Tittididii!

Viime viikonloppuna oltiin koko viikonloppu kisaamassa Porissa. Ilmoitin Hermannin molemmille päiville, kun kisat oli tuossa lähellä. Eli kuusi rataa oli kirmattavana.
Sakarikin pääsi lauantaina Heini-Marian kanssa kolmelle radalle.
Kaikki radat tuomaroi Yli-Jaskarin Hilpi ja molempina päivinä oli tarjolla kaksi agirataa ja yksi hyppäri. Kisat ei olleet suuren suuret, minien määrä jäi alle kymmenen sekä lauantaina että sunnuntaina.
Lauantain ekalla agiradalla oli vähän alkukankeutta sekä koiralla, että ohjaajalla. Yksi kielto ja hylkäännyttiin, kun Hermanni meni puomin sijasta alla olleeseen putkeen. Muuten meno tuntui aika sujuvalta.



Toka radalla loikkasi puomin kontaktin ja hylky, kun putki imaisi pojan väärässä kohtaa sisäänsä.



Hyppärille lähtiessä olin sitä mieltä, että nyt on tehtävä se nolla! Helppo rata oli nimittäin tarjolla ja ajattelin, että kyllä ottaa päähän, jos tämänkin osaan sössiä :P Ja niin siinä kävi, että tehtiin se nolla! JEE!!!
Koko päivän meno tuntui sujuvalta ja rennolta, joten kirsikkana kakun päällä vähän täytettä kisakirjaan, kylläpä tuntui mukavalta!



Hein-Maria ja Sakari tekivät heti eka radalta varman nollan, kahdelta muulta radalla sitten hylyt, mutta pienestä oli kiinni onnistumiset niilläkin.

Sunnuntaina jälleen matkaan. Tällä kertaa pääsin seurakaverin kyydissä, joten ei tarvinnut itse ajaa, luksusta! Fiilis oli rento ja luottavainen, kun oli edellispäivänä lopetettu hyvään onnistumiseen.
Eka radalla loikkasi puomin kontaktin ja hylkäännyttiin, kun Hermanni hyppäsi eri hypyn, mitä oli tarkoitus.



Tokaa rataa rakennettaessa repesi taivas ja saatiin vettä niskaan oikein huolella! Onneksi aamulla otin vedenpitävän takin mukaan :) Kun hain Hermannin autosta valmistautumaan radalle, se pyyhki tassuilla silmiään, kun niihin meni vettä. Kuin ihmeen kaupalla sade hellitti juuri, kun oli meidän suoritusvuoro. Tehtiin sujuva ja helpon oloinen veto ja puomin kontaktiinkin osui hienosti koiran jalat, joten viikonlopun toinen nolla oli totta!!! Aivan mahtavan huikee tunnelma!



Hyppärille oli sitten pienet paineet lähteä tekemään tuplaa... Sain kuitenkin pääni kasattua, sillä olin asettanut viikonlopun tavoitteeksi kaksi nollaa ja nehän meillä oli jo. Sain ohjattua Hermannin virheettömään suoritukseen, vaikka tämän radan meno tuntuikin vähän kankealta jännityksestä johtuen. Mutta TUPLA tuli ja paha peikko on nyt tulostavoitteista pois :) Kertakaikkisen huikeeta!



Viikonlopun saldona KOLME!!! NOLLAA!!! (Ja sijoitukset 2.,3. ja 2.) Eli nyt on SM-nollista tehtynä puolet. Kaksi on agi- ja kaksi hyppärinollaa, joten samanlainen satsi olis vielä kerättävänä, kun uudet kriteerit on 8 nollaa, joista neljä saa olla hyppäreiltä ja neljä agiradoilta ja tietenkin se tupla sisällytettynä noihin.
Tästä on hyvä jatkaa viikon päästä oleviin piirinmestaruuskisoihin, joissa starttaan yksilöissä molempien poikien kanssa ja joukkueessa Hermannin kanssa. Sakari on toisessa joukkueessa Heini-Marian ohjauksessa!

Liki liippaa, mutta osu ei

Nimittäin nollat meidän kohdalle... Eilen oltiin kisa(ja treeni)tauon jälkeen kisaamassa Sastamalassa kolme starttia Hermannin kanssa.
Oli oikein kivat radat!
Ekana olleen hyppärin tuomaroi Johanna Wüthrich
Tällä radalla tapahtui Hermannin kisauran ensimmäinen lähdöstä varastaminen. Lähdössä pysyminen on ollut ainoita varmoja asioita meidän uralla ja mun ylpeyden aihe... Enää ei sitten ylpeillä silläkään.
Mutta enpä ymmärtänyt reagoida niin, että olisin palauttanut takaisin, vaan ensimmäinen mieleen tullut asia oli kuitenkin yrittää ohjata keppien alku oikein. Se onnistui, mutta keppien loppupäässä Hermannin keskittyminen herpaantui ja siitä sitten radan ainoa virhe. Ärsytti kyllä, sillä rata meni muuten hyvin ja vauhtiakin oli kivasti.



Tokalle ja vikalle agiradalle vaihtui tuomariksi Pirttikosken Reetta.
Tykkäsin näistäkin radoista.
Näistä ensimmäisellä tipahti heti eka rima ja sitten sössin kiirehtimällä keppien aloituksen, muuten ihan mukavasti meni tämä rata. Yliaikaa saatiin kyllä, mutta kepeillä tuhraantui aikaa.



Viimeisellä radalla onnistuttiin tekemään puhdas ratasuoritus, mutta voi harmituksen harmitus: saatiin yliaikaa vähän vaille kaksi sekuntia... Plaah! Aina vaan on tiukassa nollat, tällä radalla Hermannin nenä meni putken jälkeen hetkeksi maahan ja siihen kosahti. Voihan viiksi, sanon minä!
Sijoituttiin tällä toiseksi. Saatiin siis edes jotain kotiintuomista mukaan.



Pienestä se on kiinni... Yritän kovasti löytää positiivisia puolia ja nauttia tekemisestä, mutta kyllä se tässä lajissa vaan on niin, että niillä nollilla on todella iso merkitys ja kun niitä ei tule tai jää tosi vähästä kiinni, täytyy sitä motivaatiota jatkamiseen alkaa kaivella jo jostain todella syvältä. Varsinkin kun tämä mun ja Hermannin tekeminen ei tunnu kuitenkaan etenevän sillä tavalla kuin toivoisin. Nyt kun mennään samaa rataa noin niinkuin suurinpiirtein niin sitten ei ole vauhtia (Treeneissä on eri draivi)

Tässä kuitenkin ne asiat joissa mielestäni onnistuttiin:
*Tehtiin kaikilta radoilta tulos -ei ole meille mikään itsestäänselvyys.
*Valitsin meille sopivimmat ohjaukset ja ehdin niihin/ tein niinkuin olin suunnitellut.
*100% osumat kaikilla kontakteilla!!!

Ollaan ku ellun kanat

Tässä kesän aikana oli tarkoitus pitää vaan kisataukoa ja lyhentää treenattavien asioitten listaa Hermannin kanssa. No ei olla tehty yhtään mitään, koska Suomeen on saapunut ihan käsittämätön helleaalto ja me melkein paistutaan täällä käristekupolissa....
Onhan se tietysti kiva, että kesällä on kesäkelit, mutta kyllä on energiat itsellä illalla vähissä, kun on viettänyt ulkohommissa työpäivän verran. Ja toisekseen en halua noita ystäviäni lämpöhalvaukseenkaan saattaa. Siispä ainoa aktiviteetti ja energianpurkukeino pojilla on ollut uiminen. Kaikeksi onneksi molemmat uivat nykyään ihan kunnolla. Hermannikin hakee lelua jo vaikka kuinka kaukaa ja on innokkaana menossa veteen. Uimapäivät on kuitenkin rajoitettu pariin päivään viikossa, sillä Sakarin turkki on sen verran pehmeää nykyään, ettei kuivu kovin nopeasti vaan kosteus viipyy turkissa kauan. Hermanni onneksi on sellaista melkeinhetikuivaa sorttia.
Lenkkeilty on kevyitä lenkkejä, viikonloppuisin on onneksi päästy aamun vähän viileämpinä hetkinä pidemmillekin lenkeille. Mutta kyllä jo ilolla katselin sääennustuksia, ne kun lupaa lämpötilan tippuvan sinne normaaliin suomalaiseen kesäkeliin, 20 asteen hujakoille. Toivottavasti oma nuutuneisuus hellittää sen myötä ja päästäisiin taas harrastamisenkin makuun :)

Hermanni 4-v!

Pikkuipanakin täyttää tänään jo NELJÄ vuotta! Se on aina vaan kamalan söpö ja sillä on maailman hauskin töpö :P
Synttäripäivän kunniaksi pojat kävivät uimassa ja sen päälle hallilla vähän höntsäaksaamassa <3 <3 .

