Joka toiset kulkee, joka toiset ei

Hupsis, blogi alkanut laahata. Yritetään ainakin osin korjata, sillä täältä on ollut mukava aina silloin tällöin palata menneisiin ja muistella mitä on milloinkin ollut meneillään.

Ihan kaikkia kesän kisoja en muista, mutta välillä on kulkenut ja välillä ei. Otetaan käsittelyyn viidet viimeisimmät, jotka on menneet tahtia pohjamudista onnistumisiin vuoroviikoin.

Aloitetaan Porin iltakisoista 30.7. vaikka ne meneekin edelliselle nollien keruukaudelle. Tuomarina Minna Räsänen. Porilaisella kisakaverilla oli mukanaan molemmat koiransa, joista vanhemmalla oli juoksu. Käytiin yhdessä lämppä- ja jäähdyttelylenkit ja Hermanni tietysti osoitti myös kiinnostusta hyvn tuoksuista narttua kohtaan.
Eka radalla häiriintyikin kepeillä, ja mentiin sitten aiottua suorempaa reittiä maaliin.



Toka radalla paljon parempi keskittyminen ja kauden 23. nolla plakkariin! Uskomatonta, että aiemmin ei saatu vuodessa kasaan seitsemää nollaa millään ja nyt niitä nakuteltiin yhtä vaille triplasti vaaditusta määrästä :) Toki oli kuukauden pidempi keräilyaikakin, mutta silti.



Seuraavat kisat 10.8. Sastamalassa, tuomarina Tommi Raita-aho. Tällä kertaa samaisen kisakaverin kisakoiralla oli juoksu tärppivaiheessa ja lähtöpaikka just ennen meitä... No arvaahan sen, että pieni poika oli ihan sekaisin, vaikka tällä kertaa vältettiin kaikki kohtaamiset, kun asian tiesin jo ennen kisoja.
Eka radalla Hermanni jäi vaan kattelemaan radalta poistuneen tyttösen perään ja Hermannin mukaan saaminen radalle oli tuskan takana. Yritin kuitenkin muutamaan kertaan saada tehtyä edes jotain, mutta eipä onnistunut ei. Kaappasin sitten koiran kesken radan kainaloon ja vein suoraan autoon. Päätin siinä sitten, että haen sen suoraan autosta seuraavalle radalle. Otti itsellä lujille, kun aina on tottunut lämmittämään ja jäähdyttämään koirat kunnolla. Mutta ajattelin, että eipä ole paljon vaihtoehtoja, Hermannille oli tehtävä selväksi, että jos ei työnteko kiinnosta, niin ei sitten ole muutakaan kivaa tarjolla.
Sieltä sitten juuri ennen omaa vuoroa hain koiran autosta, pissatin sen ja kannoin lähtöön. Ja sehän toimi! Jo kiinnosti yhteistyö. Hylkäännyttiin kyllä, kun Hermanni ampaisi putkeen puomin sijasta ja sitten tehtiin ihan oma versio radasta, mutta pääasia, että koirameni sinne minne ohjasin, eikä haihatellut tyttöhajujen perään.
Kolmannelle radalle sain mukaani jo melkein normaalin Hermannin. Hylky tuli tältäkin, mutta onneksi mentiin taas muuten melko normaalisti.
Näistä kisoista en julkaise videomateriaalia, sillä näihin tuntemuksiin pystyn palaamaan itsekseni myös ilman videoiden katseluakin. Ja mieluummin muistelen hyviä ratoja kuin näitä epämukavia.

Sastamalan kisojen oli tarkoitus olla SM-kisojen kenraali, mutta tuolla esityksellä pätin kuitenkin lähteä vielä Tampereelle 17.8. Olin matkassa vaan koirapoikien kanssa, joten videomateriaalia ei näistäkään kisoista ole. Se on vähän sääli, sillä nämä meni hienosti. Lähdin sillä mielellä, että saadaan kisakirjaan Huittisen Harrin nimmari, hän kun ei kovin paljoa ole tuomaroinut viime aikoina, tai ei ainakaan siellä, missä me on kisattu.
Eka radalla yliohjasin yhden kohdan ja Hermanni tuli yhdestä hypystä ohi. Korjasin, joten vitosella maaliin. Vai loikkasko puominkin, en muista eikä ole sitä tarkistusnauhaa. Mutta kun ei ole, niin voin myös tuudittautua siihen tunteeseen, että ohjasin rohkeasti ja olin ajoissa joka paikassa. Video voisi kertoa toisin, mutta onneksi nyt on vaan omat mielikuvat :P
Toka rata meni käsikirjoituksen mukaan, olin edelleen varma valinnoista ja ohjasin enkä olettanut tai muninut missään kohtaa. Oltiin jo toisia lähtijöitä ja lähdin suoraan radalta jäähdyttelemään. Siellä sitten tuli yksi tuttu vastaan ja onnitteli. Mä tietty ajattelin että nollasta, mutta me oltiinkin voitettu! No wau! Oli nimittäin kovia nimiä lähtölistalla, mutta ku ne nopeat hyllytti, niin me sitten voitettiin ne kaikki! Voi riemun määräää!
Vielä oli hyppäri jäljellä ja kun oli hyvä pössis, niin ajattelin ennen rataa, että jospa tehtäis tupla pois kummittelemasta. Ja mehän tehtiin. Tämä ei ollut enää niin sujuva rata, vähän piti kalastellakin, mutta just ja just aikaan ehdittiin ja siinä se tupla sitten tuli. Noin vaan! Vähänkö siistiä. Kannatti lähteä!

Tampereen kisojen jälkeen olikin sitten vuorossa vuoden odotetuin viikonloppu. SM-kilpailut Vantaalla. Perjantaina iltapäivällä lähdettiin Miian kanssa matkaan. Käytiin kisapaikalla ilmottautumassa ja kokoamassa teltta halliin Justiinan kanssa, joka oli kisapaikalla suurin piirtein samoihin aikoihin kuin me. Siitä majapaikkaan toiselle reunalle Vantaata. Oli kiva paikka, Villa Jokivarsi, voin suositella! Ilta meni lepäillen ja mä jopa nukuin jonkun verran heti ensimmäisenä yönä!
Aamutuimaan mentiin kisapaikalle katselemaan ja kannustamaan seurakavereita. Oma rataantutustuminen oli klo 10.40 ja se tuli eteen nopeasti. Rata oli kiva, mutta heti alussa oletin liikaa ja poikittaishypyllä Hermanni juoksi suoraan ohi ja ehti hypätä seuraavana olleen hypyn. Joten hylky. Ensin ei hirveästi harmittanut, mutta kun katsoin vieon ja siltä huomasin, että olin ohjannut myös yhden takaakierron suoraan mentäväksi, alkoi vähän ärsyttää. Ei nimittäin radalla ollut mitään mielikuvaa tuosta, että ohjasin sen niin väärin.



Katteltiin kisoja loppupäivä ja kyllä oli hieno tunnelma seurata huippukoirakoiden menoa! Sitten mentin Jumboon syömään ja sieltä majapaikkaan. Tehtiin pieni kävelylenkki ennen kuin vetäydyttiin huoneeseen lepäämään.
Toinen yö sujui edelistäkin paremmin, paitsi Sakari herätti yhden aikaan viemään ulos tarpeilleen. Sakarin mukana olo vaikutti positiivisesti Hermanniin niin kuin arvelinkin. Sakari kun on lunkisti missä vaan, niin tuo jännittäjäkin huomaa, ettei ole mitään jännitettävää.
Aamulla aamupalan jälkeen pakattiin tavarat autoon ja kisapaikalle valmistautumaan joukkuekisaan.
Tänä vuonna kisattiin niin, että saman joukkueen kaikki jäsenet menevät peräkanaa. Hylkäyksestä sai 100 virhepistettä ja kymmenen parasta joukkuetta pääsi finaaliin.
Meidän joukkueesta lähti ensimmäisenä Justiina ja Nala, heille hieno nolla pienellä yliajalla.
Sitten oli meidän vuoro. Alku lähti käyntiin ihan hyvin, mutta sitten tein yhden valssin ja heilahtava käsi ohjasi Hermannin väärään putkeen, joten meille 100 virhepistettä. Kepeillä Hermanni jäi yhtäkkiä kesken kaiken katselemaan viereiselle radalle ja sen keskittyminen herpaantui täysin. Tahittiin siinä tovi ennenkuin päästiin loppusuoralle.



Miia ja Stella tekivät nopean ja varman nollan. Ja ankkurina olleet Justiina ja Näpsä hyllyttivät. Meidän joukkueen yhteistulos oli siis 102,jotain ja sillä yllettiin loppujen lopuksi sijalle 16./54 Ei ollenkaan huono!
Näin oli sitten SM-kisat taputeltu meidän osalta ja pääsimme kotimatkalle hyvissä ajoin. Vähän jäi omista suorituksista sellainen olo, että paremminkin oltais molemmat osattu, mutta näin tällä kertaa. Saatiin kuitenkin osallistua viimein myös yksilökisaan ja sehän oli tämän vuoden tavoitteenakin.

Eilen kisattiin Raumalla tämän vuoden viimeiset ulkokisat. Tuomarina piti olla Pirttikosken Reetta, mutta sairastumisen vuoksi tuomariksi vaihtui Anne Viitanen. Tarjolla oli neljä rataa, mutta me osallistuttiin vain kolmelle.
Aloitettiin agiradalla. Rata oli sujuva ja Hermanni varman tuntuinen, kun pääsi ennen rataa tarkistamaan, että hänen "tyttöystävänsä" ei enää ollutkaan niin hyvän hajuinen eikä vastaanottavaisella tuulellakaan :P Puomin loikkasi ja keinulta tuli myös sivuun. Keinulla saman teki useampi koira, olisikohan keinu vähän pompauttanut takaisin päin? ELi meidän tulos 10, se riitti 3. sijaan.
B-agiradalla päätin tehdän alkuun kokeilevan ohjauksen, ja sehän toimi! Koira kääntyi takaaleikkausella just sinne minne pitikin ja sehän paineli kivaa vauhtia muutenkin. Yhdellä hypyllä piti vähän tuomarille haukahtaa, kun hän seisoi suoraan edessä :D Siinä kului hetki aikaa, mutta muuten sujuvaa menoa, jes! Puomista en ollut itse ihan varma, mutta kun tultiin maaliin niin nollaa kuuluteltiin :) Tällä sija 2.



Sitten vielä hyppäri. Tämä vaikutti ensin vähän kinkkisemmältä radalta päivän muihin verraten, ja pariin paikkaan päätin tehdä omanlaiset ohjausratkaisut. Muutaman sitten vielä muutin radalla lennossa, kun en ehtinytkään ihan sinne minne oli tarkoitus. Heti kolmsella jäitoinen persjättö tekemättä, samoin kuin toisen putken päähän, mutta kun sain vaihdettua ohajukset lennossa, niin Hermannile oli reitti selvä silti koko ajan. Kokeellisin versio kepeille ohjaukseen ja niiden jälkeiselle hypylle viemiseen toimi, vaikka vähän kyllä söi vauhtia ennen sitä hyppyä. Suurin osa ohjaajista ohjasi kepit toiselta puolelta, mutta tämän oman valinnan koin meille varmimmaksi ja oli hieno huomata, että se todella oli sitä. Monet koirat lähtivät toiselta puolelta ohjaten keppien lopusta liian aikaisin pois ja luulen, että niin olisi käynyt meillekin. Loppuratakin jouhevasti ja nollalla maaliin. Eli toinen tupla heti plakkarissa :) ja sijoitus tälläkin radalla 2.



Kaikilla kolmella radalla oli oikein hyvää menoa ja nyt oli jo vauhtiakin, päästiin joka radalla yli 4 m/s etenemiin vaikka muutama hidas kohta olikin. Meillä alkoi tällä viikolla taas Reetan treenit ja siellä jätkä paineli ihan tajutonta vauhtia alkuradan. Kysyinkin Reetalta, joka on nähnyt meidät sekä treeneissä, että kisaradoilla, että meneekö se lujempaa vai kuvittelenko mä vaan, mutta kyllä se kuulemma painelee kovempaa. Eli se kyllä pääsee, mutta ei vielä kisoissa kykene täyteen vauhtiinsa. Ehkä se treenivauhti kuitenkin on pikkuhiljaa siirtymässä myös kisakentille, ainakin eilisen jälkeen tuntuu siltä.

Me ollaan oltu elokuun alusta myös etäjumppakurssilla ja kotona jumpataan pari kertaa viikossa. Molemmat pojat osallistuu ja nauttivat kun pääsevät taas oppimaan uusia temppuja siinä samalla. Molemmat ovat kyllä taitavia kropan käyttäjiä. Eniten meistä tarvitsisi jumppaa minä itse, mutta jumpataan nyt poikia sitten, kun ne tuntuu siitä myös nauttivan :D

Mestareita

Tässä välissä on jäänyt päivittämättä joitakin kisoja, mutta teen niistä erikseen videokoostepäivityksen, jos saan aikaiseksi. Agiradoilla ei ihan kovin paljoa ole käytykään ja nollia ei ole tullut niiltäkään vähiltä, mutta todella hyvää menoa on siltikin ollut. Rallykisoissa käytiin Hermannin kanssa Nokialla kokemassa tuplakisoissa totaalinen jäätyminen (tulos 0) ja toiselta radalta kelpo 95/100 suoritus.

Mutta asiaan!
Eilen kisattiin Satakunnan Piirinmestaruudet Porissa. Koko viikon seurasin säätietoja vähän kauhun sekaisin tuntein, sillä päiväksi luvattiin kovaa hellettä ja tiedossa oli koko päivän mittainen kisapäivä. Parhaani mukaan yritin varautua siihen, että koirat saadaan pidettyä viileässä odotteluaika. Vettä oli mukana reippaasti ja matkaseurana olleelta Justiinalta löytyi sekä foliopeite auton suojaksi, että viilennysalusta myös pojille. Näillä konstein auto pysyikin miellyttävän viileänä, eikä pojat autossa paljoakaan läähätelleet, vaikka kisapaikka onkin täysin auringon paahteisessa varjottomassa paikassa. Tuollainen foliopeite menikin heti ostoslistalle!

Aamulla startattiin ennen kahdeksaa kohti kisapaikkaa ja heti aamusta kisailtiin joukkuekisat. Pojat olivat kahdessa eri joukkueessa. Tällä kertaa kisat käytiin siten, että joka joukkueen ensimmäiset koirat kisasivat ratansa, sitten toiset jne. Starttasin ensin Hermannin kanssa. Kelpo rata ja hyvä vauhtikin, yksi rima tipahti. Eli tulos 5.



Sakari hylkääntyi, kun Herra päätti käydä hyppäämässä yhden ylimääräisen hypyn :) Nämä olivat Sakarin viimeiset viralliset kisat ja pääasiana olikin pitää hauskaa kisakentillä vielä viimeisen kerran.



Hermanni oli KSKYn "ykkös"minijoukkueessa ja joukkueen kaikki jäsenet tekivät tuloksen, kaksi nollaa ja kaksi vitosta. Hermannin vitonen oli inan verran Nalan vitosta nopeampi, joten sen tulos otettiin mukaan joukkueen lopputulokseen. Muut joukkueet eivät tätä parempia tuloksia tehneet, joten KSKY Vasikat nappasi joukkueKULTAA!!! Viime vuotinen hopea saatiin siis kirkastettua! Mahtava fiilis päällä jo heti aamusta! Ja fiilistä vain paransi muiden säkäluokkien upeat tulokset, medien "ykkös"sakille hopeaa ja pikkumaksijoukkueelle KULTAA!
Sakarin minijoukkue Varsat ei saanut tulosta, kun koirakoista vain yksi teki hienoakin hienomman nollan ja loput hylkääntyivät.

Yksilökisassa Hermanni starttasi minien ensimmäisenä. Tehtiin heti pohjalle NOLLA!



Muiden suorituksia en juurikaan ehtinyt seuraamaan, kun Hermannin suorituksen jälkeen lähdin jo hakemaan Sakaria autosta. Sakari oli ihan liekeissä, kun pääsi baanalle. Lähdössäkään ei olisi millään malttanut odottaa ja jouduinkin sen palauttamaan ennenkuin päästiin radalle :) Sakari eteni tuttuun varmaan tyyliinsä, mutta kepeillä ajautui ensin ekan kepin väärälle puolelle. Korjaamisesta huolimatta ehti vielä aikaankin eli Sakarin tulos 5.



Kisan päätyttyä aloin sitten kysellä seurakavereilta, että tulikos radalta kuinka nollia. Kovin moni hyllytti nimittäin pituuden jälkeiselle hypylle. Lopulta selvisi, että nollia tuli tasan kaksi, meidän ja yksi yliaikanolla. Sehän tarkoitti sitten sitä, että Hermanni VOITTI, sai viimeisen Sert-Hn ja VALIOITUI Suomen Hyppyvalioksi!!! Voi riemun määrää! Samalla oltiin sitten piirinmestaruuskullan syrjässäkin kiinni aika vahvasti.

Agilityrataa rakentaessa alkoi sitten vähän usko horjua siihen tuplanollaan, oli muutama sen verran kinkkisen oloinen kohta. No Hermannin kanssa ei ehditty edes niihin kinkkisiin paikkoihin, kun hylkäännyttiin jo esteellä numero kolme :P Muuten menikin ihan kohtuuhyvin, paitsi kepeille vienti ei onnistunut. Puomin jälkeinen elämä meni kuitenkin hienosti vaikka olin lähes varma, että siellä rata sitten kosahtaa.



Sitten oli vielä Sakarin vuoro päästä viimeisen kerran radalle. Ja mitä tekee mun timanttinen aarteeni, se nakuttelee varman nollan kivalla vauhdilla hymy naamallaan koko radan ajan. Nautittiin meidän radasta molemmat ja päätettiin ura hienoon suoritukseen, sillä yhteistuloksissa Sakari oli kaikkein paras ja ura huipentui minien Satakunnan Piirinmestaruuteen 2019!



Pettämättömästi Sakari on aina onnistunut mut yllättämään olemalla aina edelliskertaa parempi arvokisoissa ja niin nytkin kun viimevuotinen hopea kirkastui kullaksi! En parempaa uran päätöstä olisi voinut kuvitella! Helteestä huolimatta ehdittiin molemmilla radoilla aikaan, eikä mun todellakaan tarvinnut miettiä, että jaksaako pojat. Hyvin kulki ja mä vaan leijun onnesta näitten kultapoikieni ansiosta!

Lisäksi meillä on aivan huippuseura! Kannustetaan, eletään mukana ja iloitaan kaikkien suorituksista! Onnitellaan menestyksestä ja löydetään hyvää myös niistä vähemmän onnistuneista suorituksista. Eilinen oli jälleen kerran mahtava päivä sekä tuloksien (mineille myös yksilöhopea ja yksilöpronssi Miialle Stellan ja Nipsun kanssa, sekä pikkumaksien yksilöpronssi Marjutille ja Kassulle) että tunnelman puolesta!

Loppuun vielä Tanja Nummelinin ottamia kuvia eilisistä kisoista.

Ja muutama oma ja Justiinan ottama palkintojenjako-otos vielä

Kaikenlaista kisaamista

Tästä tulikin kisaamisen osalta aktiivinen pääsiäinen. Torstaiaamuna sain tietää, että mahdutaankin Hermannin kanssa Tampereelle Rallykisoihin. Kisa oli tullut täyteen jo ennen, kuin ilmo aukesi seuran ulkopuolisille ja mä ilmottauduin vasta illalla ilmon auettua meille muille. Mutta mahduttiin kuin mahduttiinki ja pienen paniikin meinas pukata päälle. Me ei oltu juurikaan treenattu, kun sekä Ullalle että mulle tuli muuta menoa edellisperjantaina, kun oltiin aiottu omatoimitreenata. Noh, kotona vähän keittiötreeniä alle, kisakirja esitäyttöön ja kisoihin.

Mua jännitti jo kisakirjan varmentaminenkin mittailuineen, mutta selvittiin molemmat hengissä :) Hermanni tosin käivärteli ja väisteli minkä ehti ja purki sitten jännitystään vielä haukkumalla. Rallyn mittauksen ei onneksi tarvitse olla tarkka, riittää kun on alle ylimmän ja yli alimman mitan, eli tässä tapauksessa 20 ja 40 sentin välissä.
Jonkun aikaa saimme rataaantutustumisen jälkeen odotella omaa vuoroa ja ehdittiin siinä kertailla rataa ja hioa yhteistyötä. Just ennen omaa vuoroa Hermanni sai haukkukohtauksen siinä kehäänmenoaukolla, enkä meinannu saada sitä hiljaseks millään... Mutta kun käveltiin kehään ja lähtöön perusasentoon, niin koirakin hiljeni. Rata meni melko sujuvasti, yksi kyltti jouduttiin uusimaan, kun Hermanni lähti kiertämään mua vaikka piti istua eteen. Nuo eteenistumiset on jostain syystä hankalia sille. Sitten radan loppupäässä askeltehtävässä Hermannilla herpaantui keskittyminen vähän, kun hallin toisessa päässä joku palkkasi vinkulelulla koiraansa ja Hermanni jäi kuuntelemaan sitä vinkua. Sain kuitenkin koiran mukaan. Viimeisenä olleella kyltillä 360 vasempaan, jouduin vähän soveltamaan ja tekemään itse laajemman käännöksen mitä yleensä, kun Hermanni ei ihan täpöllä ollut mukana. Meidän bravuurina on ollut takapään käyttö, mutta nyt se ei näkynyt. Aloluokassa laajempi kaarros ohjaajalle on kuitenkin sallittu niin ei saatu pistemenetyksiä. Ekaksi kisaradaksi mukavat 97/100 pistettä! Tuomarin kommentitkin oli kivaa luettavaa: Hienoa menoa. Hyvä maahan meno ja kierrot. Peukku hiljaisuudesta :).
Näin on Hermanninkin Rallyura korkattu ja jo kolmen viikon päästä ollaan menossa seuraaviin kisoihin. Päästiin Nokialle tuplakisoihin, joten koulariakin voidaan tavoitella :)



Sitten seuraavana päivänä lähdettiin agikisoihin piiiiitkästä aikaa Lietoon. Ei ole tullut siellä enää juurikaan käytyä, kun lähempänäkin on ollut hyvin kisoja tarjolla. Sinne oli sitten päättänyt lähteä muutama muukin. Minejä oli ilmoitettu joka kisaan yli neljäkymentä. Tarjolla oli kaksi agirataa ja kaksi hyppäriä ja me osallistuttiin kaikkiin.

Aloitettiin Anne Saviojan agiradalla. Kivan oloinen, jouheva rata ja me suoriuduttiin siitä puomin alastulovitosella. Kepeille korjasi koira itse hienosti ja keppien jälkeisessä pätkässä sain sen takaakierrolle, vaikka jäin pahasti jälkeen.



Seuraavana oli vuorossa Riikka Kankaisen hyppäri, joka radan reunalle naytti kinkkisemmälle, mitä tehdessä oli. Me tosin hylkäännyttiin jo esteelle nro neljä, kun hypyn sijasta koira paineli korvat lukossa seuraavana olleeseen putkeen. Mä kyllä huusin ja kovaa, mutta sinne meni :P Toisaalta tämmönen toiminta on koiralta sitä treeneistä tuttua, joten kisa- ja treenitilanteet alkaa jo mukavasti lähentyä toisiaan. Eikä Hermanni enää häiriinny ulkopuolisista jutuista, kun nytkin paljon väkeä paikalla ja kisat käynnissä kahdella kentällä yhtäaikaa.



Seuraavksi taas Annen agiradalle. Tällä radalla oon erityisen ylpeä keppien suorituksesta. Lähetin niille niin, että itsellä oli jo alussa aika paljon sivuetäisyyttä ja kasvatin sitä koko keppien ajan, eikä Hermanni tullut kesken pois, JEE! Kepit oli vielä siinä yleisöreunassa!
Tää rata sujui muutenkin hienosti, mutta sitten viimesellä esteellä mä ohjasin koiran hypyn taakse ja hienostihan tuo takaakiertoihin lähtee, joten hylky! Voi rähmä! Mutta hienoon menoon täytyy kyllä olla tyytyväinen :)



Vielä oli vuorossa Mika Kankaan hyppäri. Vähän alkoi pitkän päivän jälkeen olla olo, että muistaakohan rataa enää ja piti itteään skarpata ennen omaa vuoroa, ettei unohdu rata mielestä. Eka rataan tutustuminen oli ennen kahta ja tämä viimeinen siinä seiskan huitteilla. Mutta kuinka ollakaan, ratahan kulki hienosti. Keppivirhe mahtui matkaan, mutta muuten tämä oli meidän paras ja vauhdikkain rata. Kieltoon tuhrautui kolmisen sekuntia ja silti etenemä oli 4,29. Jälkeenpäin kun tuloksia katselin, niin ilman virhettä oltais päästy 4,55 etenemään ja se on meidän ennätys!!!Mä vielä lopussa oon parissa kohtaa koiran tiellä :P Mutta nyt mä tiedän, että Hermanni pystyy tekemään hyvällä vauhdilla, kunhan ittekin annan kaikeni.
Fiilikset oli huipussaan, kun kerrankin kisoissa kulki ja siitäkin, että mä itte jaksoin vielä viimeiselläkin radalla laittaa tossua toisen eteen.

Haaveista totta- retkellä

Niin se viime viikonloppuna vihdoin koitti odotettu tapahtuma, kun sain suunnata Hermannin kanssa HalliSM-kisoihin Vantaalle. Meidän rankingsijoitus nousi tarvittavan 120 sisään, sijalle 110, ennen ilmoittautumisajan umpeutumista! Niinpä me sitten perjantaina pakkauduimme Miian autoon ja lähdettiin retkelle :) Suunnattiin Hotelli Korpilampea ja Espoota kohti ja matka meni rattoisasti rupatellessa. Majoittauduimme hotellihuoneeseen, joka oli hirvittävän kuuma! Tietysti kun on tottunut harvan rintamamiestalon talvilämpötiloihin talven aikana, niin kaikki mikä menee yli 20 asteen tuntuu jo kuumalta :P Ruokittiin koirat ja suunnattiin itse saunaan ja uimaan. Ilta sujahti nopeasti ja nukkumaan mentiin hyvissä ajoin. Kuten aina ensimmäisenä yönä vieraassa paikassa, uni oli hakusessa, mutta kaipa sitä hetkisiä tuli torkuttuakin. Hermannia jännitti huoneen laminaattilattia ja vaikka lattialle levitin muutaman peiton, se pysyi visusti sängyssä vaikka kuuma olikin. Huonosti nukutun yön jalkeen koitti viimein aamukin ja aamutoimien ja loistavan aamupalan jälkeen päästiin suuntaamaan Vantaalle!
Koska miniluokka ei täyttynyt suoraan rankingin sijoittuneiden mukaan, vaan kisaamaan pääsi alemmillakin sijoituksilla, niin meidän vuoro oli startata toisen rataantutustumisryhmän puolivälissä.

