleikaten niin hyvä tuli. Aan jälkeinen hyppy tuotti päänvaivaa, että miten sinne parhaiten pääsee ja miten saa ne kuuluisat sekunnit kellosta pois. Sitä pitää vielä harjoitella omissakin treeneissä.
Loppupuoliskolla tehtiin taas aivan upea leijeröinti puomilla (22), muuri jäi siis väliin. Ja miten hyvin Sakari haki putken 23. Ainakin irtoaminen toimii meillä hyvin! Sakari ei roiku kintuissa tai kädessä, mutta on silti kuulolla! Hypyltä 24 tiukka käännös juuri edellisenä olleeseen putkeen ja taas leijeröitiin muuri. Toimi, kun en lähtenyt liian lujaa karkuun, vaan ojhjasin puomille kuitenkin. Sitten jo unohdin radan ja hetken pähkäilyn jälkeen päästiin loppurata hienosti maaliin. Hyvä fiilis jäi, vaikka paljon on vielä parannettavaakin. Ja nyt aletaan hakea draivia ja tappomeininkiä radalle leluilla leikkimällä. Ei Sakari hidas ole, mutta potentiaalia kuulemma löytyy vielä lisääkin.

Toipilas

Leikkaus oli eilen ja meni hyvin. Eilinen oli kyllä pitkä ja pelottava päivä, kunnes viiden maissa Ventelä soitti ja kertoi kaiken menneen hyvin. Eturistiside oli ollut täysin poikki ja takakierukka oli myös rikki, nyt ristiside on korjattu ja vaurioitunut kohta kierukasta poistettu. Leikkaukseen päästiin loppujen lopuksi sen verran nopeasti, että nivelrikkomuutoksia ei ollut ehtinyt tulla. Onneksi!
Tästä sitten pikkuhiljaa edetään eteenpäin, pari ensimmäistä viikkoa pidetään levossa ja tiukassa kontrollissa asioilla käytettäessä. Sen jälkeen kuukausi vielä lepoa ja kevyttä polven jumppaamista, jonka jälkeen palaillaan pikkuhiljaa normaaliin liikuntaan 1-2 kk:n kuluessa. Vaikka toipumiseen menee vielä aikaa, olen kuitenkin toiveikas, että jalka tulee kuntoon. Ventelän mukaan se on mahdollista ja hän ei yleensä turhaa toivoa anna.