Kisakestävyyttä, juoksuisen nartun kanssa kisaamista, Laamasen ratoja ja paineensietokykyä.
Eka on kohtuullinen, toka niin ja näin, kolmannesta jäi tunne, että ovat melkoisen haastavia ja neljäs on olematon.
Eilen siis puoli seiskalta nappasin Miian ja Nipsun kyytiin kisareissulle Lietoon. Ennen sitä vein omat koirat
Tainalle ja hain Hipun.
Ilmoitin Hipun vaan kahteen starttiin, mutta oltiin kisapaikalla jo ennen sitä ekaakin, jolle ei osallistuttu. Ei olla pitkään aikaan Liedossa oltu, niin matkaan menevä aika ei ihan ollut muistissa :)
Siinä ekaa rataa radan reunalla katsellessa, kävi jo mielessä, että huhhuh, näyttääpä haastavalta. Ei siltä sitten reilusta neljästäkymmenestä maksista tuloksia tehneetkään kuin kuusi, joista kolme nollaa. Vaikea, mutta tehtävissä siis.
No toka rata näytti inan helpommalta, mutta ei mikään iisipiisi sekään. Oman jännityksensä aiheutti Hipun juoksu. Ei mitään tietoa, kuinka koira toimii ja yimääräistä säätöä housujen kanssa ja pihalla odottelua. Halliin sai siis tietenkin tulla vain suorittamaan oman osuutensa ja samantien ulos. ATT:lla on kuitenkin hyvin tilaa odotella hallin päädyssä ulkona ja ovi lähellä lähtöpaikkaa. Ulkona oli t-paitakeli, joten sääkin suosi. Sitten päästäänkin siihen mun paineensieto-osuuteen. Kun tultiin lähtöön ei siellä ollut mattoa valmiina ja sitä sitten jouduin huutelemaan, eli ylimääräistä säätöä siitäkin ja mulla pakka sekaisin välittömästi... Rata meni sitten ihan rallatellen, heti kolmannesta hypystä Hippu tuli ohi ja muutenkin sähellettiin oikein urakalla.
Koirakin oli kyllä vähän omissa maailmoissa, niin sellaiseen yhteiseen flowhun ei päästy tällä kertaa.
Toka rata oli hyppäri ja se oli enemmän sellainen luukutusrata, etenemävaatimuskin oli 4,0. Tämä oli jo parempi veto, kepeiltä kielto, yksi koiran kalastelu ja loppupäässä rataa Hipulta jäi yksi hyppy välistä ja hyppäsi seuraavan vielä väärinpäin. Mutta ehdootomasti meillä oli jo yritystä :)
Sitten odoteltinkin tovi jos toinenkin, kun medit kisasivat omat kolme starttia ennen minejä. Aikataulu oli tunnin vielä myöhässä siinä vaiheessa, kun minien vuoro tuli. Aika kului kuitenkin kisoja seuraten ja tuttujen kanssa rupatellen. Aina välissä käytiin kävelemässä, että Hippu pääsi oikomaan jäseniään autossa loikoilun lomassa. Miia ja Nipsu tekivät yliaikavitosen siltä samalta aamun vaikealta radalta, kepeillä tuli virhe jonka korjaamiseen meni aikakin. Eikä tuloksia siltä radalta tehnyt missään kokoluokassa kovinkaan moni. Kahdelta muulta radalta HYL. Pitkä päivä ja paljon odottelua takana söi kummankin virettä. Viimeisenä olleella hyppärillä kyllä pinkoivat molemmat lujaa, mutta pari estettä jäi matkan varrella Nipsulta suorittamatta.
Kotona oltiin puoli yhdentoista jälkeen ja Hippu tuli mun luo yökyläilemään. Sakari lähti päivällä Tainan kanssa mökille ja Olga meni mummulaan täysihoitoon. Tänään sitten palautetaan normaaliksi tämä poikkeustilanne.
Ja jee, pari viikkoa niin päästään Sakarin kanssa baanoille :)
21.4.2014
18.4.2014
Luontaista charmia
Tainan kanssa päätettiin jo kauan sitten, että mennään tänään mätsäriin Raumalle, kun siellä oli luokkana myös veteraanit ja Hipulla siihen riittävästi ikää. Ajattelin, että Sakarikin saa hyvää harjotusta, jos kesällä käydään jossain oikeassakin näyttelyssä pyörähtämässä. Ilmottauduttiin jo ennakkoon, kun oli sellanen mahdollisuus. Oltiin molemmat sitten omissa luokissamme ihan alkupäässä. Eli ei tarvinnut kauheasti odotella omaa vuoroa. Veteraaneja oli kymmenen ja pieniä aikuisia 25. Sekä Hippu että Sakari saivat sinisen nauhan. Hippu oli hienosti sinisten kakkonen eli ilman palkintoja ei tarvinnut kotiin lähteä. Sanoin jossain vaiheessa Tainalle, että ei Sakarilla oo mitään jakoa sinisissä, kun koiria oli niin paljon ja esim. pöydällä oloa jätkä selvästi jännitti. Muuten esiintyi kyllä hyvin ja seisoa tapitti hyvin ihan itsestään. Yllätys olikin melkonen sinisten kehässä, kun meidät pyydettiin nurkkaan odottelemaan ja tuomari alkoi samalla kätellä porukkaa pois. Ja sitten alettiin luetella sijoituksia, mutta meitä ei mainittu. Seisottiin ykköspalkintojen kohdalla ja tuomari totesi, että te voittekin jäädä siihen missä olette.... Siis hä? Monta hienoa koiraa kehässä ja me oltiin ykkösiä. OHO! :)
Päästiin sitten BIS-kehään esiintymään vielä. Hyvin jaksoi poika pönöttää, joskin alkoi tarjota pakitusta, kun tässä ollaan nyt vajaan viikon verran harjoteltu perse edellä puuhun pakittamista :) BIS-kehästä meidät käteltiin ulos, mutta ei haittaa, on mulla vaan poika, jolla tuntuu olevan luontaista charmia, joka vetoaa muihinkin kuin muhun <3 . BIS-kehässä
ja näin tehdään tempu "perse edellä puuhun"
Kaikki kuvat Taina Utriainen
Päästiin sitten BIS-kehään esiintymään vielä. Hyvin jaksoi poika pönöttää, joskin alkoi tarjota pakitusta, kun tässä ollaan nyt vajaan viikon verran harjoteltu perse edellä puuhun pakittamista :) BIS-kehästä meidät käteltiin ulos, mutta ei haittaa, on mulla vaan poika, jolla tuntuu olevan luontaista charmia, joka vetoaa muihinkin kuin muhun <3 . BIS-kehässä
ja näin tehdään tempu "perse edellä puuhun"
5.4.2014
Kolme hurraahuutoa!
Viimetingassa ilmoitin Hipun tämän päivän Söörmarkussa Ratsastuskeskus Zilpan maneesissa järjestettyihin WeCan kisoihin. Kisapaikan vuoksi mietin kannattaako lähteä, hevonpaska kun on ennenkin kiinnostanut Hippua kisaamista enemmän. Pitkään aikaan ei ollakaan maneesissa kisailtu, enkä mä tietenkään muistanut sitä toista ongelmanaiheuttajaa, joka paskan lisäksi maneeseissa esiintyy, linnut :) Hippu kun nyt on sellainen lievästi lintuja jahtaava tyyppi ollut aina.
No eipä muuta, kuin matoa koukkuun ja radoille, jotka tuomaroi Tomas Berglund. Pitkiä ratoja oli jokainen, yli 160 m ja ihanneaika oli laskettu agiradoille 3,6 etenemällä ja hyppärille vaadittiin 3.9 m/s. Hyppäriä lukuunottamatta radoilla oli monta takaakiertoa, eikä ihan sieltä helpoimmasta päästä olleet tulostenkaan mukaan. Nollia tuli vain muutamia, eikä tuloksiakaan liiemmälti.
A-radalla ei omat jalat kuljettaneet kovinkaan sujuvasti ja olin myöhässä monessa paikassa. Toka este oli takaakiertona, mutta muuten oli sitten suorahkoa pätkää perällä olevalle putkelle saakka. Siellä koira olisi pitänyt saada ohjattua siihen toiseen päähän, mutta Hipa sukelsi sinne paremmin näkyvillä olleeseen päähän, ennen kuin ehdin kissaa sanoa :)Kaikki kontaktitkin Hippu roiskaisi menemään kun en vaan ehtinyt niitä ohjaamaan. Positiivisena puolena se ei ihan hirveästi haistellut.
B-rata oli jo rataantutustumisessa jouhevamman oloinen, vaikka niitä takaakiertoja riitti kyllä sillekin. Hippu oli äärettömän hyvin ohjauksessa mukana, mitä nyt puomin jälkeen piti imaista hetki sulotuoksuja sieraimiin. Haistelun jälkeen kuitenkin tuli taas hyvin mun mukaan eikä mennyt multakaan pakka pahemmin sekaisin. Tultiin ilman ratavirheitä maaliin, mutta haistelusession myötä 3,33 sekunnin yliajalla. Yllätys oli suuri, kun sijoituttiin tällä kolmanneksi! Vain voittaja teki puhtaan nollan, ja me kolme sijoittunutta oltiin makseissa ainoat ilman ratavirheitä maaliin pässeet. Tuloksiakin taisi tulla kymmenkunta, osallistujia oli 27.
Mahtava fiilis oli tämän radan jälkeen!
Hyppäri taas oli niin hauskaa juoksemista, että mua meinas ääneen naurattaa jo rataantutustumisessa :D. Alussa sama kakkosen takaakierto, kuin muillakin radoilla ja sitten poikittain radan poikki suoran putken kautta kepeille. Jiihaa, mahdollisuudet ehtiä oli, ööö, nolla. Mutta mä ehdinkin sinne ihan hyvin, kun Hippu ei enää jaksanut keskittyä pitämään nenää irti pohjasta. Paras terä oli koiralta kadoksissa ja ehkä ihan hyvä, kun radalla oli suoraa pätkää enemmänkin, kuin tuo alku. No hylky tästä, mutta mun hyvää oloa ei voinut sellaiset seikat pilata.
Ja mikä parasta, Hippu ei bongannut radoilla yhtään lintua, tai ei ainakaan singahtanut niitä jahtaamaan, niin se kehitys kehittyy :)
No eipä muuta, kuin matoa koukkuun ja radoille, jotka tuomaroi Tomas Berglund. Pitkiä ratoja oli jokainen, yli 160 m ja ihanneaika oli laskettu agiradoille 3,6 etenemällä ja hyppärille vaadittiin 3.9 m/s. Hyppäriä lukuunottamatta radoilla oli monta takaakiertoa, eikä ihan sieltä helpoimmasta päästä olleet tulostenkaan mukaan. Nollia tuli vain muutamia, eikä tuloksiakaan liiemmälti.
A-radalla ei omat jalat kuljettaneet kovinkaan sujuvasti ja olin myöhässä monessa paikassa. Toka este oli takaakiertona, mutta muuten oli sitten suorahkoa pätkää perällä olevalle putkelle saakka. Siellä koira olisi pitänyt saada ohjattua siihen toiseen päähän, mutta Hipa sukelsi sinne paremmin näkyvillä olleeseen päähän, ennen kuin ehdin kissaa sanoa :)Kaikki kontaktitkin Hippu roiskaisi menemään kun en vaan ehtinyt niitä ohjaamaan. Positiivisena puolena se ei ihan hirveästi haistellut.
B-rata oli jo rataantutustumisessa jouhevamman oloinen, vaikka niitä takaakiertoja riitti kyllä sillekin. Hippu oli äärettömän hyvin ohjauksessa mukana, mitä nyt puomin jälkeen piti imaista hetki sulotuoksuja sieraimiin. Haistelun jälkeen kuitenkin tuli taas hyvin mun mukaan eikä mennyt multakaan pakka pahemmin sekaisin. Tultiin ilman ratavirheitä maaliin, mutta haistelusession myötä 3,33 sekunnin yliajalla. Yllätys oli suuri, kun sijoituttiin tällä kolmanneksi! Vain voittaja teki puhtaan nollan, ja me kolme sijoittunutta oltiin makseissa ainoat ilman ratavirheitä maaliin pässeet. Tuloksiakin taisi tulla kymmenkunta, osallistujia oli 27.
Mahtava fiilis oli tämän radan jälkeen!
Hyppäri taas oli niin hauskaa juoksemista, että mua meinas ääneen naurattaa jo rataantutustumisessa :D. Alussa sama kakkosen takaakierto, kuin muillakin radoilla ja sitten poikittain radan poikki suoran putken kautta kepeille. Jiihaa, mahdollisuudet ehtiä oli, ööö, nolla. Mutta mä ehdinkin sinne ihan hyvin, kun Hippu ei enää jaksanut keskittyä pitämään nenää irti pohjasta. Paras terä oli koiralta kadoksissa ja ehkä ihan hyvä, kun radalla oli suoraa pätkää enemmänkin, kuin tuo alku. No hylky tästä, mutta mun hyvää oloa ei voinut sellaiset seikat pilata.
Ja mikä parasta, Hippu ei bongannut radoilla yhtään lintua, tai ei ainakaan singahtanut niitä jahtaamaan, niin se kehitys kehittyy :)
30.3.2014
Kankaanpään Seudun Kennelyhdistys ry:n Vuoden agilitykoira 2013
Sakari teki seuramme parhaat tulokset viime vuonna, ja sai täten otsikossa olevan "arvonimen" pokaalin kera. Piste-ero Miian Nipsuun ei ollut kovin suuri, mutta voitto heltisi meille :) Kuukausi vielä niin päästään tekemään (toivottavasti) tuloksia tänäkin vuonna.
23.3.2014
Kotoilua
Metsässä vapaana rallattelu on kasvattanut Sakarille lihakset ja tuonut Olgalle hymyn naamalle. Ja mä tuun niin onnelliseks kun näen, että nuo kaks nauttii elämästä.
Onhan tässä päivitysten välissä ehtinyt tapahtuakin, mutta päivittäminen on jäänyt. Sakarin kanssa on pistäydytty jälleen Mäntsälässä, toivottavasti viimeisen kerran. Näyte oli lääkärin sanojen mukaan puhdas ja kaunis, eli sakkaa ei enää ollut ja epämuodostuneet siittiöt olivat lähes kokonaan poissa. Evirassa on näyte viljelyssä ja parin viikon sisällä selviää, onko ureaplasma selätetty.
Tällä viikolla Sakari myös hierottiin ja se sai kehuja lihaksista sekä kehonhallinnasta. Jumeja ei pahemmin ollut, takareisissä oli vähän kireyttä, mutta ei vaikuttanut liikelaajuuksiin.
Agilityä ollaan treenattu Marjon opissa pariinkin otteeseen tässä välillä ja saatiin esille sylkkäriongelma. Osataan kyllä sellaiset leveämmät sylkkäröinnit, mutta tiukoissa neulansilmäkäännöksissä kosahtaa. Omissa viikkotreeneissä on nyt sitten hiottu ongelmaa kuntoon. Eilisissä treeneissä saatiin kyllä aikaseksi jo tuplasylkkärin tapainenkin, joten ehkä se siitä. Ja tehtiin lopuksi treenirata nollana! Ei mitään perusherkkua meille, joten hyvät fiilikset jäi :) Treenattava ei kyllä ihan heti lopu ja taitaa sen tuplan tekeminen kuukaudessa olla iso tinki. Puolen vuoden kisatauko yhdistettynä onnistumisen paineeseen ei vaikuta hyvältä yhtälöltä, mutta yritetään, yritetään kunhan toukokuu koittaa!
Olga nauttii täysin siemauksin omakotiasumisesta, sen koko olemus huokuu onnea ja iloa :) Sen kanssa ei kummemmin touhuta mitään erityistä, mutta lenkeillä saa aina välissä vähän spurttailla vapaana, järsiä keppejä ja toteuttaa muutenkin itseään. Ja kun koira on onnellinen olen minäkin :)
Olga piilossa :)
Kuva Taina Utriainen
Onhan tässä päivitysten välissä ehtinyt tapahtuakin, mutta päivittäminen on jäänyt. Sakarin kanssa on pistäydytty jälleen Mäntsälässä, toivottavasti viimeisen kerran. Näyte oli lääkärin sanojen mukaan puhdas ja kaunis, eli sakkaa ei enää ollut ja epämuodostuneet siittiöt olivat lähes kokonaan poissa. Evirassa on näyte viljelyssä ja parin viikon sisällä selviää, onko ureaplasma selätetty.
Tällä viikolla Sakari myös hierottiin ja se sai kehuja lihaksista sekä kehonhallinnasta. Jumeja ei pahemmin ollut, takareisissä oli vähän kireyttä, mutta ei vaikuttanut liikelaajuuksiin.
Agilityä ollaan treenattu Marjon opissa pariinkin otteeseen tässä välillä ja saatiin esille sylkkäriongelma. Osataan kyllä sellaiset leveämmät sylkkäröinnit, mutta tiukoissa neulansilmäkäännöksissä kosahtaa. Omissa viikkotreeneissä on nyt sitten hiottu ongelmaa kuntoon. Eilisissä treeneissä saatiin kyllä aikaseksi jo tuplasylkkärin tapainenkin, joten ehkä se siitä. Ja tehtiin lopuksi treenirata nollana! Ei mitään perusherkkua meille, joten hyvät fiilikset jäi :) Treenattava ei kyllä ihan heti lopu ja taitaa sen tuplan tekeminen kuukaudessa olla iso tinki. Puolen vuoden kisatauko yhdistettynä onnistumisen paineeseen ei vaikuta hyvältä yhtälöltä, mutta yritetään, yritetään kunhan toukokuu koittaa!
Olga nauttii täysin siemauksin omakotiasumisesta, sen koko olemus huokuu onnea ja iloa :) Sen kanssa ei kummemmin touhuta mitään erityistä, mutta lenkeillä saa aina välissä vähän spurttailla vapaana, järsiä keppejä ja toteuttaa muutenkin itseään. Ja kun koira on onnellinen olen minäkin :)
Olga piilossa :)
Kuva Taina Utriainen
25.2.2014
17.2.2014
Mikään ei oo mahdotonta
Ja mikä tärkeintä, koskaan, EI KOSKAAN saa luovuttaa!
Hipun kanssa todistettiin se eilen Seinäjoella, kun yhteistä kisauraa oli takana 6 vuotta, 1 kuukausi ja 10 päivää.
Me tehtiin nolla kolmosissa :) Ihan yhdessä, pari pientä pelastelukarjaisua, mutta NOLLA!
Jotta te lukijat ymmärtäisitte, miten iso työvoitto on ollut päästä tuohon, laskin meidän uran numeroina. Kisaaminen aloitettiin 6.1.2008 Noormarkussa. SAGIn tilastot alkavat vasta 20.6., joten alkuvuoden starttimäärä ei ole selvillä. Itsellä saattavat olla jossain kalenterin kätköissä, mutta sen vuoden kalenteri ei ole nyt käsillä. Todennäköisesti startteja ei ole kovin hurjaa määrää ja tuloksia tuskin lainkaan. Mennään tämä laskennallinen osuus siis juhannuksesta alkaen.
(18.2. muokattu starttimäärät oikeiksi myös 2008 osalta ja lopputuloksiin sekä lisätty Miian ja Hipun tekemät nollatulokset. Heillä on muitakin tuloksia, mutta en laita niitä tähän :) )
2008
8 10 starttia, 1 tulos
14.9. tulos 18,50
2009
22 starttia, 3 tulosta
1.5. t. 16,02
6.12. t. 15
6.12. t. 0 (1. LUVA)
2010
22 starttia, 7 tulosta
14.2. t. 0 (2. LUVA)
2.5. t. 5
2.5. t.10
26.6. t. 5,88
7.8. t. 25
7.8. t. 25
7.11. t.5
2011
17 starttia, 6 tulosta
6.1. t. 5
16.1. t. 15
16.1. t. 15
6.3. t.15
25.4. t. 10
25.4. t. 0 (Sert => 2 lk)
2012
10 starttia, 1 tulos
5.5. t. 0 (1.LUVA 2 lk)
Tänä vuonna Miia kisasi Hipulla myös ja Miian ohjaamana Hipulle 2. LUVA 26.8. ja nousuSERT kolmosiin 21.11.
2013
9 starttia, 3 tulosta
3.3. t. 8,32
17.3. t. 15,77
6.12. t. 5
Miia ja Hippu SERT-A 31.3.
2014
tähän mennessä
6 starttia, 2 tulosta
12.1. t. 14,80
16.2. t. 0
Eli yhteensä startteja94 96, joista 23 tulosta, joista 5 nollaa.
Ymmärtänette, että jopa jokainen tulos Hipun kanssa on ollut juhlan arvoinen, saati sellainen rata, jolla ollaan saatu tuulettaa puhdasta ratasuoritusta! Ehkä tämä jollekulle todistaa, etten ole kummoinen ohjaaja, mutta sisun puutteesta et sinäkään voi meitä syyttää :) Onneksi lajissa mukana pysymiseen ei ole tuloskiintiötä, muuten me ei kisattaisi enää.