Ensimmäisenä meillä oli vuorossa Esa Muotkan tuomaroima agilityrata C. Siinä kun ehdittiin katsella muita kisaajia tovi, niin kävipä mielessä, että hyvä jos alusta selvitään hylkääntymättä heti kakkosesteellä... Rata oli täydet 220m pitkä, eli heti alkuun päästiin kisaamaan koko rahan edestä :P
Oma vuoro tuli ja sopivan jännityksen vallassa päästiin kisaamaan. Ja hei, me selvittiin alusta hienosti, Hermanni ei edes vilkaissut ansaputkeen, vaan teki mitä pyydettiin :) Puomilta otettiin kielto, kun mä vaan ohjaamatta hölkötin eteenpäin. Puomilta myös alastulovitska ja lisäksi pituuden palikat nurin. Eli virheillä 15 (+ n. 10 sekuntia yliaikaa) selvittiin maaliin! Tehtiin tulos ja olin tyytyväinen. Sija 41./114 (?) Vauhdillisesti riittää vielä haasteita, mutta jo se, että Hermanni pystyy tekemään ehjää rataa häiriintymättä noin isoissa kisoissa, on meille hieno saavutus.



Ehdin juuri seurata Miian ja Stellan suorituksen edellisellä radalla, kun oli jo aika suunnata Anne Saviojan agiradalle. Tästä radasta tykkäsin ja mielestäni sain ohjauksen rytmityksenkin osumaan kohdalleen. Toki radan loppuvaiheessa en poikittaishypylle ohjannut kunnolla ja Hermanni ehti livahtaa seuraavana olleeseen putkeen, joten hylky tuli. Tämä oli kuitenkin meidän paras rata kolmesta! Hyvillä mielin maaliin hylkäyksestä huolimatta.



Sitten oli vähän pidempi odotteluaika, ennen kuin päästiin tanskalaisen Bonnik Berthelsenin hyppyradalle. Tämäin rata oli kiva, eniten mietitytti keppikulma, se kun oli sellainen meille haastava. Mutta me selvitettiin se! Hermanni meinasi suoran putken jälkeen singahtaa väärälle hypylle, mutta pelastelukarjaisulla sain jarrut koiraan! Tämä verotti vähän vauhtia ja saatiin yksi kielto, kun Hermanni ei mennytkään suoraan putkeen vaan tuli perässäni sen ohi. Eli virheitä 5 + yliaikaa kymmenisen sekuntia. Sija 36./114 (?)



Olin oikein tyytyväinen meihin koirakkona. Ihan melkein tehtiin kaikilta radoilta tulos, eikä esitetty yleisölle mitään katastrofaalista sähellystä. Kärkeähän me ei vauhdin puolestakaan hätyytellä, mutta oli mahtavaa saada olla mukana Hermanninkin kanssa yksilöarvokisoissa!

Kisojen jälkeen poikettiin Jumbossa syömässä ja hotellilla mentiin jälleen koirien huollon jälkeen saunomaan. Tällä kertaa käväisimme myös kaksi kertaa avannossa kastautumassa. Ai että teki hyvää! Saunan jälkeen nautittiin vielä vähän skumppaa mukavan retken kunniaksi ja sitten alkoikin nukkumatti huudella kylään.

Aamulla ennen kotiinlähtöä nautimme vielä runsaan aamiaispöydän antimista ja hyvillä mielin suuntasimme kotiin onnistuneesta retkestä iloiten!

Sakarikin kisaamassa

Eilen oli WeCAn kisat Porissa ja ilmoitin Sakarinkin kahdelle radalle A+B. Samoin Hermannille kaksi starttia B+C.
Ensin siis Sakarin vuoro, starttipaikka oli minien viimeisenä. Jätkä oli hyvin innoissaan, kun tajusi että pääsee radalle. Varmaan tyyliinsä teki myös rataa. Ei niin kovin nopeasti, mutta tarkasti ohjeiden mukaan. Loppusuoralla oli keinu ja toissaviikolla, kun käytiin omalla hallilla treenaamassa, niin jostain oli herra kehittänyt keinukammon. Ja niinpä kävi, että keinun kohdalla kielto, toisella yrittämällä kiipesi puoliväliin ja palasi takaisin. Kolmatta kertaa en vaatinut yrittämään, vaan juostiin toista reittiä maaliin. Minien paras tulos tällä radalla oli 15, joten voitto kosahti keinuun. Mutta meillä oli kivaa, ja se on pääasia! Kyllä vaan konkari osaa homman <3.


