Sunnuntaina suunnattiin sitten Ylöjärvelle kisoihin metsästämään sitä viimeistä aginollaa. Tällä kertaa osallistuttiin myös hyppärille, kun se aloitti päivän rupeaman. Heti alussa Hermanni lipsahti muurille, kun en siinä tarpeeksi kääntänyt ja se oli hyvin tyrkyllä. Muuten ihan kivaa ja vauhdikasta menoa.
Toka rata lähti hyvin käyntiin, mutta sitten keppien jälkeen putkelle viennissä sähläsin, eikä Hermannilla ollut tietoa mihin pitäisi mennä, joten se meni sitten keppien läpi ja hylky. Puomin kontaktin otti mun mielestä, mutta sitten loppurata mun osalta onnetonta räpellystä ja maaliin niin ja näin...
Kolmas rata oli ihan kohtuullinen, mutta ekaa kertaa renkaalla tuli kehikon ja renkaan välistä eli siitä kielto. Tää johtu kyllä mun myöhässä olleesta puolenvaihdosta keinun jälkeen. Mulle tarvis saada tarkkuutta ohjaukseen lisää ja rutkasti. Loppupätkällä jätkä sitten irtos hienosti yhdelle ylimääräselle hypylle joten tältäkin radalta hylky.
Hylyistä huolimatta kaikenkaikkiaan hyvä fiilis tosta yhdessä tekemisestä ja ipanan rentoudesta! Enää ei tarvitse taistella sen jännityksen kanssa vaan kisaaminen alkaa olla yhtä kivaa kuin treeneissä tekeminen ja Hermannilla on innostunut tekemisen meininki. Se merkkaa paljon enemmän kuin tulokset.
Tänä viikonloppuna jatkettiin harjotuksia. Lauantaina käytiin Ulvilassa mätsärissä, kun kerrankin oli miestuomari ja ens viikonloppuna pitäis mennä Tampereelle oikeeseen näyttelyyn pyörähtämään. Hermanni jännitti pöydällä ja miestuomari arvatenkin ällötti. Saatiin kehuja liikkumisesta, kun ei mun taaskaan tarvinnu muuta, ku pitää narun päästä kiinni :) Parina oli muotovaliokäppänä, joten saatiin sininen nauha. Sinisten kehässä sijoituttiin hienosti toiseksi ja palkintopussissa oli mm. 25€:n arvoinen auton kuumavahapesu, joka tulee todella tarpeeseen :D
Eilen suunnattiin perinteisiin vappukisoihin Seinäjoelle. Lauantai-illan ja sunnuntaiaamun aikana maahan satoi sellainen 10 cm räntää, ja kiittelin mielessäni itteeni, ettei kesärenkaita vielä ole Opeliin vaihdettu. Tiet oli kyllä kunnossa, joten loppujen lopuksi oli ihan hyvä keli ajella.
Ajatuksena mulla oli kisata tarjolla olleista neljästä radasta hyppärit (2kpl) Sakarin ja agiradat Hermannin kanssa.
Aloitettiin Sakarin kanssa hyppärillä. Jätkällä oli vappufiilis ja ihan omat kuviot, mutta hauskaa näytti ilmeestä päätellen olevan kun pitkästä aikaa pääsi radalle :)
Sitten oli vuorossa Hermannin agiradat.
Ekalla radalla alussa pelastelua, koska takaakiertopersjätöissä jään varmistelemaan, että tuleeko se hypyn ja sitten jää se persjättö tekemättä. Koira kyllä paikkaa nää jo aika hyvin. Tällanen tilanne tälläkin radalla kaks kertaa. Puomilta kauhee loikka... Enhän mä pysty edes suoraan eteen jatkuvalla radalla luottamaan että kontaktille osuis, saati sitten tollasessa 90 asteen kulmassa olevaan kohtaan osaa ohjausta miettiä :P. Tolle puomille tarvis surkeesti tehdä jotain, mutta... Motivaatio on siinä mulla kadoksissa, plaah! Kaikenlaista muutakin räpellystä matkan varrella tällä radalla oli eli tulokseksi se perinteinen hylky :P
Tokalla agiradalla oli tiedossa sellasta juoksusuoraa, että mietin miten jalka mahtaa kestää... Särkylääkkeitä olin ottanut melko reilun satsin, mutta niin vaan kipu tuli läpi. Päätin siinä sitten, että nyt vaan luotan koiraan ja sen irtoomiskykyyn ja selvitään jos selvitään.. Kyllähän se sitten irtoskin! Ja melkein selvittiinkin koko radasta. Puomilta vitonen ja aalta kielto, joka johtu taas mun myöhässä olemisesta ja huonosta sijottumisesta. Saatiin siis tulos ja ilman tota kieltoo aika olis ollu kärjen tuntumassa. Eli ipana kulki ja irtos kisois, MAHTAVAA!
Viimesenä oli vielä Sakarin hyppäri, mutta mun jalka suurinpiirtein sano sopimuksen irti juoksemisen suhteen. Etukäteen olin tehnyt Miian kanssa jo diilin, että hän ohjaa Sakaria, jos mä en pysty, joten ilmoitin toimistoon ennen Hermannin vikaa rataa ohjaajan vaihdoksen. Sitten vain Sakariin asetukset, että menee lainaohjaajan kans radalle. Radasta tehtiinkin sellainen, että mulla ei olis ollu toivookaan ehtiä oikeisiin paikkoihin edes Sakarin kanssa. Mutta Miia ehti hyvinkin ja tehtailivat hienosti yliaikanollan. Yhden putken jälkeen Sakari valahti vähän turhan pitkälle, muuten olisivat ehtineet kyllä aikaankin. Tämäkin tulos riitti silti kolmanteen sijaan. Sakari ja Miia eivät paljoakaan ole yhdessä tehneet, ehkä yhdet kahdet treenit, mutta eikös se niin mee, että lahjattomat treenaa? :D Joskus en olisi osannut kuvitellakaan, että Sakari suostuisi radalle lähtemään jonkun muun, kun mun kans, mutta kivaa, että olen ollut väärässä.
Hermannin nollajahti siis jatkuu edelleen, mutta meno alkaa tuntua jo kivalle, niin ehkä se sieltä vielä tulee :)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti