Vappuviikonlopun tapahtumia

Laitetaas vähän taas kuulumisia. Onhan tässä ehdittykin jo vaikka mitä. Lauantaina vappupäivänä käytiin "vappumarssilla" eli käveltiin läheiseen metsään Olga, Hippu, Sakari , Taina ja mä. Sakarille oli mukana rintareppu, että jos väsyttää, niin saa matkustaa siinä. Mutta kun tuo poika vaan halusi töpötellä itse. Mentiin sitten hyvin rauhallista tahtia ja aina välillä pysähdyttiin ihmettelemään maailman menoa. Metsässä Sakari sai juoksennella vapaana ja kyllä se juoksikin. Samalla härnäsi tyttöjä, mutta ei ne ihan vielä olleet valmiita yhteiseen telmintään. Sammalia oli kiva tonkia ja maasto oli sopivan vaihtelevaa pienen pojan juoksennella. Kun päästiin kotiin oli Sakarilla niin kova väsy, että nukahti eteiseen.

Lauantai-iltana vietiin Olga mummulaan hoitoon ja siellä ulkona Sakari touhusi taas sydämensä kyllyydestä. Virtaa riittää siis! Ja ennen kotiinlähtöä piti ihailla ilta-aurinkoa.

Eilen oltiin sitten Seinäjoella agilitykisoissa koko päivä. Sakari oli mukana tutustumassa kisatunnelmaan, eikä sitä liiemmin jännittänyt, vaikka ihmisiä ja koiria riitti. Taina oli mukana lapsenvahtina, mutta suuren osan ajasta Sakari nukkui rauhassa autossa. Eli harjoiteltiin jo kisoissa rauhoittumista ;). Ja tietysti poika keräsi ympärilleen paljon ihailijoita, terkkuja vaan kaikille rapsuttelijoille!

Kisasin Hipun kanssa kolme starttia ja olen suorituksiimme erittäin tyytyväinen! Eka radalta saatiin melkein nousunolla, sillä eka rima tuli alas ja siitä tulokseksi 5. Silti ei harmita yhtään, Hippu on nimittäin kehittynyt pienessä ajassa huimasti ja pysyi hanskassa kaikki kolme starttia aivan upeasti. Hyppyradalta saatiin hylky sen takia,että se kuunteli mun ohjeita niin hyvin että yksi hyppy jäi väliin, kun se tuli mun luo kutsusta. Kolmannella radalla oltiin jo molemmat vähän väsyneitä. Tuloksena 10, vitonen kepeiltä ja puomin alastulolta. Huippuhippiäinen! Kivaa oli.

Tänään on koettu monta kivaa hetkeä. Aamulla heräsin siihen, että Olga paukutti häntää lattiaan. Se alkaa jo selkeästi sopeutua meidän pikkumieheen. Iltapäivällä ulkona käydessä se jo alkoi leikkiä Sakarin kanssa!

Sitten vähän surullisempia asioita. Huomenna tulee vuosi siitä, kun meidän Vertti lähetettiin koirien taivaaseen. Vieläkin on suuri ikävä. Niinhän se on, että mitä hankalampi koira sitä rakkaampi. Tässä on runo jonka löysin gööttifoorumilta ja jonka haluan laittaa Vertin muistoksi:

Vielä kerran tulee päivä, kun en jaksa taistella.
Kerron kyllä milloin se on koittava.
Niin kuin joku koputtaisi hiljaa kotiovella,
silloin tiedän, nyt on aika avata.

Pidä silloin hiljaa kiinni, syliin hellään rutista.
Että voisin aivan hiljaa huomaamatta nukkua.
Että voisin luulla, sinä tulet mukana.

Silloin anna minun mennä,
kerro kevään linnuista,
kuinka kaunis onkaan taivas
kuinka kaunis uusi kesä ihana.
Sitten anna minun mennä,
ethän pyydä että jäisin elämään.
Irti päästä, kuiskaa korvaan hiljaa vaan
olet vapaa lähtemään.