P.S. On me käyty vähän kisailemassakin, vaikka päivityksiä ei olekaan ilmaantunut.. Mutta tekemisen ilo me on taidettu jälleen löytää :)

Sama jatkuu

Tännekään en ole saanut aikaiseksi päivitellä meidän touhuja...
Muutamissa kisoissa on käyty räpeltämässä ja tosi vähän treenailtukaan. Teron treenejä on ollu ja sitten käytiin Rönnholmin Elinan valmennuksessa Seinäjoella, omatoimisesti ei oo juurikaan tehty mitään. Eli sama motivaatiopuuos vallitsee edelleen.
Nuo Eltsun treenit oli kyllä tosi kivat ja sainkin kannustavaa palautetta, kun valitin että tuntuu etten osaa mitään, että osaanhan mä vaikka kuinka paljon. Ja Hermanni oli ohjauksissa kyllä tosi hienosti mukana <3 Taitaa kyllä tämä tällainen olla ihan jokakeväistä rypemistä, mitä facebook on muistutellut aiemmilta vuosilta viime aikoina. Ettei suju ja etten osaa, nyt vaan sen tekemisestä nauttimisen löytäminen on ollut tosi vaikeeta. Huomenna ja viikon päästä lauantaina kisataan ja päätin (jälleen kerran) että jos nyt ei tunnu kivalta niin sitten ei hetkeen kisata... Mitäpä sitä itteään tai koiraa viittii kiusata, kun harrastuksesta pitäis kumminkin tulla kummallekin hyvä olo. SM-kisojen joukkueeseen pääsykin on vielä epävarmaa, mutta sinne me lähdetään jos paikka saadaan. Tässä vielä kisavideoita kisoista joista en ole saanut aikaiseksi postata. Onpa sitten tallessa nekin, jos tekee mieli joskus tuota räpellystä katsella. Toki semmonen huomio näissä on, että palkinnoille on päästy ihan paskoilla tuloksilla, joten ei kai näissä kisoissa oo kulkenu kaikilla muillakaan. Ja heti alkuun yks nollarata Maalahdesta :P Nämä vaan helposti unohtuu tässä rypemisessä. Sija taisi olla 4.

Hyppärillä yks ylimääränen hyppy






Eurajoki. Sakariki pääsi hyppärille fiilisteleen. Näissä kisoissa oli tulosprosentti kaiken kaikkiaan heikko kaikilla ja kisat oli sen taia jopa jo hauskat :) Näissä tuloksellakin pötkittiin jo palkintopallille. Sakarilla olis ollu periaattees saumat jopa hyppysertiin, jos ei olis hyllyttäny, radalla ei nimittäin tehty yhtään tulosta

Sakarin hyppis


Hermannin radat






Sitten vielä Pori

Motivaatio hukkateillä

Jos satutte näkemään mun agilitymotivaatioo, niin sen sais lähettää takaisin kotiinpäin, kiitos!
En tiedä voiko tämä lamaannus johtua siitä, ettei niitä perinteisiä vuosittaisia tavoitteita voi asettaa. Vai johtuuko kenties siitä, ettei ole päästy tänä vuonna minkäänlaiseen kisarytmiinkään kiinni.
Treenattavaa olis vaikka kuinka ja hallikin tuossa ihan vähän matkan päässä, mutta kun ei saa hinattua itseään sinne oikein muulloin, kuin maksettuihin Teron treeneihin. Niissä taas tuntuu ettei me mitään osata... Viimeksi meni melko hyvin, mutta mä kaipaisin sitä flowta kun kaikki vaan sujuu... Vaikka eipä se yhteinen rytmi ja kupla taida treenaamattakaan syntyä :/ Kunnon oravanpyörä: kun ei treenaa, eikä kisaa, ei voi onnistuakaan ja kun ei onnistu siinäkään vähässä mitä tekee, niin ei huvita treenatakaan. HUOH!

Käytiin me kuun alussa Tampereella vetäsemässä neljän startin kisat ja siellä oli kyllä oikein mukavaa. Ei saatu nollia, mutta kivasti oli yhdessä tekemisen meininki. Joka radalla kuitenkin aina vähän jotain pientä vikaakin. Osasin kuitenkin nauttia siitä ettei häiriöt käyneet Hermannin hermoille liikaa, vaikka Tamskin halli on omasta mielestäkin kamalan kaikuva ja meluisa...

Tässä kisat videoina, sen kummemmin analysoimatta. Kyllähän noista näkee, mikä meni hyvin ja mikä ei niinkään.

Maailman paras Sakari

Sakarilla on tänään synttärit. Mittariin tulee 8 vuotta!!! Koirien maailmassa se tarkoittaa veteraani-iän rajapyykkiä, mutta Sakarin kanssa sanotaan piutpaut moisille. Päivää on vietetty mieleisten asioiden parissa ja juhlittu perhepiirissä. Käyntiin mummulassa lenkkeilemässä ja mummu teki juhlan kunniaksi pannaria. Pihalla on potkittu palloa ja puuhailtu monenmoista muuta kivaa.

Yhteisiä vuosia toivon meille vielä Ihahhurjan paljon. Nyt Sakari on mies parhaassa iässä. Ja niin RAKAS!