Kiitos kaikille meitä kannustaneille ja valmentaneille! Kiitos niillekin, jotka ovat radan reunalla menollemme hymyilleet tai jopa nauraneet. Pidetään laji edelleen hauskana ja niin kauan kuin koiralla ja minulla kunto kestää lupaamme tuloksia metsästää edelleen! Isoin kiitos kuuluu Tainalle, joka on antanut koiransa mulle harrastuskaveriksi, sekä tietenkin Hipulle, joka on mua ohjaajana ehkä eniten opettanut :)
Tässä kooste kaikista radoista, kahdelta muulta tulos tutusti HYL
Hipun kanssa todistettiin se eilen Seinäjoella, kun yhteistä kisauraa oli takana 6 vuotta, 1 kuukausi ja 10 päivää.
Me tehtiin nolla kolmosissa :) Ihan yhdessä, pari pientä pelastelukarjaisua, mutta NOLLA!
Jotta te lukijat ymmärtäisitte, miten iso työvoitto on ollut päästä tuohon, laskin meidän uran numeroina. Kisaaminen aloitettiin 6.1.2008 Noormarkussa. SAGIn tilastot alkavat vasta 20.6., joten alkuvuoden starttimäärä ei ole selvillä. Itsellä saattavat olla jossain kalenterin kätköissä, mutta sen vuoden kalenteri ei ole nyt käsillä. Todennäköisesti startteja ei ole kovin hurjaa määrää ja tuloksia tuskin lainkaan. Mennään tämä laskennallinen osuus siis juhannuksesta alkaen.
(18.2. muokattu starttimäärät oikeiksi myös 2008 osalta ja lopputuloksiin sekä lisätty Miian ja Hipun tekemät nollatulokset. Heillä on muitakin tuloksia, mutta en laita niitä tähän :) )
2008
14.9. tulos 18,50
2009
22 starttia, 3 tulosta
1.5. t. 16,02
6.12. t. 15
6.12. t. 0 (1. LUVA)
2010
22 starttia, 7 tulosta
14.2. t. 0 (2. LUVA)
2.5. t. 5
2.5. t.10
26.6. t. 5,88
7.8. t. 25
7.8. t. 25
7.11. t.5
2011
17 starttia, 6 tulosta
6.1. t. 5
16.1. t. 15
16.1. t. 15
6.3. t.15
25.4. t. 10
25.4. t. 0 (Sert => 2 lk)
2012
10 starttia, 1 tulos
5.5. t. 0 (1.LUVA 2 lk)
Tänä vuonna Miia kisasi Hipulla myös ja Miian ohjaamana Hipulle 2. LUVA 26.8. ja nousuSERT kolmosiin 21.11.
2013
9 starttia, 3 tulosta
3.3. t. 8,32
17.3. t. 15,77
6.12. t. 5
Miia ja Hippu SERT-A 31.3.
2014
tähän mennessä
6 starttia, 2 tulosta
12.1. t. 14,80
16.2. t. 0
Eli yhteensä startteja
Ymmärtänette, että jopa jokainen tulos Hipun kanssa on ollut juhlan arvoinen, saati sellainen rata, jolla ollaan saatu tuulettaa puhdasta ratasuoritusta! Ehkä tämä jollekulle todistaa, etten ole kummoinen ohjaaja, mutta sisun puutteesta et sinäkään voi meitä syyttää :) Onneksi lajissa mukana pysymiseen ei ole tuloskiintiötä, muuten me ei kisattaisi enää.
Kiitos kaikille meitä kannustaneille ja valmentaneille! Kiitos niillekin, jotka ovat radan reunalla menollemme hymyilleet tai jopa nauraneet. Pidetään laji edelleen hauskana ja niin kauan kuin koiralla ja minulla kunto kestää lupaamme tuloksia metsästää edelleen! Isoin kiitos kuuluu Tainalle, joka on antanut koiransa mulle harrastuskaveriksi, sekä tietenkin Hipulle, joka on mua ohjaajana ehkä eniten opettanut :)
Tässä kooste kaikista radoista, kahdelta muulta tulos tutusti HYL
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)