Niin se viime viikonloppuna vihdoin koitti odotettu tapahtuma, kun sain suunnata Hermannin kanssa HalliSM-kisoihin Vantaalle. Meidän rankingsijoitus nousi tarvittavan 120 sisään, sijalle 110, ennen ilmoittautumisajan umpeutumista! Niinpä me sitten perjantaina pakkauduimme Miian autoon ja lähdettiin retkelle :) Suunnattiin Hotelli Korpilampea ja Espoota kohti ja matka meni rattoisasti rupatellessa. Majoittauduimme hotellihuoneeseen, joka oli hirvittävän kuuma! Tietysti kun on tottunut harvan rintamamiestalon talvilämpötiloihin talven aikana, niin kaikki mikä menee yli 20 asteen tuntuu jo kuumalta :P Ruokittiin koirat ja suunnattiin itse saunaan ja uimaan. Ilta sujahti nopeasti ja nukkumaan mentiin hyvissä ajoin. Kuten aina ensimmäisenä yönä vieraassa paikassa, uni oli hakusessa, mutta kaipa sitä hetkisiä tuli torkuttuakin. Hermannia jännitti huoneen laminaattilattia ja vaikka lattialle levitin muutaman peiton, se pysyi visusti sängyssä vaikka kuuma olikin. Huonosti nukutun yön jalkeen koitti viimein aamukin ja aamutoimien ja loistavan aamupalan jälkeen päästiin suuntaamaan Vantaalle!
Koska miniluokka ei täyttynyt suoraan rankingin sijoittuneiden mukaan, vaan kisaamaan pääsi alemmillakin sijoituksilla, niin meidän vuoro oli startata toisen rataantutustumisryhmän puolivälissä.
Ensimmäisenä meillä oli vuorossa Esa Muotkan tuomaroima agilityrata C. Siinä kun ehdittiin katsella muita kisaajia tovi, niin kävipä mielessä, että hyvä jos alusta selvitään hylkääntymättä heti kakkosesteellä... Rata oli täydet 220m pitkä, eli heti alkuun päästiin kisaamaan koko rahan edestä :P
Oma vuoro tuli ja sopivan jännityksen vallassa päästiin kisaamaan. Ja hei, me selvittiin alusta hienosti, Hermanni ei edes vilkaissut ansaputkeen, vaan teki mitä pyydettiin :) Puomilta otettiin kielto, kun mä vaan ohjaamatta hölkötin eteenpäin. Puomilta myös alastulovitska ja lisäksi pituuden palikat nurin. Eli virheillä 15 (+ n. 10 sekuntia yliaikaa) selvittiin maaliin! Tehtiin tulos ja olin tyytyväinen. Sija 41./114 (?) Vauhdillisesti riittää vielä haasteita, mutta jo se, että Hermanni pystyy tekemään ehjää rataa häiriintymättä noin isoissa kisoissa, on meille hieno saavutus.
Ehdin juuri seurata Miian ja Stellan suorituksen edellisellä radalla, kun oli jo aika suunnata Anne Saviojan agiradalle. Tästä radasta tykkäsin ja mielestäni sain ohjauksen rytmityksenkin osumaan kohdalleen. Toki radan loppuvaiheessa en poikittaishypylle ohjannut kunnolla ja Hermanni ehti livahtaa seuraavana olleeseen putkeen, joten hylky tuli. Tämä oli kuitenkin meidän paras rata kolmesta! Hyvillä mielin maaliin hylkäyksestä huolimatta.
Sitten oli vähän pidempi odotteluaika, ennen kuin päästiin tanskalaisen Bonnik Berthelsenin hyppyradalle. Tämäin rata oli kiva, eniten mietitytti keppikulma, se kun oli sellainen meille haastava. Mutta me selvitettiin se! Hermanni meinasi suoran putken jälkeen singahtaa väärälle hypylle, mutta pelastelukarjaisulla sain jarrut koiraan! Tämä verotti vähän vauhtia ja saatiin yksi kielto, kun Hermanni ei mennytkään suoraan putkeen vaan tuli perässäni sen ohi. Eli virheitä 5 + yliaikaa kymmenisen sekuntia. Sija 36./114 (?)
Olin oikein tyytyväinen meihin koirakkona. Ihan melkein tehtiin kaikilta radoilta tulos, eikä esitetty yleisölle mitään katastrofaalista sähellystä. Kärkeähän me ei vauhdin puolestakaan hätyytellä, mutta oli mahtavaa saada olla mukana Hermanninkin kanssa yksilöarvokisoissa!
Kisojen jälkeen poikettiin Jumbossa syömässä ja hotellilla mentiin jälleen koirien huollon jälkeen saunomaan. Tällä kertaa käväisimme myös kaksi kertaa avannossa kastautumassa. Ai että teki hyvää! Saunan jälkeen nautittiin vielä vähän skumppaa mukavan retken kunniaksi ja sitten alkoikin nukkumatti huudella kylään.
Aamulla ennen kotiinlähtöä nautimme vielä runsaan aamiaispöydän antimista ja hyvillä mielin suuntasimme kotiin onnistuneesta retkestä iloiten!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti