No mutta, reissuun lähdettiin perjantaiaamuna ja matkaan menikin meidän useamman pysähdyksen taktiikalla koko päivä :) Mua vähän jännitti, miten Hermanni osaa majapaikassa olla, kun sen kanssa on tosi vähän oltu missään vieraissa paikoissa yötä. Eka yö olikin levoton, kun joka rapsahdukseen ja liikkeeseen piti reagoida haukkumalla.
Aamulla lähdin kisapaikalle jo heti aamuyhdeksäksi poikien kanssa, kun kisaamassa oli Anna Sakarin Aava-siskon kanssa ja mun entinen agiryhmäläinen Vilma Hemmon kanssa. Hemmo ja Hermanni on lähes saman ikäisiä ja ne aloittelikin agilityyn tutustumisen yhdessä.
Olikin kivaa nähdä sekä Annaa ja Vilmaa että koiria pitkästä aikaa :) Molempien kisatkin meni hienosti ja kahmivat palkintoja yhteistuumin. Nollia ei tällä kertaa tullut, mutta ei nekään kaukana olleet.
Hermannin vuoro kisata tuli iltapäivällä ja aloitettiin hyppärillä. Nyt oli jälleen rento mieli kisata, kun aamusta alkaen Hermanni oli kisapaikalla täysin oma itsensä, eikä jännittänyt lainkaan :)
Hyppärin sössin heti toisella esteellä, kun lankesin perisyntiini ja kiirehdin. Lähdin niistosta pois, ennen kuin koira on lukinnut hypyn, joten Hermanni tuli mun liikkeeseen mukaan, hypyltä pois ja hyppäsi sen sitten väärinpäin. Voi pöh, kun en opi! Toki näissä kostautuu nyt se, että Sakarin kanssa saa nykyään tehdä jo vaan vähän sinne päin, eikä se reagoi muhun niin voimakkaasti. Hermannin kanssa pitää muistaa olla tarkempi!
Samalla radalla Hermanni meni väärään päähän putkeakin mun selän takaa, joten tuplahyllyllä maaliin tällä kertaa.
Toka radalla Hermanni sysäsi heti alkupäässä putken väärään päähän ihan mun jaloista. Mielestäni oli menemässä oikeaan päähän, mutta bongasi sen väärän sitten kuitenkin. Tällä radalla tein huomaamattani keppien jälkeen persjätön ja näkyy toimivan, vaikka ei olla noita vielä treenailtu. Lopussa mä kuvittelin ehtiväni tekemään persjätön kahden viimeisen esteen väliin, mutta en ehtinyt. Koira oli jo jaloissa ja vaihtoehtona olleeseen takaaleikkaukseen olin jo liian pitkällä, niin loppu on kökkö.
Kolmannella radalla oli nolla jo lähellä. Alkusuoran päässä Hermanni kuitenkin bongaa ratahenkilön, joka piti käydä haukkumassa ennen putkeen menoa. Uskoisin että tässä kohtaa alkoi jo väsymys painaa edellispäivän reissaamisen ja huonosti nukutun yön jälkeen. Tuloksella 5 oltiin tällä radalla sijalla 2.
Hyvää kisakokemusta saatiin. Hienosti Hermanni toimi täysin vieraassa paikassa. Mun täytyy vaan itse paremmin tiedostaa kumman kanssa olen siellä radalla. Radat näytti hitaahkoilta, mutta kun virheisiin mennyt aika vähennetään, niin etenemät on siellä 4m/s tuntumassa. Vauhti luultavimmin lisääntyy kokemuksen myötä. Mäkin hipsuttelen ja vielä vähän varmistelen. Yritän kyllä antaa Hermannin tehdä itse, mutta ihan vielä ei luotto riitä kaikkiin paikkoihin.
Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli vähemmän levoton kuin edellinen, mutta muutamaan Hermannin pöhinään heräsin.
Minikolmoset aloittivat yhdeksältä aamulla ja kisasivat medien kanssa vuoronperään, joten aamulla oltiin ensimmäisten joukossa pelipaikalla. Hyppärillä aloitettiin. Rata meni muuten sujuvasti, mutta kepeille viennissä Sakari teki ylimääräisen kiepahduksen poispäinkäännössä ja tiputti toiseksi viimeisenä olleen okserin rimat. 10 siis saldona tältä. Kepeille viennin olisi voinut tehdä hypyn toiseltakin puolelta, mutta päätin luottaa, että kyllä Sakari sen noinkin osaa. No en osannut ajoittaa ja pieleen meni.
Toka radalla ensin keinusta ohi ja sitten sössittiin kepit oikein huolella. Tuo kohta, josta Sakari tuli kepeiltä pois, oli kyllä monen muunkin koiran kompastuskivi. Sakari on nykyään varma kepittelijä, joka kepittelee loppuun vaikka mä olisin missä. Olisiko sitten tuo tyhjään meneminen aiheuttanut tuon, sitäkin on kyllä treeneissä tehty. Yritin korjata kepit alusta, mutta samasta välistä tuli taas pois. Kun yritin korjata sitten siitä välistä, niin Sakari meni ihan lukkoon, eikä millään meinannut ymmärtää, mitä haluan sen tekevän. Hylky tuli, kun pujotteli takaisinpäin, kun lähdin korjaamaan. Tää oli kyllä outo virhe Sakarilta, mutta aina ei mene niinku Strömsössä.
Kolmannen radan alkupää meni sujuvasti, mutta kepeillä sitten siinä ihan samassa kohtaa tuli taas pois kesken... (Kepit oli samassa paikassa ja ne mentiin samaan suuntaan) Korjasin kepit virhepaikasta, mutta sitten en enää ohjannut kahta seuraavaa hyppyä kunnolla ja Sakari hyppäsi jälkimmäisen väärästä suunnasta.
Kokemusta saatiin Sakarinkin kanssa, mutta eipä meillä mitään paineita olekaan. Pääasia, kun on kivaa ja kyllähän meillä taas oli :)
Sakarin starttien välissä ehdittiin tavata Hermannin Välke-siskoa ja otettiin kuviakin. Edustavien kuvien saaminen meinasi ensin olla haastavaa, mutta kyllä siellä joukossa sitten ihan nätistikin pönötetään :D
Kyllä voi olla eroa, näyttävätkö sisarukset toisiltaan vaiko eivät. Aava ja Sakari ovat kuin yö ja päivä, Välke ja Hermanni taas kuin kaksi marjaa :)
Sunnuntain loppupäivä lepäiltiin ja kotimatkalle lähdettiin maanantaiaamuna. Poikettiin moikkaamassa Sakarin kasvattajaa Lapinlahdella ja oli kyllä niin mukava taas rupatella! Taisi Sakari vielä muistaa paikankin. Talon kissa vaan meinasi aiheuttaa pieniä jännityksiä, kun kissat ei ole se Sakarin lempijuttu. Ei siinä kyllä kauaa mennyt, kun mies oli oma leppoisa itsensä. Sellainen se kyllä on. Koko reissun aikana se ei taaskaan hötkyillyt mistään. Mun lehmänhermo <3
Itsellä olisi kisakuumetta, mutta seuraavat kisat on suunniteltu maaliskuun puoliväliin. Tämä viikko huilataan nyt muutenkin ja agilityn treenaamista jatketaan maanantaina Marjon silmien alla. Treenattavien asioiden lista on pitkä, mutta lepo on tärkeää myös, joten nyt jätetään matkan rasitukset tuonne reippaille metsälenkeille ja annetaan aivojenkin levätä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti