Melkosta haipakkaa

Töissä on vuoden kiireisin aika ja koneella ei paljoa ehdi olla, joten blogin päivittäminenkin jää. Joulukuu onkin tästä syystä hyvä agilitytauon paikka meille. Sen verran koko kuun taukoon tuli poikkeusta, että itsenäisyyspäivänä käytiin Porissa epistelemässä ja 9.12. kisaamassa kaksi starttia Lempäälässä. Epiksissä mulla oli mukana sekä Sakari että Hippu. Hipun olin ilmoittanut myös Lempäälän kisoihin molempiin startteihin. Ne olivatkin Hippasen ekat startit kolmosissa :)

Tamskin kisojen järjestelyt olivat mielestäni tällä kertaa vähän niin ja näin. Kun aikataulut ja lähtölistat tulivat, huomasin, että osaltani menivät minien viimeinen ja maksien jälkimmäinen rata päällekkäin, koska mut oli sijoitettu Sakarin kanssa ihan loppuun n. 40 koirakon joukosta, kun taas Hipun kanssa starttasimme ihan alkupäässä. Jos Sakari olisi alunperinkin sijoitettu minien alkupäähän ei olisi ollut mitään päällekkäisyyksiä. No, kotona vielä ajattelin, että eiköhän homma hoidu kisapaikalla ja tavallaan se hoituikin. Mulle sanottiin vaan, että käyt sitten itse(!) ilmoittamassa sisäänheittäjälle, että vuorosi on nyt. No näin yritin tehdä, kisajärjestäjät eivät vaan osanneet kertoa hetken tullen, että kuka se sisäänheittäjä edes on... saati mistä hänet löytäisin. No kaikille radoille pääsin kuitenkin, taitaa se kuitenkin olla pääasia. Pikkuisen kyllä toi lisäjännitystä, mutta selvittiin.

Sitten itse ratoihin. Minit aloittivat Anne Saviojan hyppärillä. Melko helpon oloinen profiililtaan. Rataantutustumisessa tuomari ilmoitti laskeneensa ihanneajan 3,8 metrin etenemällä. Siinä vaiheessa ajattelin, että se oli sitten siinä. Meidän ennätysetenemä on ollut 3,7 m/s, tosin hylkyratojen vauhdeista ei ole tietoa. Rata sujui hienosti, yksi rima tuli alas (ei näy videolla, mutta kuuluu). Maalissa ehdin vilkaista kelloon ja hämmästyksekseni ehdittiin aikaan. Loppujen lopuksi tuloksista selvisi, että Sakari paineli 4,03 m/s. Jihuu, meidän enkka! Ja todellakin sain toivoa ja todisteita että kulkee se kovaakin!



Seuraavana oli vuorossa Huittisen Harrin agilityrata ja jo tuntui rataantutustumisessa, että hyvä jos joku kohta onnistuu. Alussa oli melko haastava kepeillevienti ja muutenkin radalla oli pari pahaa paikkaa. No tällä radalla sitten hylkäännyttiin, mutta saatin hienoja onnistumisiakin aikaan. Tälle radalle se lähtökin tapahtui vähän nopeasti eikä oma keskittyminenkään ollut kaikkein skarpeimmasta päästä.

Heti tämän suorituksen jälkeen menin takaisin hyppärille tutustumaan, kuinka Hippua sillä ohjaisin. Alku kosahti heti putken väärään päähän, eikä keppien jälkeiseen putkeen lähetyskään heti onnistunut. Kivalla fiiliksellä kuitenkin maaliin, eikä Hippu haihatellut omiaan. Ja sitten vielä Hipun kanssa kinkkiselle agilityradalle. Sen kanssa osattiin mennä vaikeista kohdista hienosti, mutta mun ohjaus herpaantui, kun sain sen kuljettettua yhden ansaputken suun ohi, jonne kuvittelin sen livahtavan ja sitten se hyppäsi yhden hypyn väärästä suunnasta. Oli kyllä mhtavat fiilikset tästäkin radasta, me selvittiin kunnialla hylkäyksestä huolimatta, aikä mulla ollut sellaista oloa, että mitä mä Hipun kanssa täällä teen.

Ensi vuonna Hippiäinenkin pääsee taas useammin kisareissuille, kun on samassa luokassa Sakarin kanssa. Näihin kisoihin oli kiva lopettaa tämä vuosi agilityn osalta. Intoa riittää taas ja luultavasti tauon jälkeen sitä on vieläkin enemmän.
(Muut radat ovat Kirsin videokamerassa ja päivittvat tänne kunhan ehtivät)