Heti paikalle päästyä otin Hermannin halliin mukaan ja se olikin ihan oma itsensä. Leikitin ja temputin sitä ja se toimi niinkuin kotonakin, JEE! Ihan vähän piti vilkuilla radanrakennuksessa pyöriviä ihmisiä, mutta vilkuilu oli enemmän uteliasta, kuin paniikinomaista. Suuri helpotus itselle, kun ei tarvinnutkaan puhkoa kuplaa yhteyden koiraan saadakseen!! Taitaa sittenkin siitä pienestä asti kisoissa mukana kuljettamisesta olla apua.
Aamu alkoi Hilpi Yli-Jaskarin agiradalla. Rata oli kiva ja jouheva. Mä olin rento ja me mentiin vaan esteeltä toiselle hyvällä draivilla. Me tehtiin meidän eka nolla!!! (etenemä 4,19) Eniten mä mietin puomin ja keinun sujumista, mutta ne meni oppikirjan mukaan molemmat. Puomille osui ihan selvästi ja keinun teki reippaasti, mutta huolellisesti. Sitä onkin nyt tehty kotihallillakin enemmän ja joka kerta se on tehnyt sen hyvin! Tällä radalla Hermanni osoitti, että kyllä se osaa kunhan ei keskittyminen herpaannu epäolennaisuuksiin. Se ei kertaakaan vilkuillut mitään, vaan tehtiin koko rata yhdessä ja omassa yhteisessä kuplassa, huikee fiilis!
Tätä ekaa rataa ei saatu kuvattua, kun kamera oikutteli, mutta eipä tehty virheitäkään, joita analysoida :D :D :D
Suoritus oli myös minien paras, joten palkintopalliharjoitteluakin saatiin.
Hannan ja Unnan meno oli tosi hienoa ja vaivattoman näköistä, mutta Unna bongasi yhden putken väärän pään, joten heille hylkäys tällä radalla.
Toiselle agiradalle vaihtui tuomariksi Reetta Pirttikoski. Rata oli tehty edellisen pohjalle, sitä hieman muunnellen, mutta tässä oli enemmän tarkkoja paikkoja. Edelleen me tehtiin kuitenkin Hermannin kanssa yhdessä ja vaikka meno oli hapuilevampaa, päästiin nollalla maaliin tältäkin (etenemä 3,83). Keinu meni tosi hyvin tälläkin radalla, ei minkäänlaista epäröintiä :) Kepit oli vähän hitaat. Ennen puomia mä meinasin hylkäännyttää meidät, kun viime tingassa huomasin olevani juoksemassa päin hyppysiivekettä. Ehdin kuitenkin loikata sivuun ja samalla katselin, että Hermanni painelee jo puomilla. Se ei paljoa jäänyt katselemaan mihin mä jäin. Otti kuitenkin kontaktinkin, vaikka aika itsenäisesti puomin suoritti. Tämäkin suoritus riitti voittoon ja seuramme otti kaksoisvoiton, kun Hanna ja Unna tekivät nollan, joskin "hieman" aiheuttivat sydämentykytyksiä ennen viimeistä estettä. Heille siis SERTi ja nousu kakkosluokkaan! Upeeta!
Viimeisenä startattiin Reetan hyppärille. Vähän omassa takaraivossa nakutti ajatus, että nousu kakkosiin olisi mahdollinen. Päätin kuitenkin, että tehdään rata ensin ja juhlitaan vasta sitten, olihan päivä jo tässä vaiheessa ylittänyt odotukset moninkertaisesti.
Pystyin olemaan radalla rento ja luottamaan Hermannin tekemiseen. Ilmeisesti oma pää on kehittynyt, kun kestää painetta nykyään hyvin. Puhdas rata oli tämäkin ja jopa päivän kolmas voitto! (etenemä 4,18)
Hermanni tienasi meille kaiken kaikkiaan kolme ilmaista starttia lahjakorttien muodossa, kaksi isoa pussia luita, kakkapussipakkauksen ja kolme Kismettiä, unohtamatta kolmea LUVAa ja sitä kautta SERTiä.
Viikon päästä Iisalmessa startataankin sitten kakkosluokassa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti