27.11.2011

Kohti kolmosia

Lauantaiaamuna 26. päivä lähdettiin Miian, Nipsun, Hipun ja Sakarin kanssa jälleen kerran kohti Lietoa kisaamaan. Sakarille ja mulle nämä olivat tämän vuoden viimeiset kisat ja ohjelmassa kolme starttia sekä kakkosluokan korkkaus. Kakkoset kisasivat aamusta alkaen ja ykköset sen jälkeen. Lähdin kisoihin sillä fiiliksellä, etten ota mitään paineita. Tämä tuottikin hyvää tulosta. Eka rata meni ratavirheittä, mutta huomasin radalla jännittäväni ja ohjaus ei ollut parasta mahdollista, siitä johtuen Sakari teki kolme ylimääräistä mutkaa ja tulokseksi saimme yliaikaa 1.14. Videolta laskin, että useampi sekunti olisi menty miinukselle jos kaarteet olisivat jääneet pois. Mutta kaiken kaikkiaan hyvä kakkosten korkkaus. Toka rata meni jo sujuvammin, puhtaana maaliin ja yli 5 sekuntia alle ihanneajan. Sitten jännitettiin muiden suorituksia. Sijoituksen piti olla kolmen parhaan joukossa, jotta kipailukirjaan kirjattaisiin LUVA. Viimeiseen koiraan saakka saimme jännittää, mutta pysyimme sijalla kaksi loppuun saakka. Matka kohti kolmosia on siis alkanut. Uskomatonta!
Kolmantena ratana oli hyppäri ja olin jo niin rennoissa fiiliksissä, että unohdin radan! ohjasin Sakarin yhdelle ylimääräiselle hypylle ennenkuin muistin minne piti mennä. Tästä siis hylky. Vähän mua nauratti omat toilailut.
Miia ja Hippu kisasivat samat radat, jokaiselta tuloksena hylky, kun Hippu aina ehtii livahtaa väärille teille.
Nipsu kisasi Miian kanssa toiset kisansa upeasti tuloksilla 5, sijoitus 3. ja nollavoitto. Niin alkoi Nipsunkin kilpailukirja täyttyä. Kaiken kaikkiaan hieno kisapäivä siis. Yhteensä kahdeksasta startista kaksi LUVAa ja kolme palkintosijaa, kannatti lähteä!
Viikon päästä maanantaina olisi tarkoitus vielä epistellä Noormarkussa, sitten jäädään treeni- ja kisatauolle loppuvuodeksi. Tästä on hyvä ensi vuonna jatkaa!

Muoks. Epistelyt jätettiin väliin koirien ja oman yskän takia. Koirat ei enää juurikaan yski, itsellä tuntuu olevan sitkeämmässä. Tauko on muutenkin ihan paikallaan :)





1 kommentti :

Marjo kirjoitti...

Hyvänäköistä menoa! Sakari on kyllä omimmillaan "juoksusuorilla", se vetää sydämmensä kyllyydestä..
Kannattaiskohan sun kepeillä kannustaa sitä vähän enemmän, koska ainakin ekalla radalla se oikein riemastui, kun lopussa tsemppasit sitä. :)
Ja ei voi kuin ihailla sen kilttiyttä lähdössä :)

T. Marjo ja häiriköt