B-radalle starttasi Hermanni toisena. Tällä radalla oli haastavahko putkelle meno puomilta ja päätin yrittää jotain kääntöleijeröintihässäkkää siihen. No eipä toiminut. Putken pää ei löytynyt millään ja tahittiinkin siinä tovi... Sen jälkeen ei sujunut enää mikään, koska tuo herkkis ei tiennyt mitä halusin puomin jälkeen ja veti vähän lukkoon tilanteesta. Toki se oli joutunut odottelemaan vuoroaankin jo pidempään, eikä sekään mikään paras tapa tuolle ole, että toinen vaan pääsee ja minäitte ei :D Otettiin sitten oikotie maaliin, eikä jääty tahkoamaan enempää.



Sakarin kanssa menin puomin toiselta puolelta ja sehän sujui hyvin. Hermannin kanssa olisi pitänyt valita tämä puoli myös, mutta ajattelin että putken takia sivuirtoaminen ei olisi hyvä vaihtoehto. Sakari teki jälleen tasaisen varmaa työtä omaa vauhtiaan ja tultiinkin virheittä maaliin. Yliaikaa vajaa kolme sekuntia ja sijoitus 2. :)



Sitten vielä Hermanni hyppärille. Nyt oltiin samalla kartalla ja nakuteltiin NOLLA! Vauhti oli tahmeaa, mutta ihanneaikaan ehdittiin silti n. kolmen sekunnin alituksella. Sijoitus 2.



Viikon päästä vielä kisat ja sitten onkin aika suunnata Hermannin kanssa Halli-SMiin Vantaalle!

9v

Sakarilla on synttärit!!!
Mun monitoimimiäs täyttää YHDEKSÄN!!!

Sakarille eka koulari!

Ensin käytiin Ylöjärvellä tammikuun puolella rallykisoissa. Jo radalle lähtiessä tiesin, että Sakarin keskittyminen ei parasta mahdollista ollut. Sen ajatukset ei olleet tekemisessä parhaalla mahdollisella tavalla ja se näkyikin sitten suorituksessa. Ja kun Sakari ei ollut parhaassa vireessä, niin se vaikutti myös muhun ja jossain vaiheessa rataa oli tunne, että pääsispä pois täältä. Kaks kylttiä uusittiinkin, ku n ihan perusasiat oli hukassa :P Loppuun saakka tehtiin kuitenkin ja pisteitäkin saatiin 79 eli hyväksytty tulos kuitenkin. Vähän harmitti, ettei saatu radalle meidän parasta osaamista, mutta toisaalta olihan nää vasta toiset kisat tässä lajissa.



Ensin en meinannut lähteä Porin 17.2. kisoihin edellisten huonon fiiliksen vuoksi, mutta kun katselin kisakalenteria ja kokeessa oli tilaa sekä mahdollisuus ilmoittautua vielä viikko ennen koetta, niin päätin sitten kuitenkin lähteä kokeilemaan. Satuttiin vielä saamaan peruutuspaikka kokeenomaisiin treeneihin samaan halliin viikkoa ennemmin, niin päästiin treenaamaankin. Treenit meni todella hyvin ja keskittyminen oli koiralla ensiluokkaista. Hyvillä mielin lähdin siis koepäivänä matkaan. Pyrin tekemään samanlaiset valmistelut kuin treeneissä, mutta kun mentiin kehään, oli mulla taas sellanen vähän häröilevä tyyppi hihnan päässä...Ja kun mä en edes tällä kertaa jännittänyt, ainakaan tietoisesti. No rämmittiin tämäkin rata läpi. Osan aikaa tehtiin hyvääkin pätkää. Yhden kyltin uusin ja kahdesta viimesestä olis jompikumpi kannattanut uusia myös, mutta Sakarille on kuitenkin parempi, kun tehdään vaan eteenpäin. Sen vire pysyy parempana, kun ei huomauttele virheistä. Mietin, että tältä radalta ei hyväksyttyä tulosta saataisi, mutta niin vaan 74 pistettä oli loppulukema ja sehän tiesi sitä, että Sakari sai elämänsä ensimmäisen koulutustunnuksen ja virallisen nimen eteen saa nyt kirjoittaa myös RTK1 :D Tämän vuoden tavoite on siis jo nyt toteutunut, pitääpä alkaa sitä AVOluokkaa kuitenkin miettiä vähän intensiivisemmin.